Kiinnostus uuden oppimiseen ja ammatilliseen kehittymiseen johti väitöskirjapolulle
Väitöskirjan tekoon johtanut polkuni on alkanut jo varhaisessa vaiheessa työelämääni. Olen ollut kiinnostunut oppimaan uutta ja etenemään ammatillisesti. Valmistuin sosiaaliohjaajaksi ennen kuin alalla oli mahdollisuutta suorittaa ammattikorkeakoulututkintoa. Tein pitkään sosiaaliohjaajan töitä, ja kun koin nähneeni siltä puolelta jo tarpeeksi, hakeuduin avoimeen yliopistoon tekemään sosiaalityön perus- ja aineopinnot. Tämä tie johti minut maisteriopintoihin ja lopulta myös tohtoriopintojen pariin.
Idea väitöskirjaan käytännön työstä
Jokaisesta työpaikasta, jossa olen ollut, olen oppinut jotain tärkeää. Hakeuduttuani maisteriopintoihin avoimen väylän kautta nousi kiinnostus väitöskirjaprosessia kohtaan. Tällä hetkellä teen artikkeliväitöskirjaa, joka koskee aikuissosiaalityön tietopohjan vahvistamista lähellä käytäntöä. Ideani väitöskirjaan sain käytännön työn kautta, jota tein hakiessani jatko-opintoihin. Toivoisin, että pystyn säilyttämään kontaktin käytännön kentälle jatkossakin tavalla tai toisella.
Opintojen alussa eniten itseäni mietitytti, riittääkö aika ja motivaatio sekä onko minusta oikeasti tähän. Tiesin etukäteen, että jatko-opinnot vaativat työtä ja alku olikin haparointia. Maisteriopinnoissa sinulla on tietyt raamit ja kirjat, joita noudattaa, mutta tohtoriopinnoissa vastaat kaikesta itse. Opinnoista olen saanut reflektiopintaa käytännön työlle, vahvistusta sille, mitä on tehnyt kentällä, ja uusia ajatuksia, kun on teoreettisella tasolla päässyt mietiskelemään. Opinnot vaativat itsekuria, armollisuutta itseään kohtaan sekä hyviä istumalihaksia. Tutkimukselle ei tarvitse omistautua 24/7, vaan joskus täytyy myös levätä.
Mahdollisuudet laajenevat opintojen myötä
Itselleni opinnot ovat avanneet uusia ovia työmarkkinoilla. Olen päässyt osallistumaan niin tutkimus- kuin kehittämishankkeeseen sekä opettamaan yliopistolle. Teoriaa ja käytäntöä olen saanut yhdistellä niin työelämässä kuin tutkimuksessakin. Minulle on tärkeää saada säilyttää yhteys käytännön työhön, ja koenkin sen olevan tärkeää myös sosiaalityön tutkimusalalle.
Yleisesti olen myös saanut yhdistettyä jatko-opinnot hyvin muun elämäni kanssa. Perheessä pikkulapsivaihe on ohitettu, ja on aikaa miettiä, mitä ehtisi ja haluaisi vielä saavuttaa. Uskoisin, että jos mukana olisi monta pikkupäätä vaatimassa huomiota, opinnot olisivat varmasti hieman haasteellisempia.
Kaikki järjestyy ajan kanssa!
Opintojen rahoituksen olen saanut hoidettua sekä töissä käymällä että tutkimusapurahalla. Vaihtoehtoja löytyy! Tohtorivaiheen alussa rahoitin opintojani pääosin käymällä töissä samaan aikaan, myöhemmin pääsin myös mukaan hankkeeseen, jossa pystyin jatkamaan tutkimustani. Olen myös saanut puolen vuoden rahoituksen Keski-Pohjanmaan kulttuurirahastosta, jota voin vielä hyödyntää.
Lopuksi voisin sanoa, että kauheasti ei etukäteen voi asioita tietää, eikä välttämättä tarvitsekaan. Tärkeintä on, että löytyy kiinnostusta ja motivaatiota lähteä tekemään opintoja ja tutkimaan aiheita rohkeasti. Asiat selkenevät pikkuhiljaa ja apua saa aina.
