Marko Aittolan kolumni: Tieto on valtaa

Kesän Kokkolan Chydenius-seminaarissa saimme kuulla asiantuntijoiden ja tutkijoiden näkemyksiä, tietoa ja ratkaisuehdotuksia siitä, miten uusien ideoiden, innovaatioiden ja keksintöjen syntymistä voidaan edistää. 

Kauas olemme siis tulleet niistä 1800-luvun alkupuolen ajoista, kun ranskalainen kirjallisuuskriitikko Charles Augustin Sainte-Beuve alkoi käyttää termiä norsunluutorni, tarkoittaen sillä kuvaannollisesti sitä paikkaa minne taiteilijat, tieteilijät ja tutkijat eristäytyvät muusta yhteiskunnasta ja pitävät tiedot itsellään. Alueemme suurmies Anders Chydenius oli tässäkin asiassa, jo sata vuotta aiemmin, aikaansa edellä uskoen vahvasti tieteen ja tiedon vapaaseen levittämiseen, ja korosti erityisesti tieteen käytännön hyötyjä yhteiskunnalle. Täytyy olla tyytyväinen, että hänen perintönsä elää edelleen, ja ajatukset tieteen avoimuudesta ja vapaudesta ovat ajankohtaisia myös tänä päivänä. 

Itse asiassa jo satoja vuosia sitten muutkin maailman huipputieteilijät, Galileo Galileosta ja Michael Faradaystä lähtien näkivät tiedon jakamisen tärkeyden, ja etsivät erilaisia keinoja sen toteuttamiseen. Näistä monet olivat osaltaan samanlaisia kuin nykyään. Toki ehkä Galileo Galilein käyttämät pamfletit ovat vaihtuneet nettiin ja someen, mutta lehdet, kirjat, esitelmät, edellä mainitun kaltaiset seminaarit ovat edelleenkin käytössä. 

Voidaankin ajatella, että nykyään tieteen popularisointi ei ole pelkästään tiedon jakamista, vaan keino rakentaa siltoja tieteen ja yhteiskunnan välille.

Mainituista tieteilijöistä Faraday aloitti luentosarjan, jotta saisi erityisesti nuoret tietoisiksi kemian ja sähkön saloista ja Galilei popularisoi kopernikaanista maailmankuvaa jopa oman vapautensa uhalla. Enää ei vastaavia riskejä tarvitse ottaa, mutta tiedonjakamisen motivaatiot noudattavat yhä samoja perusperiaatteita - uusimman tiedon jakamista kaikille, ja että sitä voitaisiin hyödyntää monipuolisesti. 

Voidaankin ajatella, että nykyään tieteen popularisointi ei ole pelkästään tiedon jakamista, vaan keino rakentaa siltoja tieteen ja yhteiskunnan välille, mikä taas luo pohjaa uusille innovaatioille ja johtaa monipuoliseen ja kestävään kehitykseen. Omalta osaltaan Kokkolan Chydenius-seminaari tai vaikkapa tälle palstalle kirjoittavat Kokkolan yliopistokeskuksen professorit pyrkivät tuomaan näkemyksiään tämän hetken polttavista aiheista ja näkymiä tulevaisuuteen. 

Nykypäivänä on luonnollista, ja jopa itsestäänselvää, että uuden tutkimustiedon ja tulevaisuuden näkymien jakaminen antaa pohjaa innovaatioille ja toimii niiden edistäjinä. Yhtä lailla on luonnollista luoda ja jakaa uutta tietoa, jotta sitä voidaan käyttää päätöksenteossa – eli saadaan työkaluja tiedolla johtamiseen. 

Tieteen popularisointi ja tuominen lähemmäksi nuoria inspiroi uusia sukupolviamme tulevaisuuden tutkijoiksi, innovaattoreiksi ja kehittäjiksi.

Mutta on yksi tiedon jakamisen kohderyhmä, jota tieteilijät ovat kautta vuosisatojen pitäneet tärkeänä, ja joka kannattaa aina pitääkin mukana tieteen popularisoinnissa, lapset ja nuoret. Heissähän on meidän tulevaisuutemme. Tieteen popularisointi ja tuominen lähemmäksi nuoria inspiroi uusia sukupolviamme tulevaisuuden tutkijoiksi, innovaattoreiksi ja kehittäjiksi. Esimerkiksi tiedekasvatuksella ja LUMA-toiminnalla on tutkitusti vaikutusta nuorten ajatteluun ja ymmärrykseen siitä mihin kaikkeen he voivat tulevaisuudessa ryhtyä ja vaikuttaa. Parhaassa tapauksessa voimme innostaa alueemme nuoria kehittymään huippuosaajiksi, jotka vievät aluetta yhä parempaan tulevaisuuteen, ja me nykyiset toimijat ja tulevaisuuden eläkeläiset voimme seurata sitä tyytyväisenä kiikkutuoleista. 

Tällä samaisella palstalla juhannuksena Jyrki Rantala kehotti luomaan innovatiivista ja kasvua luovaa tulevaisuutta. Tehdään näin ja valjastetaan kaikki uusin tieto ja sen hyödyntäminen täysimääräisesti tuon kirkkaan tulevaisuuden luomiseen, ja tempaistaan uusi tiedonnälkäinen sukupolvi tähän prosessiin mukaan.

Marko Aittola, johtaja, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius