Jouni Kaipaisen kolumni: Ennallistamisasetus luo polttavan tarpeen turvealan osaamiselle
Viime vuosikymmenen aikana Suomi ja Keski-Pohjanmaa ovat kohdanneet useita haasteita, kuten koronapandemian ja Ukrainan sodan. Alueelliset tutkimuslaitokset, kuten Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, auttavat maakuntia sopeutumaan äkillisiin murroksiin.
EU:n kesäkuussa hyväksymä ennallistamisasetus saattaa olla uusin kriisi, jos prosessi hoidetaan huonosti, paikalliset asukkaat sivuttaen.
Asetuksen mukaan EU-alueella olisi tehtävä ennallistamistoimia vähintään 20 prosentilla maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Asetuksen ydin on heikentämiskielto, joten paljon riippuu ”hyvän tilan” määritelmistä ja siitä millaisiin korvauksiin välttämättömiä heikennyksiä tekevät velvoitetaan.
Ennallistaminen herättää pelkoja pakkotoimista, mutta jäsenmaiden laatimissa ennallistamissuunnitelmissa on liikkumavaraa sen suhteen, miten tavoitteet toteutetaan. Ennallistaminen aiheuttaa kustannuksia, joten rahankäytön vastineeksi on saatava kustannustehokkaita toimia ja maakuntien asukkaille monialaisia hyötyjä.
Yliopistokeskus Chydenius tarjoaa tutkijoiden olemassa olevien verkostojen kautta kyvyn reagoida sekä nopeasti että pitkäjänteisesti uusiin haasteisiin.
Vaikka EU:n ennallistamisasetus keskittyy palauttamiseen, Keski-Pohjanmaan turvetuotantoalueilla ei ole aina tarpeen palata menneeseen.
Kun turvemaiden kysyntä energiantuotantoon on vähentynyt nopeasti päästömaksujen kallistumisen seurauksena, entisille turvetuotantoalueille on tarpeen löytää uusia käyttötarkoituksia. Tämä voi tarkoittaa uusien kasvien viljelyä, teollisen mittakaavan aurinko- ja tuulivoimaloita tai lintukosteikkoja.
Vaikka EU:n ennallistamisasetus keskittyy palauttamiseen, Keski-Pohjanmaan turvetuotantoalueilla ei ole aina tarpeen palata menneeseen. Esimerkiksi lintukosteikko ei edusta suon alkuperäistilaa, mutta hyödyttää sekä lintubongareita että lintumetsällä kävijöitä, kunhan vain yhteisistä säännöistä sovitaan.
Luonnonvarakeskus Luken koordinoima TURKE-hanke vastaa turvetuotantoalueiden jälkikäytön luomiin haasteisiin. Mukana hankkeessa ovat Luken ja yliopistokeskuksen ohella myös Centria-ammattikorkeakoulu ja Geologian tutkimuskeskus GTK. Jälkikäyttö voi olla energiakasvien viljelyä tai teollisen mittakaavan aurinko- ja tuulivoimaloita, mutta myös jotakin aivan uutta.
Turvetuotantoalueen uusi käyttö aurinkovoimalana voi olla maanomistajalle kannattavampaa kuin nurmenviljely.
On varmistettava, että turvemaat tuottavat pitkäjänteisesti hyvinvointia Etelä- ja Keski-Pohjanmaan asukkaille. Tätä tavoitetta edistää Suomen Metsäkeskuksen koordinoima Turvealan osaamisklusteri. Osaamisklusterin brändiä rakentavat ja monioptimoivaa lähestymistapaa edistävät Metsäkeskuksen ja yliopistokeskuksen ohella Ruralia-Instituutti ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Osaamisklusteri houkuttelee tutkijoita koko Euroopasta kehittämään Etelä- ja Keski-Pohjanmaan turvevaroja. Maakuntien turvemaat ovat tällöin muulla toimivien tutkimusryhmien tutkimuskohteita. Uusi tieto hyödyttää kaikkia turvealan toimijoita. Yhden ryhmän havaitessa jonkin ehdotetun turvemaiden käytön olevan kestämätöntä kaikki muut voivat keskittyä muiden vaihtoehtoisten ideoiden jatkotyöstämiseen ja päinvastoin.
Turvehankkeet seuraavat vapaaehtoisiin maksuihin perustuvien hiilimarkkinoiden kehittymistä. On hienoa, jos yritykset osallistuvat turvemaiden hiilivarastojen suojeluun. Osuuskunta Lumimuutos todistaa, että myös eurooppalaisilla säätiöillä on halua kunnostaa Suomen vesistöjä.
Energiaturpeen tuotannon lakkaamisen myötä on menetetty työpaikkoja ja tulovirtoja, mutta turvetuotantoalueen uusi käyttö aurinkovoimalana voi olla maanomistajalle kannattavampaa kuin nurmenviljely. Puhdas siirtymä asettuu luonnonsuojelun edelle, jos luontotyyppejä suojellaan muualla. Toisaalta suopelloista on vaikea luopua haittaamatta tuottajien elinkeinoa.
Syksyllä turvehankkeet alkavat ottaa alueen organisaatioita ja päättäjiä eläviin laboratorioihin, teemoittaisiin pyöreisiin pöytiin, skenaariotyöpajoihin ja tapahtumiin. Näissä toimintamuodoissa ylitetään sekä alue- että sektorirajat, jotta viimeisin tutkimustieto ja paikallinen ymmärrys saadaan kohtaamaan.
Kirjoittaja on Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa kauppatieteen yksikön yliopistotutkija.
