Minna Maunulan kolumni: Työelämä muuttuu – opimmeko mukana?

Suomi on siirtymässä kesämoodiin, ja samalla tarjoutuu oivallinen hetki pysähtyä pohtimaan oppimista.

Tiedämme, että työelämän nopea muutos, digitalisaatio, tekoäly ja osaajapula haastavat niin yksilöitä, organisaatioita kuin koko yhteiskuntaa uudistumaan jatkuvasti. On kuitenkin huomionarvoista, että korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus Suomessa on laskenut muutamassa vuosikymmenessä 50 prosentista 39 prosenttiin.

Tämä kehitys korostaa jatkuvan oppimisen merkitystä entisestään: osaamisen kehittäminen siirtyy yhä vahvemmin aikuisuuteen. Akateemisesta aikuiskoulutuksesta onkin muodostumassa yhä keskeisempi osa Suomen osaamisen strategiaa.

Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus Suomessa on laskenut muutamassa vuosikymmenessä 50 prosentista 39 prosenttiin. Tämä kehitys korostaa jatkuvan oppimisen merkitystä entisestään: osaamisen kehittäminen siirtyy yhä vahvemmin aikuisuuteen. 

Koulutuksesta käytävä keskustelu on pitkään painottunut talouskasvuun, tehokkuuteen ja kilpailukykyyn. Näkökulma on tärkeä, mutta yksin riittämätön. OECD korostaa koulutuksen laajempaa tehtävää: yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien kukoistusta. Koulutus rakentaa demokratiaa, osallisuutta, luottamusta ja yhteiskunnallista vakautta. Samalla se vahvistaa yksilöiden työmarkkina-asemaa, hyvinvointia ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. Jatkuva oppiminen on investointi, ei kuluerä.

Akateemista aikuiskoulutusta on kehitetty pitkään ja määrätietoisesti. Paikallisella tasolla, Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa, on rakennettu joustavia opintopolkuja, monimuoto-opetusta ja digitaalisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat opiskelun työn ja muun elämän rinnalla. Kehittämistyö on tutkimusperustaista ja vahvasti työelämään kytkeytyvää.

Koulutusten järjestämisessä huomioidaan aikuisopiskelijoiden moninaiset taustat. Moni tulee koulutukseen edetäkseen työurallaan, osa hakee uutta suuntaa elämälleen ja osa täydentää osaamistaan työelämän muuttuvien vaatimusten vuoksi. Opiskelu ei ole vain tutkinnon suorittamista, vaan myös identiteetin, asiantuntijuuden ja toimijuuden vahvistamista. Silti koulutukseen osallistuminen ei ole kaikille yhtä mahdollista.

Koulutukseen osallistumisen taloudelliset esteet voivat muodostua merkittäviksi, kun aikuiskoulutustuki on lopetettu. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA) on pyrkinyt paikkaamaan tätä aukkoa rahoittamalla uusia koulutusratkaisuja. Malli on mahdollistanut erityisesti osaajapula-aloille suunnattuja koulutuksia, mutta samalla se on lisännyt hankeluonteisuutta ja epävarmuutta. Pitkäjänteinen koulutuksen kehittäminen tarvitsee nykyistä vakaammat rakenteet.

Koulutukseen osallistumisen taloudelliset esteet voivat muodostua merkittäviksi, kun aikuiskoulutustuki on lopetettu.

Hyvä esimerkki koulutuksen uudistuksesta on varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksen monimuotoistaminen työn ohessa suoritettavaksi, mikä on nostanut alan koulutustasoa merkittävästi. Samalla se on vahvistanut suomalaisen koulutusjärjestelmän perustaa. Myös erityisopettajien koulutuksessa on kehitetty joustavia malleja, joilla vastataan työelämän tarpeisiin ja turvataan lasten oikeus laadukkaaseen opetukseen.

Jatkuva oppiminen ulottuu myös tohtorikoulutukseen. Suomen tavoite on lisätä tohtoreiden määrää ja näin vahvistaa korkeinta asiantuntijuutta. Myös väitöskirjoja tehdään yhä useammin työn ohessa. Tutkijankoulutuksen saaneista tohtoreista kaksi kolmesta työskentelee akatemian ulkopuolisissa työtehtävissä. Tämä osoittaa korkean asiantuntijuuden tarpeen laajasti yhteiskunnan eri sektoreilla.

Jatkuvaa oppimista tukee laaja oppimisen ekosysteemi, jossa vastuu osaamisen kehittämisestä jakautuu eri toimijoiden kesken. Työelämä joustaa, koulutukset ovat saavutettavia ja yksilöillä on aito mahdollisuus osaamisensa päivittämiseen.

Samalla on huolehdittava, ettei jatkuva oppiminen muutu yksilön loputtomaksi suorittamiseksi. Osaamisen kehittäminen voi parhaimmillaan vahvistaa hyvinvointia ja toimijuutta, mutta pahimmillaan lisätä kuormitusta ja eriarvoisuutta. Siksi koulutuksen kehittämisessä tulee huomioida myös hyvinvointi, yhdenvertaisuus ja kestävän työelämän rakentaminen.

Sen säilyttäminen edellyttää rohkeita tekoja, pitkäjänteistä rahoitusta ja yhteistä tahtotilaa vahvistaa järjestelmää, jossa oppiminen kuuluu kaikille – myös aikuisuudessa.

Suomen tärkein pääoma on ihmisissä. Muuttuvassa maailmassa inhimillinen pääoma rakentuu sivistyksestä, osaamisesta, kyvystä uudistua ja aktiivisesti uudistaa. Koulutuksellinen tasa-arvo on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus vuosikymmenten ajan. Sen säilyttäminen edellyttää rohkeita tekoja, pitkäjänteistä rahoitusta ja yhteistä tahtotilaa vahvistaa järjestelmää, jossa oppiminen kuuluu kaikille – myös aikuisuudessa.

Nyt, kun kesä hellii ja pilvet lipuvat taivaalla, haastan sinua pohtimaan hetkisen: millaisia tietoja ja taitoja sinä tarvitset kehittyäksesi sekä kehittääksesi ympärilläsi olevaa yhteisöä? Millaisin keinoin voisit niitä hankkia?

Kirjoittaja on dosentti, joka työskentelee Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa kasvatustieteen apulaisprofessorina.