Kati Turtiaisen kolumni: Tietoa syrjäytymisestä on runsaasti ja se haastaa populistiset hokemat

Sosiaalityön ammattieettisissä ohjeissa muistutetaan, että sosiaalihuollossa etuuksien, palveluiden ja huolenpidon tulee perustua parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvien taloudellisten resurssien leikkausten aikoina paras mahdollinen tieto palveluiden vaikuttavuudesta korostuu entisestään.

Sosiaalityön ydinosaamista on asiakkaiden oikeuksien ja tarpeiden, valtiolta tulevan lainsäädännön toimeenpanemisen sekä sosiaalityön etiikan ja tietoperustan jatkuva yhteensovittaminen. Tutkimukseen perustuva tieto ja ammattietiikka luovat perustan käytännöille ja oikeuttavat arvioimaan kriittisesti valtion ja yhteiskunnan toimintaa.

Tietoa syrjäytymisprosesseista yksilön ja yhteiskunnan tasolla sekä niiden taloudellisista vaikutuksista on olemassa runsaasti. Sosiaalityössä arjessa turvattomuus ja köyhyys näyttäytyvät niin yksittäisten ihmisen elämässä, tilastoissa kuin yhteiskunnallisina ilmiöinä.

Mitä esimerkiksi tiedämme?

Pitkittyvä köyhyys syrjäyttää ja lisää pienituloisuutta laajempaa eriarvoisuutta ja osattomuutta yhteiskunnassa. Nykyisten leikkausten yhteisvaikutukset koskettavat pahiten kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.

Lapsena köyhyyttä kokeneiden nuorten pärjäämisen kannalta keskeisessä roolissa ovat lähiverkostot ja yhteiskunnan palvelu- ja etuusjärjestelmän oikea-aikainen ja riittävä tuki. Yksikin yhteiskunnan reuna-alueille jäänyt nuori maksaa paljon yhteiskunnalle.

Sosiaalipalveluissa turhaudutaan tehottomista toimenpiteistä. Esimerkiksi sosiaalityön ja työllisyyspalveluiden yhteisasiakkuuksissa on runsaasti henkilöitä, joiden työnhakuvelvoitteiden valvonta turhauttaa asiakkaiden lisäksi työntekijöitä ja on palveluiden resurssien hukkaamista. Keppi-mallit pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa tiedetään tehottomiksi. Asiakkaiden avun saamista vaikeuttaa se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittaminen ei toimi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon priorisointiin liittyy myös isoja eettisiä kysymyksiä muun muassa siitä, mitä palveluita ja kenelle niitä tulisi ensisijaisesti suunnata.

Sosiaalityössä käytettävissä oleva tieto koetellaan eettisten periaatteiden avulla. Esimerkiksi lainsäädäntö, palvelut ja niissä tehtävät menetelmälliset valinnat, asiakkaiden vastaanottamisen järjestys ja myös tutkimukseen kohdentuva resurssointi pohjautuvat priorisointiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon priorisointiin liittyy myös isoja eettisiä kysymyksiä muun muassa siitä, mitä palveluita ja kenelle niitä tulisi ensisijaisesti suunnata.

Sosiaalityössä käytetään myös runsaasti etuuksiin ja palveluihin liittyvää harkintavaltaa, jonka kulmakivenä tulisi olla se, että päätöksenteko on juridisesti ja eettisesti perusteltua.

Juuri ilmestynyt Riikka ja Petterin Niemen teos Sosiaalihuollon priorisoinnin mallit ja etiikka tarjoaa ajankohtaista tietoa priorisointiin liittyvistä eettisistä haasteista, periaatteista ja niiden taustalla olevista teorioista. Vaikka valintoja ohjaa esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteet, eivät eettiset teoriat anna suoria vastauksia siihen, millä valinnoilla lopputulos on paras mahdollinen.

Säästöjen taustalla on erilaisia ideologisia käsityksiä etuuksien ja palveluiden suuntaamisesta. Viime aikoina on nähty merkkejä solidaarisuuden murenemisesta kaikista heikoimmassa asemassa olevia kohtaan.

Perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut jaettu käsitys siitä, että hyvinvointivaltiolla on vastuu pitää huolta kaikista yhteiskuntansa jäsenistä. Kyse ei ole ollut vain taloudellisista etuuksista, vaan köyhyyden torjunta on liittynyt siihen, että kaikilla on osallisuus yhteiskunnan voimavaroista. Tämä on saavutettu muun muassa varmistamalla peruspalveluiden toimivuus, sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuus sekä tarjoamalla laajasti järjestöjen palveluita ja osallistumismahdollisuuksia.

Päätöksenteon kannalta oleellista on, että tietoa saadaan erilaisista lähteistä ja että tieto muodostuu teoreettisen, tutkitun tiedon sekä paikkaan ja aikaan sidotun käytännön tiedon keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Eettisesti koetellulla tiedolla haastetaan muun muassa se, ettemme ole yksinkertaistettujen usein populististen hokemien armoilla tai nojaa toiminnassamme eettisesti kestämättömiin hallinnollisiin ohjeisiin.

On myös muistettava, että ihmisten elämä ei taivu tuotteistetuiksi ratkaisuiksi, joiden yhteensovittaminen asiakkaiden kompleksisten todellisuuksien kanssa ei onnistu. Sosiaalityön vastaus syrjäytymisen ehkäisemiseksi ei ole kuin kirjahyllystä löytynyt resepti, vaan se on jatkuvaa eri lähteistä tulevan tiedon pohjalta muodostuva yhteensovittamista.

Kirjoittaja on sosiaalityön professori Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.