Tutkin, miten koulukodin tilat muokkaavat arkea ja vuorovaikutusta

Meillä tutkitaan -sarjassa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen tutkijat kertovat ajankohtaisesta tutkimuksestaan.

YTT Mira Välimaa työskentelee yliopistonopettajana Kokkolan yliopistokeskuksen sosiaalitieteen yksikössä ja toimii tutkijana Koulukodin uuden toimintaympäristön tarkastelu henkilökunnan näkökulmasta -hankkeessa.

Uusi ympäristö muovaa hoito- ja kasvatustyötä

Tutkimuksen kohteena on koulukodin muutto uuteen ympäristöön. Kiinnostus kohdistuu uuden toimintaympäristön merkitykseen hoito- ja kasvatustyölle henkilökunnan näkökulmasta. Koulukodin uusi ympäristö on erityisen kiinnostava tutkimuskohde, koska tilat on suunniteltu ja rakennettu juuri koulukodin vaativaa hoito-, kasvatus- ja opetustyötä varten.

Koulukodit ovat lastensuojelun vaativan sijaishuollon ympäristöjä ja usein viimesijaisia sijoituspaikkoja nuorille, joiden tilanteessa aiemmat tukitoimet tai sijoituspaikat eivät ole olleet riittäviä. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten henkilökunta kuvaa uutta koulukotia fyysisenä ympäristönä hoiva- ja kasvatustyön näkökulmasta. Kiinnostus kohdistuu myös koulukodin turvallisuuteen liittyviin tekijöihin.

Tavoitteena on ymmärtää, miten uudet tilat muovaavat koulukodin arkea. Tutkimuksen lähtökohtana ovat teoreettiset näkökulmat, jotka keskittyvät siihen, kuinka ihmisten kokemukset tilasta ja esineistä vaikuttavat siihen, miten ympäristöä havaitaan, ja mitä tapahtuu ihmisten välisissä suhteissa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosio-spatiaalista ammatillisen orientaation käsitettä. Tästä näkökulmasta paikka määrittyy tilaksi, jossa fyysisesti-aineelliset, sosiaaliset ja subjektiiviset sekä diskurssiiviset ja pedagogiset valtasuhteet kietoutuvat dynaamisesti toisiinsa. Elinympäristö nähdään aktiivisena toimijana, joka vaikuttaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja suhteisiin.

Kodinomaisuus, turvallisuus ja yksityisyys arjen rakentajina

Alustavien tulosten mukaan koulukoti näyttäytyy erityisesti asuinyksikköjen osalta ympäristönä, jossa korostuu kodinomaisuus ja arkisuus. Yhteiset tilat, kuten ruokailutila, olohuone ja muut arkiset paikat mahdollistavat kodinomaisen arjen rakentumisen. Näissä tiloissa nuoret viettävät aikaa aikuisten ja muiden nuorten kanssa. Tavoitteena on rakentaa mahdollisimman tavallisia arjen käytäntöjä. Näitä ovat esimerkiksi yhdessä syöminen, television katsominen, tai vaikkapa korttipelien pelaaminen. Tilojen kodinomaisuus tekee aikuisen läsnäolosta luontevampaa. Tämä on suhdeperusteisen hoito- ja kasvatustyön kannalta tärkeää.

Uudessa koulukodissa turvallisuus muodostuu osittain tilaratkaisujen kautta. Kontrolli ja valvonta eivät ole pelkästään näkyviä käytäntöjä, vaan ne on pitkälti sisäänrakennettu osaksi fyysistä ympäristöä. Esimerkiksi kattava valvontajärjestelmä mahdollistaa sen, että työntekijät voivat seurata arjen tilanteita ja liikkumista ilman jatkuvaa fyysistä läsnäoloa kaikissa tiloissa.

