Matka tohtoriksi ei vaadi yli-ihmisyyttä, vaan sinnikkyyttä
Olen valmistunut vuonna 2013 kasvatustieteiden kandidaatiksi, mikä antaa pätevyyden varhaiskasvatuksen opettajana toimimiseen. Vietin useamman vuoden työelämässä ennen kuin lähdin suorittamaan varhaiskasvatuksen maisteriohjelmaa, jonka jälkeen päädyin opettajaksi Kokkolan yliopistokeskus Chydeniukseen. Tohtoriopinnot tulivat mieleeni silloisen esihenkilöni aloitteesta, joka kannusti kovasti toimeen. Pohdittuani asiaa hetken, päätin aloittaa tohtoriopintojen ryhmässä kuunteluoppilaana, ja siitä asiat lähtivät pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin.
Väitöskirjani aiheena on varhaiskasvatuksen opettajan toteuttama tiimin pedagogisen toiminnan johtaminen. Idea sai alkunsa töistäni varhaiskasvatuksen opettajana, jolloin koin, että minulla ei ollut oikein osaamista tiimin pedagogiseen johtamiseen. Ajattelin, että jos asiaa tutkittaisiin lisää, se voisi vaikuttaa myös koulutukseen ja ohjaavien asiakirjojen kehittämiseen.
Tohtoriopinnot vaativat sinnikkyyttä
Harkitessani tohtoriopintoihin hakeutumista olin ajatellut, että hakijan täytyy olla todella menestynyt opinnoissaan. Ymmärsin kuitenkin pian, ettei tarvitse olla minkäänlainen yli-ihminen tai nero. Opinnot vaativat kuitenkin sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta, sillä kun tuntuu, ettei työ etene, sinun täytyy jaksaa nousta sieltä kuopasta aina uudelleen ja uudelleen. Tämän lisäksi hyvä kieli- ja kirjoitustaito ovat eduksi.
Aluksi mietin itsekin, mahtaako oma sinnikkyys ja jaksaminen riittää. Prosessi on vaihteleva, mutta voin kokemuksesta sanoa, ettei tarvitse säikähtää niitä vaiheita, jolloin tuntuu, että homma ei etene. Opintoihin kannattaa kuitenkin hakea, jos haluaa haastaa itseään ja olla vaikuttamassa tutkimuksen kautta yhteiskuntaan sekä laajentaa omia uramahdollisuuksiaan.
Muottiin ei tarvitse sopia
Olen itse saanut irti opinnoistani monia asioita, joista päällimmäisenä mielessäni on tutkimuksen tekeminen. Opetan tutkimusaiheeseeni liittyvää opintojaksoa, jossa olen päässyt hyödyntämään kartuttamaani tietoa. Koen, että itse tehdessä ja harjoitellessa oppii parhaiten.On ollut myös hienoa seurata opiskelijakavereiden matkaa, sillä jokaisen polku on erilainen, ja tarpeen tullen voimme tukea toinen toisiamme.
Tulevaisuuteen katsoessa ajattelen, että varhaiskasvatus, varsin tuoreena tutkimusalueena, tarvitsee monipuolista tutkimusta. Tällä hetkellä näen itse asiat tietenkin hieman oman tutkimusaiheen kautta, joten teemoja, jotka nostaisin esiin ovat: moniammatillisen henkilöstön tehtävänkuvien selkiyttäminen, tiimityö, johtajuus ja työhyvinvointi. Hyvinvoiva ja selkeän tehtävänkuvan omaava henkilöstö on laadukkaan varhaiskasvatuksen perustana. Tutkimusperustaisuuden kautta saadaan myös vahvistettua alan arvostusta.
Lopuksi voisi vielä sanoa, että tohtoriopinnot sopivat monelle erilaiselle ihmiselle; ei tarvitse sopia tietynlaiseen muottiin tai kulkea tiettyä polkua. Kiinnostuneisuus ilmiöistä, halu tutkia ja vaikuttaa asioihin tutkimuksen kautta vievät jo pitkälle yhdessä sinnikkyyden kanssa!
