Tutkimus: Tohtorikoulutus tuottaa monipuolista asiantuntijuutta
Tohtorikoulutus on kansainvälisesti ajankohtainen keskustelunaihe, sillä se liittyy laajasti akateemisen asiantuntijuuden rakentumiseen ja valmistuneiden työurien moninaisuuteen. Perinteisesti tohtorintutkinto on nähty ensisijaisesti tutkijakoulutuksena, mutta yhä useampi tohtori työllistyy akateemisen maailman ulkopuolelle. Dosentti Minna Maunulan ja professori Heidi Harju-Luukkaisen tutkimuksessa tarkasteltiin millaista asiantuntijuutta tohtorintutkinnon suorittaminen tuottaa valmistuneiden kokemusten perusteella, ja miten tämä asiantuntijuus rakentuu opintojen aikana?
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineistona oli yhdeksän henkilön haastattelut – sekä jo valmistuneita tohtoreita että loppuvaiheessa olevia tohtoriopiskelijoita useilta eri tieteenaloilta kolmesta suomalaisesta yliopistosta. Analyysi pohjautui neljään, aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistettuun asiantuntijuuden ulottuvuuteen: teoreettinen, käytännöllinen, itseohjautuva ja sosiokulttuurinen.
Tohtorin asiantuntijuus rakentuu neljästä ulottuvuudesta
Tutkimuksessa tunnistettiin tohtorin asiantuntijuuden rakentuvan prosessina tohtoriopintojen aikana. Teoreettinen asiantuntijuus koettiin opintojen itsestään selväksi ytimeksi. Se sisältää tutkimusmenetelmien hallintaa, syvällistä perehtymistä omaan tieteenalaan ja kykyä luoda uutta tieteellistä tietoa. Teoreettinen osaaminen rakentui erityisesti väitöskirjatyön kautta.
Käytännöllinen asiantuntijuus näkyi laajasti tutkimustyön arjessa: projektinhallinnassa, tutkimusrahoituksen hakemisessa, tieteellisen kirjoittamisen ja julkaisemisen taidoissa sekä kansainvälisen yhteistyön ja kielitaidon vahvistumisessa. Näitä taitoja ei aina tunnisteta tohtorikoulutuksen virallisissa tavoitteissa, vaikka ne ovat ratkaisevia työelämässä.
Itseohjautuva asiantuntijuus nousi aineistossa hyvin vahvasti esiin. Tohtorikoulutus opetti haastateltaville itsenäistä työskentelyä, ajankäytön hallintaa, tavoitteiden asettamista ja omaan osaamiseen luottamista. Myös henkinen jaksaminen, motivaation ylläpitäminen ja epävarmuuden sietäminen koettiin keskeiseksi osaksi asiantuntijuutta.
Sosiokulttuurinen asiantuntijuus rakentui osallistumalla tiedeyhteisön toimintaan, tutkimusryhmiin ja kansainvälisiin verkostoihin. Samalla kehittyi vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, jotka auttavat siirtymään erilaisiin työympäristöihin myös yliopiston ulkopuolella.
Tohtorien osaamista tarvitaan yliopistojen ulkopuolellakin
Tutkimus osoittaa, että tohtoriopinnoissa rakentuva asiantuntijuus on moniulotteista ja sisältää paljon enemmän kuin pelkän tieteellisen teorian ja metodin hallinnan. Se kattaa laajan kirjon käytännön, itseohjautuvuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja. Tutkimus suosittelee, että nämä ulottuvuudet tehdään näkyvämmiksi tohtorikoulutuksen tavoitteissa ja ohjauksessa.
Maunula korostaa, että “Korkeakoulujen tulisi tukea opiskelijoita taitojen tunnistamisessa ja sanoittamisessa, sillä tämä vahvistaa valmistuneiden asemaa myös akateemisen maailman ulkopuolella. Työelämän näkökulmasta on tärkeää, että työnantajat ymmärtävät tohtorikoulutuksen tuottavan laajaa asiantuntijuutta, joka hyödyttää monilla aloilla. Näin tohtorien osaamista voidaan hyödyntää nykyistä monipuolisemmin yhteiskunnassa.”
Uusi dosentuuri vahvistaa tohtorikoulutusta Kokkolassa
Tutkimus sijoittuu tuoreeseen Lapin yliopiston Maunulalle myöntämän dosentuurin alaan, joka on yliopistopedagogiikka, erityisesti tohtorikoulutus. Dosentuuri vahvistaa yliopistokeskuksen kasvatustieteen yksikön antamaa tohtorikoulutusta edelleen. “Olen erittäin iloinen mahdollisuudesta nyt ohjata ensimmäisenä ohjaajana väitöskirjoja”, Maunula toteaa.
