Heidi Harju-Luukkaisen kolumni: Rohkeus palata opiskelijaksi aikuisena voi olla elämän tärkein päätös

Työssäni Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa saan seurata läheltä sitä, kuinka ihmiset, usein jo pitkän työuran tai perhevuosien jälkeen, pysähtyvät pohtimaan, mikä on heidän todellinen unelma-alansa. Ja kun päätös syntyy, he uskaltavat tarttua siihen ja hakeutuvat opiskelemaan, kehittämään itseään ja rakentamaan uutta suuntaa elämälleen.

Viime vuosina olemme nähneet ilahduttavan kehityksen. Nimittäin koulutusten monimuotoistaminen ja joustavammat opiskelumahdollisuudet ovat moninkertaistaneet hakijamäärät Kokkolaan. Verkko-opintojen ja lähiopetuksen yhdistelmät mahdollistavat opiskelun työn ja perhe-elämän rinnalla, mikä muutoin ei olisi mahdollista.

Aikuisena opiskelu on erilaista. Moni opiskelija kertoo, että opiskelumotivaatio on nyt aivan toisenlainen kuin nuorempana. Opinnot eivät ole enää ”pakko”, vaan etuoikeus ja valinta. Aikuisopiskelija suhtautuukin yleensä oppimiseen toisella tavoin tavoitteellisesti, mutta myös elämänkokemuksensa kautta järkevästi. Hän ymmärtää, että oppiminen on matka, ei vain päätepiste.

Aikuisopiskelijat tuovat näin ollen oppimisympäristöön mukanaan ainutlaatuista pääomaa, nimittäin eletyn elämän tuomaa ymmärrystä, käytännön kokemusta ja osaamista, jota ei voi oppikirjoista omaksua. Heidän tarinansa, kysymyksensä ja oivalluksensa rikastuttavat koko oppimisympäristöä. Usein heidän kokemuksensa avaavat myös nuoremmille opiskelijoille uusia näkökulmia siihen, miten tutkittu tieto kytkeytyy todelliseen elämään ja työelämän haasteisiin.

Kun opinnot kietoutuvat yhteen oman elämänhistorian ja kokemusten kanssa, ne koskettavat syvällisesti ja mahdollistavat siltoja menneen ja tulevan välille.

Monelle aikuiselle opiskelu on myös henkilökohtaisesti syvästi merkityksellinen kokemus. Se on mahdollisuus uudistua, vahvistaa omaa identiteettiä ja löytää esimerkiksi uutta merkitystä elämään. Kun opinnot kietoutuvat yhteen oman elämänhistorian ja kokemusten kanssa, ne koskettavat syvällisesti ja mahdollistavat siltoja menneen ja tulevan välille.

Kokkolan yliopistokeskus tarjoaa myös maailman mittakaavassa ainutlaatuisen kattauksen koulutuspolkuja aikuisille opiskelijoille, aina kandidaatin ja maisterin opinnoista tohtorinkoulutukseen saakka täydennyskoulutusta unohtamatta. Tohtoreita valmistuu alueelle tasaiseen tahtiin, ja jokainen heistä tuo mukanaan uutta osaamista, innovaatioita ja verkostoja. Samalla he vahvistavat alueen elinvoimaa ja osaamispääomaa, sitä hiljaista, mutta ratkaisevan tärkeää yhteiskunnallista pääomaa, joka syntyy koulutuksen, tutkimuksen ja käytännön työn kohtaamisesta.

Moni opiskelija kuvaa opintomatkaansa elämänsä parhaaksi päätökseksi. Usein taustalla on pitkä pohdinta, joskus myös epävarmuutta: ”Onko minusta vielä tähän?” Mutta kun ensimmäinen askel otetaan, alkaa kasvu, joka kulminoituu usein oivallukseen, että koskaan ei ole liian myöhäistä oppia, kasvaa ja toteuttaa itseään!

Kun seuraan näitä tarinoita, en voi olla ajattelematta, miten valtava merkitys koulutuksella on paitsi yksilön myös yhteisön tulevaisuudelle. 

Elinikäisen oppimisen periaate ei ole vain juhlapuhe, vaan Kokkolassa sitä toteutetaan konkreettisesti joka päivä. Se näkyy opiskelijoiden ilossa, heidän onnistumisissaan, ja siinä, miten opinnot rakentuvat joustavasti erilaisiin elämäntilanteisiin. Se näkyy myös yhteisöllisyydessä ja siinä, että kukaan ei opiskele yksin. Opintojen aikana syntyneet ystävyyssuhteet jatkuvat usein läpi elämän.

Kun seuraan näitä tarinoita, en voi olla ajattelematta, miten valtava merkitys koulutuksella on paitsi yksilön myös yhteisön tulevaisuudelle. Jokainen opiskelija, joka päättää lähteä tavoittelemaan unelmaansa, vahvistaa samalla koko alueen osaamispohjaa ja uskoa tulevaisuuteen. Kiitos siis sinulle aikuisopiskelija, että olit rohkea ja lähdit tavoittelemaan unelmaasi!

Oppiminen kuuluu kaikille, iästä, taustasta tai aiemmasta koulutuksesta riippumatta. Parhaat päätökset teemme usein silloin, kun uskallamme poistua tutusta, aloittaa alusta ja tavoitella unelmiamme.

Kirjoittaja on professori ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen varajohtaja.