Tutkittua perusopetuksesta: Oppilaan kysymyksistä avaimia ihmisinä kasvuun

Milloin minusta tuli opettaja? Onko opettajuus jatkuva osa minua vai tehtävä, johon toisinaan astun? Viime marraskuussa valmistuneen väitöstyöni pohdinta-osiossa mietin, mikä tekee opettajasta opettajan (Castillo 2024a). Tähän kysymykseen voi muotoilla moniakin vastauksia riippuen vastaajan näkökulmasta. 

Aina voidaan kysyä: mitä opettaminen oikeastaan on?

Hallinnollisesta näkökulmasta opettajaksi pätevöidytään yliopisto-opinnoin. Opettaja on koulun henkilökuntaan palkattu pätevä ammattilainen. Vanhemman näkökulmasta lasteni luokanopettaja on Wilma-viestien lähettäjä ja vastaa lasteni kouluoppimisesta. Lapsen näkökulmaa tulisi kysyä heiltä itseltään. Jokaisella lapsella lienee oma kiinnostava vastaus siihen, mikä tekee jostakin koulun aikuisesta opettajan, ”open”. Yksinkertaisimmillaan opettaja opettaa. Yksinkertainenkin toteamus avaa kuitenkin kasvatusfilosofisen analyysin paikan. Aina voidaan kysyä: mitä opettaminen oikeastaan on?

Opettamisen ilmiön äärelle

Ranskanjuutalaisen filosofin Emmanuel Levinasin muistiinpanoissa piirtyy kiinnostava kuva opettamisesta ilmiönä (ks. Castillo 2024b). Hänen luonnostelmissaan opettaminen on menneisyyden antamista. Opettamisessa sanoitamme, millaiset historialliset polut ovat tuoneet meidät nykyiseen hetkeen. Opettaminen on myös reflektiota, pohdintaa, jossa omaa olemista peilataan uuteen tietoon. 

Tutkimusta tehdessäni minua innosti Levinasin ajatus opettamisesta vapauden läpäisemisenä. Opettaminen haastaa vapauttani, se läpäisee oman tapani nähdä maailmaa ja jopa haastaa sen. Ajassa, jossa esimerkiksi sananvapauden rajoista käydään yhteiskunnallista keskustelua, on kiinnostavaa ajatella, että opettamisessa ihmisen vapautta haastetaan.

Vaikka oppilaan kysymys ei ole vielä välttämättä ilmaistu selkeästi, se voi parhaimmillaan tuoda opettajan ajatteluun ja maailmaan jotain täysin uutta ja odottamatonta.

Lisäksi opettamisen ilmiössä on kriittistä henkeä. Levinas antaa suuren arvon myös oppilaan kysymyksille. Hänen mukaansa oppilaan kysymyksessä on läsnä kritiikki raa’assa muodossa. Vaikka oppilaan kysymys ei ole vielä välttämättä ilmaistu selkeästi, se voi parhaimmillaan tuoda opettajan ajatteluun ja maailmaan jotain täysin uutta ja odottamatonta.

Levinasin mukaan opettamisen ilmiöön kuuluu myös opettamisen ylittämistä ja aitoa symbolismia. Opettaminen tapahtuu tässä ja nyt, mutta se ylittää tämän hetken, sillä se toisaalta liittää sekä opettajan että oppilaan menneeseen ja toisaalta valmistaa tulevaisuutta varten. Aito symbolismi viittaa opettamisen kielelliseen ulottuvuuteen. Opettaminen ohjaa oppilaan puhutun tiedon kautta merkkien, symbolien maailmaan.  Levinas hahmottelee opettamisen ilmiötä, jonka ytimessä on opettajan ja oppilaan välinen suhde. Juuri pedagogisen suhteen eettisyyttä olen omassa väitöstyössäni hahmottanut. Ilman suhdetta tai sen mahdollisuutta ei oikeastaan ole opettajaa.  

Mitä oppilaan kysymys tekee opetukselle?

