Tutkittua perusopetuksesta: Kouluissa tulisi tietoisemmin tukea elämän merkityksellisyyttä

Merkityksellisen elämän rakentamisesta on monien asiantuntijoiden mukaan tullut länsimaissa entistä vaikeampaa (esim. Koskiaho, 2024). Suomessa merkityksellisyysvaje näkyy esimerkiksi Nuorisobarometrin tuloksissa: vaikka valtaosa nuorista on varsin tai hyvin tyytyväisiä omaan elämäänsä, tyytyväisyys on laskenut koko mittaushistorian ajan vuodesta 1997 alkaen (Kiilakoski & Happonen, 2024).

Vajeen syitä on etsitty esimerkiksi sosiaalisen median vaikutuksesta, polarisaatiosta, lisääntyneestä kilpailusta sekä nuoruuteen kohdistuvien elämänvalintojen aikaistumisesta. Lisäksi lapset ja nuoret ovat myös entistä enemmän omillaan katsomusten ja maailmankuvien rakentamisessa. Kirkot ja muut arvoyhteisöt, joilla on perinteisesti ollut keskeinen rooli hyvän elämän määrittelemisessä, löytävät paikkansa yhä harvemman suomalaisnuoren arjessa.

Ongelmaan on onneksi herätty myös kasvatuksen ja koulutuksen kentällä. Elämän merkityksellisyyden tukeminen on keskeinen tavoite Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön (2019) vuoteen 2030 ulottuvassa strategiassa sekä tuoreessa suomalaisen peruskoulun visiossa (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2026).

Mutta mitä merkityksellisyydellä oikeastaan tarkoitetaan? Entä millaisia taitoja merkityksellisen elämän rakentaminen lapsilta ja nuorilta edellyttää? Ja miten näiden taitojen kehittymistä voitaisiin kouluissa tukea?

Ei pelkkä subjektiivinen kokemus

Filosofiassa merkityksellisyys (meaning in life; meaningfulness) nähdään onnellisuuden ja moraalisuuden kaltaisena perimmäisenä elämänarvona. Sen toteutumisen näkökulmasta voidaan arvioida yksilön koko elämää tai elämänvaiheita sekä erilaisia aktiviteetteja (kuten työ, opiskelu tai harrastukset), aikaansaannoksia ja ihmissuhteita.

Siinä missä psykologit tutkivat subjektiivista merkityksellisyyden kokemusta, filosofia lähestyy aihetta myös objektiivisena ilmiönä. Monien filosofien mukaan merkityksellisyys edellyttääkin subjektiivisen kokemuksen ja objektiivisten arvojen yhdistymistä.

Esimerkiksi opiskelu parhaimmillaan synnyttää kiinnostuksen, ihmetyksen, pystyvyyden ja täyttymyksen kokemuksia. Opiskelua voidaan pitää myös objektiivisesti arvokkaana, sillä se vahvistaa yksilön ymmärrystä maailmasta ja kehittää kriittisen ajattelun kaltaisia, ihmisyydelle keskeisiä kykyjä.

Merkityksellisyyden kolme ulottuvuutta

Psykologiassa ja filosofiassa yleisen käsityksen mukaan merkityksellisyys rakentuu kolmesta ulottuvuudesta tai osatekijästä:

• Merkittävyys (significance / mattering)
• Päämäärä (purpose / direction)
• Ymmärrettävyys (coherence / comprehension / sense-making)

Näiden ulottuvuuksien valossa esimerkiksi psykologit George ja Park (2016) määrittelevät (subjektiivisesti) merkityksellisen elämän sellaiseksi, ”joka koetaan ymmärrettävänä (making sense), jota ohjaavat ja motivoivat arvokkaina pidetyt päämäärät (goals), ja jolla on väliä (mattering) maailmassa”.

Peruskoulu tukee näiden ulottuvuuksien toteutumista. Se tarjoaa tietoja ja taitoja, jotka ovat välttämättömiä maailman ja oman itsensä tuntemiseen (ymmärrettävyys) ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (merkittävyys). Erilaisiin oppiaineisiin syventymällä oppilaat voivat löytää omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti itselleen tärkeitä asioita ja muodostaa elämälleen mielekkäitä päämääriä.

