Tutkin varhaiskasvatuksen opettajien jatkuvaa oppimista muutosten keskellä
Meillä tutkitaan -sarjassa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen tutkijat kertovat ajankohtaisesta tutkimuksestaan.
Salla Paasovaara-Pösö työskentelee yliopistonopettajana Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kasvatustieteiden yksikössä. Hän tekee parhaillaan väitöstutkimusta varhaiskasvatuksen opettajien jatkuvasta oppimisesta Suomessa.
Opettajat sitoutuvat oppimiseen työn haasteista huolimatta
Suomalainen varhaiskasvatus on kohdannut viime vuosikymmenenä useita poliittisia muutoksia, jotka ovat monipuolistaneet opettajien työnkuvaa, lisänneet vastuita ja kasvattaneet osaamisvaatimuksia. Pedagogisen osaamisen lisäksi opettajilta odotetaan yhä enemmän johtamistaitoja, ja esimerkiksi digitalisaatio sekä lasten ja perheiden moninaistuminen haastavat osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Siksi varhaiskasvatuksen opettajien jatkuvan oppimisen tukeminen on entistä tärkeämpää.
Tutkimuksessani tarkastelen varhaiskasvatuksen opettajien haastattelupuhetta diskursiivisesti, jolloin huomio kiinnittyy siihen, miten kieli rakentaa ja jäsentää sosiaalista todellisuutta. Väitöstutkimukseeni kuuluu kolme osatutkimusta, joissa tarkastelen jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia, esteitä, käytänteitä, vastuita sekä oppimistoimijuutta.
Tähänastiset tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat ovat sitoutuneita jatkuvaan oppimiseen ja pitävät oman osaamisensa kehittämistä tärkeänä osana ammattiaan. Oppimista vaikeuttavat kuitenkin työn kuormittavuus ja monet samanaikaiset vaatimukset. Opettajien odotetaan kehittävän oman osaamisensa lisäksi myös tiiminsä ja koko työyhteisön oppimista. Vastuut eivät kuitenkaan aina ole selkeitä, mikä voi haastaa sekä oppimista että pedagogista johtamista. Tulosten perusteella jatkuvaa oppimista voitaisiin tukea nykyistä paremmin vahvistamalla yhteistyön rakenteita ja rakentamalla oppivia työyhteisöjä.
Tutkimustieto tukee koulutusta ja työelämän kehittämistä
Tutkimukseni laajentaa aiempaa ymmärrystä varhaiskasvatuksen opettajien oppimisesta ja paljastaa opettajien merkityksenantoja. Väitöstutkimukseni auttaa ymmärtämään varhaiskasvatuksen opettajien jatkuvan oppimisen todellisuutta ja sen jännitteistä kenttää. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa siitä, miten opettajat puhuvat omasta oppimisestaan, millaisena jatkuvan oppimisen vastuut näyttäytyvät sekä mikä on oppimistoimijuuden rooli jatkuvan oppimisen prosessissa.
Tutkimustietoa voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa niin kansallisesti kuin paikallisestikin. Koska toimin itse Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksella varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa yliopistonopettajana, voin siirtää tutkimustiedon suoraan käyttöön opetustyössäni.
Tutkimukseni auttaa niin varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita kuin työelämässä olevia opettajia ymmärtämään varhaiskasvatuksessa toteutettavaa jatkuvaa oppimista. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten varhaiskasvatusyksiköt sekä yksiköiden johtajat voivat kiinnittää huomiotaan jatkuvan oppimisen rakenteisiin ja edistää oppivien yhteisöjen rakentamista. Tällä on positiivisia vaikutuksia varhaiskasvatuksen laatuun sekä opettajien työhyvinvointiin.
