Tutkittua perusopetuksesta: Inkluusion johtaminen perusopetuksessa
Inklusiivisen kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteena on edistää jokaisen lapsen oikeutta osallistua perusopetukseen yhdenvertaisesti. Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on sitouduttu inkluusioon (ks. myös Poikola, 2025), mutta yhdenvertaisuutta ja sosiaalista osallisuutta edistävät käytännöt vaihtelevat eri kunnissa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (Opetushallitus, 2014) ohjaa järjestämään ja kehittämään perusopetusta inkluusioperiaatteen mukaisesti. Inkluusio perustuu osallisuutta ja yhdenvertaisuutta edistäviin arvoihin, kuten syrjimättömyyteen, esteettömyyteen ja yhteisöllisyyteen (Booth, 2011; Ketovuori ym. 2025). Jotta inkluusio voisi perusopetuksessa toteutua, jokaisen työyhteisön jäsenen tulee sitoutua näihin arvoihin.
Osallistavien käytänteiden toteutumiseen tarvitaan sekä inkluusion toimeenpanoa mahdollistavia päätöksiä kunnissa että osallistavaa arvosidonnaista johtamista jokaisessa koulussa.
Tutkin väitöskirjassani (Laakso, 2025) perusopetusjohtajien käsityksiä inkluusiosta ja inkluusion johtamisesta suomalaisissa kunnissa. Tutkimukseni mukaan käsitys inkluusiosta vaihtelee ja siitä puhutaan melko suppeasti. Osalle johtajista käsite tarkoittaa lähinnä oppilaan sijoitteluun liittyvää pohdintaa etenkin silloin, kun oppilaalla on erityispedagogisen tuen tarvetta. Inkluusiota edistetään, kun oppilaan tuen tarpeisiin vastataan hänen omassa lähikoulussaan. Osallistavien käytänteiden toteutumiseen tarvitaan sekä inkluusion toimeenpanoa mahdollistavia päätöksiä kunnissa että osallistavaa arvosidonnaista johtamista jokaisessa koulussa.
Lisää aikaa ihmisten johtamiselle
Inkluusion keskeisellä arvolla, osallisuudella, tarkoitetaan sellaista kuuluvuuden tunnetta, jossa henkilö kokee, että hänen ajatuksillaan on merkitystä ja hän voi vaikuttaa asioihin. Osallisuus toteutuu silloin, kun ihmiset ovat mukana toiminnassa ja tuntevat olevansa hyväksyttyjä (Booth, 2011). Inklusiivisessa toimintakulttuurissa osallisuuden johtaminen on keskeistä. Tilanteet, joissa työyhteisön jäsenet pääsevät luontevasti keskustelemaan yhdessä, tukevat jatkuvaa oppimista ja vuorovaikutteista vastuun jakamista. Yhteisöllisyyttä tukevan vuorovaikutuksen syntyminen edellyttää johtajalta selkeiden rakenteiden luomista ja läsnäoloa. Johtajien työ näyttää kuitenkin painottuvan asiajohtamiseen ihmisten johtamisen sijaan (Laakso, 2022; 2025): Inkluusion edistämiseen tarvitaankin laadukasta johtajuutta, jossa ihmisten johtamiselle varataan aikaa ja voimavaroja.
Inkluusiossa keskeistä on ymmärtää moninaisista taustoista tulevien ihmisten erilaisuus. Keskenään erilaisten ihmisten inklusiivinen yhteistoiminta lisää lasten mahdollisuutta oppia arvostamaan kaikissa ihmisissä olevaa erilaisuutta ja ymmärtämään toinen toistaan. Moninaisuuden ymmärtäminen luonnollisena osana kaikkia toimintaympäristöjä jo varhaiskasvatuksesta lähtien on sekä yhteiskuntapoliittisesti että tulevaisuuden kannalta tärkeä asia (Arvola, 2021). Tutkimustiedon valossa opettajien tiedetään olevan vaikeuksissa yhä heterogeenisempien oppilasryhmien ja erilaistuvien oppimisen tuen tarpeiden kanssa. Tuore tutkimuksemme (Laakso ym., 2023) osoittaa, että ilman riittäviä lisäresursseja oppimisen tuen järjestäminen koetaan haastavaksi. Kun tähän lisätään opetuksen laadun nostaminen, tarvitaan yhä enemmän toimintakulttuurin ja -tapojen kriittistä tarkastelua (Laakso ym. 2023).
Johtajien työ näyttää kuitenkin painottuvan asiajohtamiseen ihmisten johtamisen sijaan (Laakso, 2022; 2025): Inkluusion edistämiseen tarvitaankin laadukasta johtajuutta, jossa ihmisten johtamiselle varataan aikaa ja voimavaroja.