Merkityksellisyyden käsittelyä koulussa – Matrixista Malalaan

Elämän merkityksellisyyden tukemisen tulisi olla oppiainerajat ylittävä tavoite, ja sellaisena se kuvataan myös opetus- ja kulttuuriministeriön visiossa. Merkityksellisyyttä tulisi kuitenkin käsitellä kouluissa myös itsenäisenä teemana esimerkiksi katsomusaineiden tunneilla. Liittyyhän merkityksellisyys läheisesti arvoihin, maailmankuviin, käsityksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta sekä käsityksiin hyvästä ja pahasta.

Merkityksellisyyden lisäämiseen tähtäävä kasvatus ja koulutus saa parhaimmillaan oppilaan oman ajatteluprosessin liikkeelle. Tunneilla voidaan pohtia yhdessä vaikkapa siitä, millaiset ihmissuhteet, kokemukset ja aikaansaannokset tekevät elämästä merkityksellistä, miksi elämä Matrix-elokuvien kaltaisessa simulaatiossa voisi olla onnellista mutta ei välttämättä merkityksellistä, ja mikä merkitys Jumalan tai muun tuonpuoleisen todellisuuden olemassaololla olisi elämän merkityksellisyydelle. Keskustelun kimmokkeeksi sopii niin kirjallisuus, taide, opintoretket tai luonnon ihmeiden äärelle pysähtyminenkin.

Tunneilla voitaisiin myös vaikkapa lukea tai katsella dokumentteja tunnetuista henkilöistä, joiden elämäntarinat ovat omiaan inspiroimaan oppilaita. Esimerkiksi afganistanilaistyttöjen koulutusta henkensä uhalla puolustanut Malala Yousafzai sekä vakavan aivovamman saanut freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo ovat henkilöitä, jotka ovat nuorella iällä tavoitelleet suuria päämääriä, mutta kohdanneet myös traumaattisia vastoinkäymisiä. Molemmat ovat myös löytäneet haasteistaan merkityksellisyyttä ja mahdollisuuksia. Erityisen tärkeää olisikin oppilaiden kanssa käsitellä sitä, miten merkityksellisyyttä voidaan löytää myös vaikeiden kokemusten ja pettymysten keskellä.

Epävarma tulevaisuus

Merkityksellisyyttä voidaan löytää silloinkin, kun hyvinvointi ja onnellisuus horjuvat. Tätä korosti nykyisen merkityksellisyystutkimuksen alkuunpanija, keskitysleiriltä selvinnyt psykiatri Viktor Frankl (1905–1997).

Lasten ja nuorten merkityksellisyystaitojen kehitystä tulisikin tukea juuri siksi, ettei maailman tulevaisuus näytä pelkästään valoisalta. Ilmastonmuutos, sodat, suurvaltapolitiikan uusi aika sekä tekoälyn hallitsematon kehitys ja käyttö vievät maailmaa huolestuttavaan suuntaan.

Merkityksellisyydestä puhuminen on toki helpompaa kuin sen tukeminen käytännössä. Riskinä on, etteivät opetus- ja kulttuuriministeriön raporteissa mainitut ylevät tavoitteet johda mihinkään, mikäli opettajilla ei ole riittävästi välineitä merkityksellisyyskasvatuksen toteuttamiseen. Onkin toivottavaa, että merkityksellisyyskasvatuksen teoriaa ja käytäntöä edistetään, jotta kouluissa olisi resursseja vastata merkityksellisyysvajeen haasteeseen.

Lisänäkökulmia aiheeseen löytyy kevään aikana julkaistavasta tutkimusartikkelistamme (Launonen yml., painossa).

LÄHTEET: 

George, L. S., & Park, C. L. (2016). Meaning in life as comprehension, purpose, and mattering: TowardiIntegration and new research questions. Review of General Psychology, 20(3), 205–220. https://doi.org/10.1037/gpr0000077

Kiilakoski, T., & Happonen, K. (2024). Katsomusaiheita. Nuorisobarometri 2023: Tilasto-osio. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/05/Nuorisobarometri-2…  

Koskiaho, B. (2024). Elämän merkityksellisyys yhteiskunnallisena haasteena. Tieteessä Tapahtuu, 42(3), 6–10. https://journal.fi/tt/article/view/146312

Launonen, L., Ojalammi, J., Kuusisto, E., & Kuusisto, A. (Painossa). Kohti merkityksellisyyskasvatusta: Elämän merkityksellisyyden tukeminen lasten ja nuorten kasvatuksessa. Kasvatus, 57(2). Preprint luettavissa täältä.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2026). Peruskoulu 2045: Elämää varten: Visio suomalaiselle peruskoululle. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-029-3  

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019). Opetus- ja kulttuuriministeriön strategia 2030. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-628-7