Yhteisellä maisterimatkalla: Gradun voi tehdä myös yhdessä

Maisteriopinnot ovat matka, jossa yhdistyvät sekä itsenäinen työskentely että yhteisöllinen oppiminen. Opintopolku huipentuu pro gradu -tutkielmaan, jota on perinteisesti pidetty yksilösuorituksena. Yhdessä tekemällä gradu voi kuitenkin syventyä, valmistua sujuvammin  ja samalla oppiminen vahvistuu.

Vaasan yliopistossa opiskelijoita kannustetaan tekemään gradu yhteistyönä parin kanssa. Yhä useampi tarttuu tähän mahdollisuuteen. Vaikka yhteistyönä tehtyjä graduja on tehty Vaasassa aiemminkin, ne ovat olleet poikkeuksia: pääsääntöisesti pro gradu -tutkielmat on totuttu tekemään yksin. Muualla maailmassa, kuten Ruotsissa, opinnäytteet tehdään sen sijaan usein parin tai pienryhmän kanssa, ja kokemukset ovat myönteisiä.

Kokkolassa ja Seinäjoella toimivassa Liiketoiminnan kehittämisen maisteriohjelmassa (LIKE) on aloitettu yhteistyönä tehtävien gradujen tekeminen tänä lukuvuonna, kertoo maisteriohjelman johtaja Heini Pensar.

Pensar rohkaisee yhteisgraduihin erityisesti kahdesta syystä: ne tukevat opiskelijoiden hyvinvointia ja parantavat usein työn laatua. 
– Kun vierellä on toinen, joka pohtii samoja kysymyksiä ja jakaa vastuun, ei tarvitse jäädä yksin. Lisäksi keskustelu jalostaa tutkimusta ja se näkyy myös lopputuloksen syvällisyydessä, kertoo Pensar.

Yhteinen kiinnostus toi ihmiset yhteen

Yhteistyögradujen taustalla on usein jaettu kiinnostus aiheeseen ja halu tehdä jotakin merkityksellistä. Kun tekijät ovat opinnoissaan samassa vaiheessa ja aihe puhuttelee henkilökohtaisesti, työskentely sujuu luontevasti. Parina työskentelevät opiskelijat kertovat, että yhteinen keskustelu avasi uusia näkökulmia ja antoi mahdollisuuden hyödyntää toistensa vahvuuksia.

LIKE-ohjelmasta keväällä 2025 valmistuneet Elina Kortesoja ja Susanna Lahtinen tarkastelivat gradussaan Z-sukupolven nuorten kokemuksia työelämästä mielenterveyden, kuormituksen ja voimavarojen näkökulmasta. Tutkimus nosti esiin erityisesti psykologisen turvallisuuden, mentoroivan johtajuuden ja työn hallinnan merkityksen. Tulokset korostivat myös empaattisen ja yksilöllisen johtamisen roolia nuorten jaksamisen tukemisessa.

Elina Kortesoja kertoo, että aihe toi heidät yhteen.

– Työhyvinvointi, mielenterveys ja sosiaalinen vastuullisuus olivat kulkeneet ajatuksissa mukana jo opintojen alkuvaiheesta asti. Eräällä luennolla Kokkolassa työelämän asiantuntija nosti esiin nuorten johtamisen mahdollisena gradun aiheena. Katsoimme toisiamme ja tiesimme heti: "Tässä se on!" Meille oli tärkeää, että voisimme omalla työllämme edes pieneltä osin auttaa niitä, jotka painivat jaksamisen haasteiden kanssa työelämässä.

Laatua ja syvyyttä yhteistyöllä

Parigradujen tekijät kokevat, että yhteistyö nosti työn laatua. Lisäsilmäpari toi mukaan uusia näkökulmia ja rikastutti analyysia. Kommentointia, oikolukua ja tekstin hiomista tehtiin yhdessä, jolloin myös lopputuloksesta tuli yhtenäinen ja syvällinen.

Heini Pensar näkee saman ilmiön ohjaajan näkökulmasta. Hän kertoo, että yhteistyönä tehdyt gradut ovat "valmiimmin pureskeltuja", jolloin ohjauksessa voidaan keskittyä suoraan sisältöön ja analyysiin.

– Parin tai pienryhmän kanssa tehdyistä graduista tulee usein kypsempiä. Keskustelun kautta tutkijan ymmärrys kehittyy askel askeleelta – tämä näkyy myös tekstissä. 

Yhteistyönä tehty gradu tukee oppimista, hyvinvointia ja valmistumista ajallaan

LIKE-ohjelmassa on otettu askel pidemmälle: siinä pilotoidaan myös kolmihenkisten ryhmien yhteisgradua. Ensimmäisen tällaisen toteuttivat keväällä 2025 Roosa-Maria Aro (kuvassa vas.), Riina Tiala ja Annika Perälahti. Heidän tutkielmansa käsitteli esihenkilön ja työntekijän välisen viestinnän laadun vaikutusta työntekijäkokemukseen. Tulokset osoittivat, että hyvä johtajasuhde tukee erityisesti osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Lisäksi tutkimus nosti esiin viestinnän empaattisuuden ja psykologisen turvallisuuden merkityksen.

Ryhmänä työskentely tuo tutkimukseen lisää näkökulmia ja ennen kaikkea se tekee graduprosessista tasapainoisemman ja motivoivamman.

– Olemme todella tyytyväisiä pro gradu -tutkielman lopputulokseen kokonaisuutena. Pystyimme yhdessä tekemään mielestämme tutkimuksesta laadukkaamman kuin yksin tehtynä. Ajatusten jakaminen omien vahvuuksien ja työkokemuksen kautta auttoi muokkaamaan gradua ja vaikutti varmasti lopputulokseen. Toisten esittämät vaihtoehdot ja erilaiset näkökulmat toivat uusia ideoita ja avasivat ajattelua sellaisella tavalla, jota yksin työskennellessä ei olisi välttämättä tapahtunut, kertoo tuore maisterikolmikko.

Yhteinen tekeminen ei auttanut vain tutkimuksen tasolla, vaan myös arjessa. Kun opintojen ohella oli kokopäivätyötä ja perhe-elämää, graduprosessi olisi yksin helposti viivästynyt. Ryhmässä voitiin jakaa vastuuta, pitää taukoja ja silti edetä tehokkaasti. Kun joku väsyi, toinen jaksoi. Ja jos joku jäi jumiin kirjoitusvaiheessa, toiset auttoivat nopeasti eteenpäin.

Tämä vertaistuki oli opiskelijoiden mukaan prosessin suurin voimavara. Tuntui helpottavalta tietää, että joku muu painii juuri samojen asioiden kanssa. Näkemyksiä ja tukea oli aina saatavilla matalalla kynnyksellä. Heini Pensarin mukaan tämä on yhteistyönä tehtyjen gradujen yksi tärkeä hyöty, gradun ei tarvitse tuntua yksinäiseltä vuorelta. Kun on joku jakamassa ilot ja epävarmuudet, turhautumisen hetket eivät kasva niin suuriksi.

– Vertaistuki on korvaamatonta silloin, kun opinnoissa kohdataan epävarmuutta. Jaettu prosessi helpottaa etenemistä ja myös vähentää stressiä. Ryhmässä tehdyt gradut valmistuvat useammin ajallaan ja ovat sisällöltään valmiimpia jo ohjauksen alkaessa.

Pienryhmägradussa on myös mahdollisuus kerätä laajempi aineisto ja soveltaa useita menetelmiä. Näin tekivät myös Aro, Perälahti ja Tiala, jotka toteuttivat tutkimuksensa monimenetelmällisesti. Yhteistyögradut ovat erityisen toimivia, kun tutkimus tehdään omassa organisaatiossa. Ulkopuolinen haastattelija saattaa saada avoimempia vastauksia ja tuo tuoreen näkökulman ilman organisaation sisäisiä ennakko-oletuksia.

Suunnittelu, luottamus ja sitoutuminen ovat onnistumisen edellytyksiä

Molemmat ryhmät laativat gradun alkuvaiheessa yhteisen suunnitelman. Siinä sovittiin työnjaosta, aikatauluista ja toimintatavoista sekä siitä, miten ristiriitoihin suhtaudutaan, jos niitä syntyy. Heini Pensar painottaa, että tämä vaihe on erityisen tärkeä ja että ohjaajan tehtävänä on varmistaa kaikkien panoksen näkyminen.

Yhteistyön onnistumisen edellytykset löytyvät selkeästä kommunikaatiosta, kyvystä antaa ja vastaanottaa palautetta sekä halusta kuunnella toista. Opiskelijat kokivat, että kun luottamus oli kunnossa ja tavoitteet yhteiset, työnjako muotoutui luonnollisesti ja joustavasti. Toisin sanoen: pelisäännöt eivät tukahduttaneet luovuutta vaan loivat sille turvallisen tilan.

– Ryhmässä tehty gradu on prosessina sellainen, joka pitää sisällään hyvin samankaltaisia elementtejä kuin mitä työelämässä tarvitaan tiettyjen projektien onnistuneessa läpiviennissä. Onnistuakseen tarvitaan jokaisen työpanosta, sitoutumista aikatauluihin ja toimivaa yhteistyötä, tiivistää Roosa-Maria Aro. 

Oppimista, kasvua ja ystävyyttä

Ryhmässä gradun tekeminen ei ollut vain tehokasta, vaan se myös kasvatti. Opiskelijat kertovat kehittyneensä akateemisesti, oppineensa antamaan rakentavaa palautetta ja hiomaan tekstejä yhdessä. Koska tutkimusaiheet liittyivät vahvasti ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, se myös lisäsi työn motivaatiota.

Kolmikko kertoo, että ryhmätyötä tehdessä he verkostoituivat toistensa kanssa ja heistä tuli hyviä ystäviä. Elina Kortesoja on samoilla linjoilla.

– Ehdottomasti suurin lisäarvo oli vertaistuki. Kun toisella tuli seinä vastaan, toinen oli siinä tukena. Ehkä tärkeimpänä koko prosessin myötä syntyi arvokas ystävyys, joka kantaa varmasti pitkälle opintojen jälkeenkin.

– Tein itse oman graduni Lundin yliopistossa vuonna 2005, ja olen yhä ystävä graduparini kanssa. Tällaiset yhteydet eivät synny joka projektissa, täydentää Pensar.

Tuoreet maisterit suosittelevat gradun tekemistä yhdessä, erityisesti, jos ryhmällä on yhteinen motivaatio, hyvä kommunikaatio ja selkeä työnjako. Vinkkinä he kehottavat keskustelemaan jo alussa tavoitteista ja odotuksista, ja olemaan avoimia toistensa ideoille. Heidän kokemuksensa mukaan yhteinen tekeminen toi paitsi tehokkuutta ja laatua, myös inhimillisyyttä ja iloa.

Heini Pensar muistuttaa, että yhdessä tehty gradu ei ole “helppo tie maisteriksi”,  mutta se voi olla mielekkäämpi ja opettavaisempi. 

– Yhdessä tekeminen ei vähennä yksilön panosta, mutta se voi moninkertaistaa oivalluksia, kasvattaa tutkijuutta ja tehdä matkasta kevyemmän.