Tutkimukseni tuo moniäänisyyttä hyvinvointialueiden päätöksentekoon
Meillä tutkitaan -sarjassa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen tutkijat kertovat ajankohtaisesta tutkimuksestaan.
YTT Jiri Nieminen työskentelee yliopistonopettajana Kokkolan yliopistokeskuksen sosiaalitieteen yksikössä.
Opetustyön ohella olen mukana projektissa, jossa tutkitaan, kuinka osallisuutta on mahdollista vahvistaa rakenteellisessa sosiaalityössä. Hyvinvointialueet eivät ole ainoastaan palveluiden tuottajia, vaan ne ovat myös poliittisia yhteisöjä aluevaaleineen ja valtuustoineen sekä vaikuttamistoimielimineen. Kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevat asukkaat ja asiakkaat ovat kuitenkin usein kaikista passiivisimpia kansalaisia.
Tutkimuksemme vastaa siihen, kuinka haavoittuvassa asemassa olevien osallisuutta ja osallistumisen ehtoja voisi kehittää hyvinvointialueilla. Osallisuuden vahvistaminen sosiaalityössä auttaa puuttumaan niin sanottuun osattomuuden kehään, jossa köyhyyden, syrjäytymisen ja heikon terveydentilan on ajateltu vahvistavan toisiaan. Oma työpakettini tutkimuksesta käsittelee poliittista osallistumista sosiaalisen inkluusion osa-alueena.
Tutkimustulokset koskevat ennen kaikkea haavoittuvimmassa asemassa olevia itseään – toivottavasti. Mutta myös sosiaalityön oppaineen ja tutkimusalan itseymmärrystä kansalaisyhteiskuntaa ja poliittista systeemiä välittävänä työnä, kolmannen sektorin järjestöjä sekä yhteisöjä, hyvinvointialueita ja niissä tehtävää sosiaalityötä.
Moniäänisyys on demokratian edellytys – myös sosiaalityössä
Demokratia ja osallisuus ovat itseisarvoja. Itse edustan näkemystä, jonka mukaan demokratiaan kuuluu mahdollisuus erimielisyyteen. Se on poliittisuuden ennakkoehto politiikassa. Jos ei olisi erimielisyyttä tai konfliktia ei olisi myöskään demokratiaa ja politiikkaa, vaan ainoastaan hallintoa. Oletuksena on, että ihmiset itse ja heidän muodostamat yhteisöt tietävät mikä heille on parasta. Jo yksin tämä perustelee sitä, kuinka tärkeää on tuoda moniäänisyyttä päätöksentekoon.
Sen lisäksi haavoittuvimmassa asemassa olevien mielipiteen tuominen esiin mahdollistaa sosiaalipalveluiden kehittämisen hyvinvointialueilla. Toivon mukaan se auttaa myös puuttumisen osattomuuden kehään jopa siinä määrin, että haavoittuvimmassa asemassa olevat aktivoituvat ja huomaavat tarvitsevansa vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluita. Vaikka tämä ei ole itsetarkoitus, sitä ei pidä vähätellä, kun markkinoi osallisuustyön merkitystä hyvinvointialueiden budjetista päättäville poliitikoille.
Suomessa on aika hyvä lainsäädäntö koskien osallisuustyötä, mutta käytännöt ja toteutus vaihtelevat. Kansalaisyhteiskunnalta on opittavaa.
Tutkimusprojekti alkoi viime syksynä ja jatkuu vuoden 2026 loppuun. Se saa rahoituksen sosiaali- ja terveysministeriön myöntämistä valtion tutkimusrahoituksesta ja se toteutetaan puoliksi Jyväskylän yliopistossa ja puoliksi Kokkolan yliopistokeskuksessa. Tutkimuslupien saaminen hyvinvointialueilta niin osallisuusvastaavien kuin vaikuttamistoimielimissä olevien haastateltavaksi on ollut haastavaa.
