Tutkittua perusopetuksesta: Yhdenvertaisen peruskoulun edistäminen edellyttää painotetun opetuksen kriittistä tarkastelua

Painotettua opetusta on viime vuosikymmeninä tutkittu erityisesti perheiden tekemien kouluvalintojen näkökulmasta. Sen sijaan painotettua opetusta on vain vähän tutkittu opetuksen järjestäjien ja peruskoulujen näkökulmista. Vaikka useilla paikkakunnilla Suomessa on ollut taideaineisiin erikoistuneita koululuokkia peruskoulujärjestelmän alkuajoista lähtien (Seppänen, 2006), kansallisesti kattavaa kokonaiskuvaa painotetun opetuksen järjestämisen käytänteistä ei ole ollut.  

Väitöstutkimuksessani (Pasu, 2025) analysoin painotetun opetuksen järjestämistä suomalaiskaupungeissa. Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella, millaisia haasteita painotetun opetuksen järjestämiseen liittyy suhteessa yhtenäisen ja yhdenvertaisen peruskoulun tavoitteeseen. Tulokset osoittavat, että painotetun opetuksen järjestämisen käytänteet ovat kaupungeissa moninaisia ja osin eriarvoistavia.  

Pääsykriteerit kytkeytyvät perheiden resursseihin ja arkeen  

Julkisessa koulukeskustelussa painotusluokille pääsyä ei useinkaan pidetä epätasa-arvoisena, sillä kaikilla oppilailla on taustastaan riippumatta samat muodolliset mahdollisuudet hakea painotettuun opetukseen, ja valintakokeet ovat (periaatteessa) samat kaikille. Kouluvalintapolitiikan viitekehyksessä myös poliitikot ja viranhaltijat ovat pitäneet lasten valikointia eri opetusryhmiin neutraalina ja ongelmattomana, kunhan sisäänpääsykriteerit ovat selkeät ja avoimet (Seppänen ym., 2018).  

Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että painotettuun opetukseen valikoituminen kytkeytyy perheiden resursseihin ja arkeen. Esimerkiksi osassa musiikin ja urheilun painotetun opetuksen pääsykriteereistä hakijalta edellytetään osallistumista vapaa-ajan ohjattuihin, ja usein maksullisiin harrastuksiin (Pasu ym., 2023). Tämä on ongelmallista, sillä nuorten mahdollisuudet osallistua harrastustoimintaan ovat yhteiskuntaluokkasidonnaisia (esim. Oittinen, 2025).  

Painotettuun opetukseen pääsy perustuu paikoin oppilaan aiempaan koulumenestykseen tai esimerkiksi opettajan arvioon oppilaan soveltuvuudesta (Pasu ym., 2023). Kuntien ja koulujen paikallisissa opetussuunnitelmissa puolestaan korostetaan huoltajien tuen merkitystä painotettuun opetukseen osallistumiselle (Pasu & Seppänen, 2024). Vaikka näillä pääsykriteereillä ja osallistumisen edellytyksillä saatetaan pyrkiä arvioimaan lainsäädäntötekstin (Perusopetuslaki 1998/628) tarkoittamaa oppilaan ”taipumusta” tietyn oppiaineen painotukseen, pääsykriteereissä pärjääminen kytkeytyy oppilaiden ja perheiden käytettävissä oleviin resursseihin. Oppilasvalikointi tuottaa eriarvoisuutta, kun yhteiskuntaluokka-asemaan kiinnittyvät erot konkretisoituvat erilaisina mahdollisuuksina tulla valituksi painotettuun opetukseen (Kosunen, 2016; Pasu, 2025).  

Julkisessa keskustelussa painotettu opetus nähdään usein kaikille avoimena mahdollisuutena. Tosiasiassa painotetun opetuksen pääsykriteerit ovat osassa painotusaineita varsin yksityiskohtaisia ja oppilaiden taustatekijöihin kiinnittyviä. Esimerkiksi osa urheilu- tai musiikkiluokkien pääsykriteereistä edellyttää hakijalta musiikkiopisto- tai urheiluseurataustaa.