Koulukodissa korostuvat myös nuorten yksilölliset tarpeet ja oikeus yksityisyyteen. Uusissa tiloissa jokaisella nuorella on oma huone sekä henkilökohtainen wc- ja pesutila. Tämä vahvistaa mahdollisuutta omaan rauhaan ja tekee huoneesta tilan, jossa nuoren yksityisyys voi toteutua konkreettisesti. Tähän liittyy myös jännitteitä. Esimerkiksi huoneiden hyvä äänieristys voi suojata nuoren yksityisyyttä, mutta samalla vaikeuttaa henkilökunnan mahdollisuuksia havaita ajoissa nuoren hätää tai kärjistyviä tilanteita.

Tutkimus tukee koulukotien kehittämistä ja nuorten arkea

Tutkimuksessa tuotetaan tietoa siitä, millaisiksi koulukotien fyysisiä ympäristöjä olisi syytä suunnitella ja muovata silloin, kun rakennetaan uusia yksiköitä tai kehitetään olemassa olevia. Tulokset auttavat hahmottamaan, millaiset tilaratkaisut tukevat arjen turvallisuutta, henkilökunnan työtä, suhdeperustaista työotetta, kodinomaisuutta sekä nuorten mahdollisuutta yksityisyyteen. Nuorten näkökulmasta tutkimus tekee näkyväksi, että koulukodin tilat eivät ole vain hoidon ja valvonnan puitteita, vaan myös nuorten arjen elinympäristöjä. Siksi niiden tulisi mahdollistaa mahdollisimman tavallinen ja kodinomainen arki myös vaativassa sijaishuollossa.

Laajemmin tulokset koskevat lastensuojelun sijaishuollon laatua ja lasten oikeuksien toteutumista. Koulukodin ympäristöjen kehittäminen on samalla kysymys siitä, miten nuorille voidaan turvata turvallinen, kunnioittava ja kuntoutumista tukeva arki silloinkin, kun he eivät voi asua kotonaan.  

Ajankohtaista tietoa sijaishuollon uudistamisen tueksi

Lastensuojelun lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa siten, että sijaishuollon keinoja lasten suojelemiseksi ja vakavaan oireiluun puuttumiseksi vahvistettaisiin. Kyse on viimesijaisesta palvelusta erityisesti tilanteisiin, joissa nykyiset keinot, kuten erityinen huolenpito, eivät ole riittäneet. Palvelussa nuoren liikkumisvapautta ja yhteydenpitoa voitaisiin rajata sijoituksen ajaksi nykyistä vahvemmin, jonka lisäksi sen tavoitteeksi määritellään myös lapsen suojeleminen ja kuntoutuminen. Tämä tekee koulukotien ja muiden vaativien sijaishuollon tilojen tutkimisesta erityisen ajankohtaista. Fyysiset ympäristöt ovat keskeisiä siinä, miten turvallisuus, rajoittaminen, arki ja nuoren oikeudet käytännössä sovitetaan yhteen.

Tutkimuksemme tuottaa tähän keskusteluun konkreettista tietoa koulukodin arjesta ja siitä, miten tilat vaikuttavat henkilökunnan mahdollisuuksiin tehdä hoito- ja kasvatustyötä. Tämä tieto auttaa ymmärtämään, millaiset ympäristöt tukevat turvallisuutta ilman, että arki rakentuu pelkästään valvonnan ja rajoittamisen varaan. Samalla se tekee näkyväksi, miten tärkeää on suunnitella myös suljetumpia ja vahvemmin rajattuja ympäristöjä siten, että niissä säilyy nuoren oikeus yksityisyyteen, kodinomaiseen arkeen, osallisuuteen ja luottamuksellisiin suhteisiin aikuisten kanssa.

Tutkimus tarjoaa tietoa koulukotien ja muiden vaativien sijaishuollon yksiköiden kehittämisen tueksi. Kun uusia tiloja rakennetaan tai olemassa olevia muokataan, tarvitaan tietoa siitä, miten erilaiset tilaratkaisut toimivat arjessa. Tutkimus voi siten tukea sekä käytännön kehittämistyötä että laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, millaisia ympäristöjä kaikkein vaativimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille rakennetaan.