Kirjoitus on julkaistu Keskipohjalaiset Kylät ry:n Kylillä-lehdessä.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa tarvitaan moniäänisyyttä. Tutkimus on yksi toimija, joka tarjoaa tähän erityisen näkökulmansa. Se tuottaa päätöksenteon tueksi ajankohtaista ja luotettavaa tietoa. Lisäksi tutkimuksen kautta voidaan nostaa esiin asioita ja näkökulmia, jotka muutoin tulisivat sivuutetuiksi. Nämä ovat myös asioita, joita yhteiskunnallinen maaseutututkimus tavoittelee.
Yhteiskuntatieteellinen tutkimus heijastelee aina kulloistakin tilaa ja aikaa. Maaseutututkimuksessa pyrkimyksenä on ymmärtää maaseudulla tapahtuvia muutoksia, tuottaa tietoa siitä, millaisia vaikutuksia näillä on paikallisiin yhteisöihin ja niiden ympäristöön sekä nostaa esiin erilaisia ratkaisumalleja, joita maaseutuyhteisöt ovat kehittäneet vastauksena yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Kylätutkimus kuitenkin osoitti, että yhteisöllisyydellä ja paikallisella aktiivisuudella voidaan parantaa kylien elinvoimaisuutta sekä vahvistaa asukkaiden hyvinvointia.
Maaseutututkimuksen juuret ovat 1970-luvun kylätutkimuksessa. Se sai alkunsa vastareaktiona 1960-luvun maaltapakoon, jonka seurauksena monet näkivät maaseudun tilanteen ja tulevaisuuden varsin synkkänä. Kylätutkimus kuitenkin osoitti, että yhteisöllisyydellä ja paikallisella aktiivisuudella voidaan parantaa kylien elinvoimaisuutta sekä vahvistaa asukkaiden hyvinvointia. Näin maaseutututkimus loi osaltaan perustaa nykyiselle kylätoiminnalle ja maaseudun kehittämiselle Suomessa.
Tänä päivänä kiinnostuksen kohteena olevia maaseutututkimuksen teemoja ovat muun muassa maaseudun elinkeinot ja yrittäjyys, maaseudun palvelut, maaseutuasuminen, kansalaistoiminta sekä luonnonvarojen käyttö. Kestävyyssiirtymään liittyvät kysymykset kuten tulevaisuuden ruokajärjestelmä ja energiamurros ovat puolestaan lähentäneet uudella tavoin maaseutututkimuksen ja perinteisen maatalous- ja metsätieteellisen tutkimuksen välisiä yhteyksiä.
Tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena olevia asioita ja ilmiöitä voidaan lähestyä monin eri tavoin. Tilastoista voidaan päätellä esimerkiksi se, mitkä ovat kylien pääasialliset elinkeinot tai miten maaseudun asukkaiden terveys ja elämänlaatu vertautuvat muihin alueisiin. Tilastotiedon rinnalla ja sen tueksi tarvitaan kuitenkin myös yksityiskohdille sekä ihmisten kokemuksille herkempää laadullista tietoa. Haastattelujen, havainnoin tai vaikkapa erilaisten kirjallisten materiaalien pohjalta voidaan etsiä vastauksia muun muassa siihen, mitkä tekijät vaikuttavat maaseutukylissä asuvien ihmisten elämänlaatuun tai mitkä ovat suurimmat haasteet ja mahdollisuudet kylän kehitykselle tulevaisuudessa.
Haastattelujen, havainnoin tai vaikkapa erilaisten kirjallisten materiaalien pohjalta voidaan etsiä vastauksia muun muassa siihen, mitkä tekijät vaikuttavat maaseutukylissä asuvien ihmisten elämänlaatuun tai mitkä ovat suurimmat haasteet ja mahdollisuudet kylän kehitykselle tulevaisuudessa.
Tieteellisen tutkimuksen tehtävänä ei kuitenkaan ole vain selittää tai ymmärtää maailmaa, vaan olla myös itse osa muutosta. Suomalainen maaseutututkimus on luonteeltaan mitä suurimmissa määrin käytännönläheistä. Sitä tehdään kiinteässä yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja kehittäjien kanssa. Parhaimmillaan tutkimus ja kehittäminen tukevat ja ruokkivat toisiaan; se on ajatusten ja ideoiden vaihtamista, näköalojen laajentamista ja uusien avaamista, erilaisten toimintamallien kehittämistä ja kokeilemista sekä yhdessä toimimista ja vaikuttamista.
Maaseudun kehittäjien ja asukkaiden tavoin maaseutututkimuksen tavoite on elinvoimainen maaseutu. Erilaisia asiantuntijuuksia, osaamisia ja voimavaroja yhdistäen tätä tavoitetta on mahdollista tehdä todeksi askel kerrallaan.
Maaseutututkijat,
Niina Rantamäki, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Mari Kattilakoski, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