Oppilasvalikointiteksteissä rakentuva ”ideaalioppilaan normi”    

Yksi väitöstutkimukseni keskeisistä johtopäätöksistä on se, että painotetun opetuksen oppilasvalikointia kuvaavissa teksteissä luodaan käsitystä ”ideaalioppilaan normista” eli siitä, millainen on painotettuun opetukseen soveltuva ”oikeanlainen” oppilas. Tämä ilmenee sekä yksityiskohtaisina pääsykriteereinä että kuvauksina siitä, mitä oppilaalta odotetaan tai edellytetään painotettuun opetukseen pääsyyn. Jos painotettuun opetukseen haluava oppilas ei koe vastaavansa oppilasvalikointikuvausten vaatimuksia, hän voi jättää kokonaan hakematta. Näin kaupunkien ja koulujen viestintä voi määrittää oppilaiden koulupolkuja jo ennen kuin painotusaineen kannalta keskeiset ”taipumukset” tulevat edes arvioiduksi. Koulujen ulospäin suuntautuva viestintä voikin paitsi houkutella tiettyjä oppilasryhmiä, myös sulkea toisia pois jo ennen varsinaista valintakoetta (Zancajo, 2019).        

Kunnat ja peruskoulut ovat vastuussa painotetun opetuksen käytännön toteuttamisesta, ja siten ne ovat selektiivisen koulupolitiikan näkökulmasta keskeisiä toimijoita (ks. Kalalahti & Varjo, 2018). Mikäli koulujen viestintään liittyviä ”pehmeitä ulossulkemisen mekanismeja” ei tunnisteta, ne voivat huomaamatta ohjata oppilaiden hakeutumista painotettuun opetukseen (ks. Zancajo, 2019). Painotettuun opetukseen hakematta jättäminen herkästi näyttäytyy yksilöllisenä valintana, vaikka taustalla vaikuttavat koulujen ja kuntien tuottamat odotukset ja vaatimukset. Opetuksen järjestäjien ja koulujen tulisikin olla tietoisia siitä, millaisia seurauksia oppilaiden taustoihin kiinnittyvillä pääsykriteereillä ja niiden kuvauksilla voi olla.  

Kaupunkien ja peruskoulujen moninaiset ja osin eriarvoistavat käytänteet painotetun opetuksen järjestämisessä haastavat peruskoulun yhdenvertaisuutta. Väitöstutkimus nostaa esille tarpeen pohtia kriittisesti painotetun opetuksen järjestämisen käytänteitä.  

Lähteet  

Kalalahti, M. & Varjo, J. (2018). Yhtenäisen peruskoulun hyvä kehä: Kerrokset, ulottuvuudet ja murtumat. Teoksessa A. Jauhiainen, J. Kivirauma & H. Kinnari (toim.). Koulutus hallinnassa (s. 103–127). Turun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta.  

Kosunen, S. (2016). Families and the social space of school choice in urban Finland. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0322-2

Oittinen, R. (2025). Nuorten eriytyvät arkitodellisuudet. Etnografinen tutkimus nuorten arjen eriytymisestä asumisessa, koulussa ja vapaa-ajan aktiviteeteissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/590869

Pasu, T. (2025). Painotettu opetus kaupunkikouluissa Suomessa: Painotetun opetuksen oppilasvalikointi ja -ryhmittely, opetussuunnitelmat ja alueellinen sijoittaminen 2020-luvun alussa. Väitöskirja. Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0278-1

Pasu, T. & Seppänen, P. (2024). Peruskoulujen painotettu opetus paikallisissa opetussuunnitelmissa: Tuntijako, opetussisällöt ja oppilasvalikoinnin oikeutus. Kasvatus & Aika, 18(3), 62–82. https://doi.org/10.33350/ka.140960

Pasu, T., Seppänen, P. & Kosunen, S. (2023). Painotetun opetuksen oppilasvalikointi Suomen kaupunkikouluissa: valintakriteerit ja ideaalioppilaan normi. Hallinnon Tutkimus, 42(1), 38–55. https://doi.org/10.37450/ht.115579

Seppänen, P. (2006). Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa – Suomalaiskaupunkien koulumarkkinat kansainvälisessä valossa. Väitöskirja. Kasvatusalan tutkimuksia 26. Suomen kasvatustieteellinen seura.

Seppänen, P., Kosunen, S. & Rinne, R. (2018). Lohkoutuuko koulutuspolku, katoaako tasa-arvo. Teoksessa R. Rinne, S. Lempinen & T. Kaunisto (toim.), Eriarvoistuva maailma – tasa-arvoistava koulu? (s. 65–91). Suomen kasvatustieteellinen seura.  

Zancajo, A. (2019). Education Markets and Schools’ Mechanisms of Exclusion: The Case of Chile. Education Policy Analysis Archives, 27(130). https://doi.org/10.14507/epaa.27.431