Inklusiivinen kasvatus edellyttää osallistavan kasvatuksen periaatteiden ymmärtämistä ja siihen liittyvien uskomusten, asenteiden ja käytänteiden reflektointia (Brix ym. 2022). Inklusiivisuuden toteutuminen koulussa merkitsee perustavanlaatuista muutosta toimintakulttuurissa. Näin ollen opetustyössä joudutaan luopumaan vuosikymmeniä juurtuneista käytännöistä ja ajattelumalleista. Esimerkiksi jos opetuskäytänteet ovat kovin opettajakeskeisiä, oppilaiden osallisuus voi jäädä paitsioon. Osallistavat opetuskäytänteet lisäväät oppilaiden vaikuttamismahdollisuuksia eli sitä taitoa, jota lapset tarvitsevat yhteiskunnassa myöhemminkin (Laakso ym. 2023).
Kompleksisen toimintaympäristön johtaminen edellyttää muuntuvan dynamiikan hallintaa
Kompleksisuus muodostuu toimintaympäristön muutoksista, jotka tulevat uhkaamaan totuttuja tapoja. Lineaariset systeemit eivät täysin palvele muutosaltista yhteiskuntaa, vaan rinnalle tarvitaan kollektiivista kykyä johtaa yhteisöä, joka tuottaa mukautuvia ja innovatiivisia tuloksia. Kun toimintaympäristöt muuttuvat, uusien toimintatapojen tulisi korvata vanhoja. Yhä moninaisempien yhteisöjen johtaminen edellyttää kykyä hallita ja edistää muuntuvien järjestelmien dynamiikkaa (ks. Laakso, 2025).
Kompleksisen toimintaympäristön johtamisessa tarvitaan yhteisöllistä johtamista sekä taitoa ylläpitää avoimuutta ja osallisuutta lisäävää dialogia. Asiajohtamisen tapainen lineaarinen johtamistapa ei toimi kovin hyvin muuttuvassa toimintaympäristössä, vaan se voi hidastaa muutoksen syntymistä; jos työntekijät eivät koe tulevansa kuulluksi, muutosta ei tapahdu. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää vuorovaikutusta ja osallisuutta (ks. Fonsén ym., 2022). Yhteinen keskustelu lisää vaikutusmahdollisuuksia omiin asioihin, mikä on oleellinen osa osalliseksi tulemisen kokemusta. Lainsäädännön velvoitteet ja inklusiiviset arvot tulevat osaksi työtä silloin, kun niistä puhutaan yhdessä. Myös ihmisten erilaiset näkemykset asioista tulevat huomioiduksi. Olennaista on, millaiset taidot yhteisön jäsenillä on muodostaa yhteistä ymmärrystä ja tapaa toimia, jopa muuttuakin.
Kompleksisen toimintaympäristön johtamisessa tarvitaan yhteisöllistä johtamista sekä taitoa ylläpitää avoimuutta ja osallisuutta lisäävää dialogia.
Inkluusion johtaminen tulisi nähdä sosiaalisena vaikuttamisprosessina, jossa ratkaisut syntyvät vuorovaikutuksen tuloksena. Johtajan taito edistää keskustelua inklusiivisten arvojen mukaisesti sekä kuunnella ja tukea työntekijöiden osaamista vahvistavat henkilöstöä kohtaamaan tulevaisuuden moninaisena ja muuntuvana.
Lähteet
Arvola, O. (2021). Varhaiskasvatus eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuuden ja oppimisen mahdollistajana. [Väitöskirja, Turun yliopisto]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8468-8
Booth, T. (2011). The Name of the Rose: Inclusive Values into Action in Teacher Education. Prospects, 41, (s. 303–318). https://doi.org/10.1007/s11125-011-9200-z
Brix, K., Lee, O. & Stella, S. (2022). Understanding inclusion. Bio Science 72(3), s. 267–275. https://doi.org./10.1093/biosci/biab143
Fonsén, E., Ahtiainen, R., Kiuru, L., Lahtero, T., Hotulainen, R., & Kallioniemi, A. (2022). Kasvatus- ja opetusalan johtajien näkemyksiä omasta johtamisosaamisestaan ja sen kehittämistarpeista. Työelämän tutkimus, 20(1), (s. 90–117). https://doi.org/10.37455/tt.95779
Ketovuori, H., Pihlaja, P., & Uusitalo, L. (2025). Inklusiiviset arvot alakoulun erityisopettajien ja rehtoreiden puheessa kolmitasoisen tuen alkuvaiheessa. Kasvatus & Aika, 19(1), (s. 68–89). https://doi.org/10.33350/ka.142145
Laakso, P. (2025). Inkluusion johtaminen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. [Väitöskirja, Turun yliopisto]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0192-0
Laakso, P., Pihlaja, P., Silvennoinen, H., & Laakkonen, E. (2022). Kuntien perusopetusjohtajat inkluusion rakentajina. Focus Localis, 50(1). https://journal.fi/focuslocalis/article/view/115343
Laakso, P., Pihlaja, P., & Silvennoinen, H. (2023). Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kulku kohti inkluusiota ̶ Kuntien johtavien viranhaltijoiden käsityksiä inkluusiosta ja sen toteuttamisesta. Kasvatus & Aika, 17(3), (s. 26–49). https://doi.org/10.33350/ka.121631
Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/perusopetus/419550/tiedot
Poikola, M. (2025). Perspectives on Inclusive Education and Student Participation at the Intersection of Education and Law. [Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto]. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5439-8
