Koin jo opintojeni alussa, että tutkimus on minun juttuni
Oma tieni sosiaalityön pariin on lähtenyt mielenkiinnosta heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteisiin. Aloitin opintoni avoimessa yliopistossa, josta hakeuduin myöhemmin maisteriopintoihin. Huomasin jo hyvin varhaisessa vaiheessa opintojani, että tutkimuksen tekeminen on innostavaa, ja minulle tuli heti olo, että tämä on minun juttuni. Valmistuttuani maisteriksi otinkin heti yhteyttä ohjaajaani, ja siitä lähtivät rullat sitten pyörimään.
Väitöksessäni tutkin Nimby-ilmiötä (not in my back yard). Ilmiössä on kyse siitä, että ihmiset ryhtyvät paikallisesti vastustamaan hanketta, jota ollaan perustamassa omalle alueelle. Väitöskirjani ajatuksen taustana on kysymys, miten maaseudulle vastaanottokeskusta perustaessa kyettäisiin ottamaan huomioon eri reagointitavat, erityisesti niiden ihmisten, joiden läheisyyteen vastaanottokeskus tulisi. Miten pystyttäisiin tarjoamaan turvapaikanhakijoille mahdollisimman hyvät olosuhteet jo alkuvaiheessa ja miten pystyttäisiin tukemaan esikotoutumista.
Prosessin vaativuus yllätti
Tohtoriopintojeni alussa en tiennyt ollenkaan, mihinkä hyppäsin. Ajattelin hieman naivisti, että tämä on samalla tavalla taputeltu kuin maisteriopinnotkin. Prosessin alettua sain huomata, että tämä ei menisi ihan niin sujuvasti ja nopeasti kuin aiemmat opinnot. Yhtenä tärkeänä apuna edistymisessäni ovat kuitenkin olleet ohjaajat ja heidän kannustuksensa. Koin heti, että väitöskirjani on tärkeä, enkä ole työni kanssa yksin. Itse ohjaustapaamiset on kuitenkin järjestetty pääasiassa etänä, koska asumme eri puolilla Suomea, mutta aina tarpeen vaatiessa olen saanut ohjaajani kiinni.
Haasteiden kautta onnistumiseen
Opintojen aikana olen saanut kehitettyä omaa resilienssiä, kun kaikki ei mene aivan nappiin ja asioita täytyy työstää monta kertaa ennen kuin ne ovat tarpeeksi hyviä, saatikka valmiita. Opiskeluiden jälkeen ovet ovat auenneet uudelle uralle opetuksen pariin, josta nautin valtavasti ja olen siitä todella kiitollinen. Kaiken tämän lisäksi saan myös tehdä tutkimusta omien mielenkiinnon kohteiden parissa.
Tohtoriopinnot vaativat aika paljon pitkäjänteisyyttä; on oltava valmis työstämään samaa paperia monta eri kertaa ja pyrittävä näkemään prosessi kokonaisuutena. Pitää olla sitkeä, eikä saa luovuttaa, vaikka vastoinkäymisiä tulee ihan varmasti. Vastapainona saat kokea onnistumisia ja hyviä hetkiä. Opinnot vaativat kuitenkin runsaasti aikaa. Joku pitkään työstetty artikkeli voi tulla hylätyksi prosessissa, jonka jälkeen pitää koota itsensä ja löytää uusi suunta, johon jatkaa. Näiden asioiden kanssa täytyy tulla sinuiksi ja suunnata uutta kohti, eikä jäädä tuleen makaamaan
Olen tehnyt tohtoriopintoja suurimmaksi osaksi muun työn ohella, ensin sosiaalityön ja sitten opetustyön ohella. Olen myös hakenut ja saanut muutaman pienemmän rahoituksen, jotka ovat mahdollistaneet töistä poissaolon. Aikuisopintotuki on ollut myös ollut apuna tässä prosessissa.
Vinkkinä tohtoriopinnoista kiinnostuneille: Sosiaalityössä tarvitaan monipuolisia aiheita. Mitä poikkitieteellisimmin pystymme ilmiöitä tarkastelemaan, sitä parempi.