Omassa yliopisto-opettajan työssäni olen pohtinut, mitä annettavaa Levinasin teoreettisella hahmotelmalla on minun ja oppilaiden väliseen suhteeseen. Olen kiinnittänyt enenevässä määrin huomiota opetustilanteissa opettajaopiskelijoiden esittämiin kysymyksiin. Kokemukseni pohjalta sanoisin, että heidän on melko vaikeaa esittää kysymyksiä. Samankaltaiseen lopputulokseen tulivat myös Ann Margaret Sharp ja Matthew Lipman, jotka lähtivät kehittämään Filosofiaa lasten kanssa -menetelmää (P4C), jossa opetuksen keskeisenä tavoitteena oli ylläpitää ihmisen taitoa esittää hyviä kysymyksiä. He nimittäin havaitsivat, että lapset ovat usein taitavampia kysymysten esittäjiä kuin aikuiset.

Oppilaan kysymys ravisuttaa luokan valtatasapainoa, mikä on demokraattisen kasvatuksenkin ideaalin näkökulmasta tervetullutta.

Oppilaan kysymys ravisuttaa luokan valtatasapainoa, mikä on demokraattisen kasvatuksenkin ideaalin näkökulmasta tervetullutta. Väitöstyöhöni kuuluvassa tutkimusartikkelissa (Castillo ym. 2022) esitimme, että oppilaan kysymys heittää opettajalle haasteen, koska se vaatii opettajaa vastaajan paikalle. Vastaaminen on toki helppoa, jos opettaja tietää vastauksen. Toisinaan esiin nousee kysymyksiä, joihin opettajalla ei ole vastauksia: Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Millaista on hyvä elämä? Miksi ihmisenelämä olisi arvokkaampi kuin lemmikkini elämä? Miksi maailmassa soditaan?

Enemmän tilaa kysymyksille

Miten opettamisessa voitaisiin sitten tehdä enemmän tilaa lasten kysymyksille? Työskentelen tällä hetkellä tutkijatohtorina Suomen akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa Small Matters -hankeessa, joka käyttää tutkimusmetodologisena lähtökohtana Filosofiaa lasten kanssa -menetelmää.  

Menetelmän ytimessä on tilan tekeminen lasten kysymyksille. Kysymyksiä nostatetaan ilmaan mahdollisimman monipuolisilla virikkeillä, kuten kuvakirjoilla, tutkimusvierailuilla tai taiteella. Hankkeen teema, monilajinen kuolema filosofisena haasteena, herättää lapsissa monenlaisia kysymyksiä. Kysymysten rikkaus ja laajuus on jo itsessään osoittanut tarpeen keskustella kuolemasta filosofisena ilmiönä.

Kun opettaja tekee tilaa oppilaiden kysymyksille ja antaa työkaluja kysymysten muotoiluun, opettajan oma rooli muuttuu.

Kun opettaja tekee tilaa oppilaiden kysymyksille ja antaa työkaluja kysymysten muotoiluun, opettajan oma rooli muuttuu. Toisinaan oppilaat esittävät kysymyksiä, joihin opettajalla ei ole vastausta. Tämä puolestaan asettaa opettajan uudenlaiseen asemaan, jossa opettaja ei olekaan tiedon lähde, vaan tiedon etsimisen ja jäsentämisen ammattilainen. Muutos vaatii opettajaa kuitenkin sietämään myös epävarmuutta ja tietämättömyyttä (Castillo ym. 2022). Juuri epävarmuuden toivottaminen tervetulleeksi luokkahuoneeseen tekee tilaa yhteiselle ihmisinä kasvulle, ei vaan lapsen, vaan myös opettajan kasvulle.  

Lähteet

Castillo, K., Kukkola, J., & Siljander, P. (2022). Conserving the dignity of teaching through ethics as ‘mise en question’. Journal of philosophy of education, 56(2), 318-328. https://doi.org/10.1111/1467-9752.12626

Castillo, K. (2024a). Ethics is the calling into question of the same: Rethinking ethics of teaching with Emmanuel Levinas. Oulun yliopisto.

Castillo, K. (2024b), “Society is the present of teaching”: Teaching as a Phenomenon in Levinas's Unedited Lecture Notes. Educational Theory, 74: 572-586. https://doi.org/10.1111/edth.12658

Small Matters -hankkeen sivut https://small-matters.com/