Työharjoittelusta tutkijatohtoriksi
Kun Toni Kauppinen muutti Alavieskasta Kokkolaan opiskelemaan kemiantekniikkaa vuonna 2006, hän ei arvannut päätyvänsä joskus tutkijatohtoriksi ja kemian tohtoriksi.
Kiinnostus kemiaan oli kuitenkin syttynyt jo paljon aiemmin.
"Tykkäsin kemiasta jo yläasteella. Lukiossa meillä oli todella innostava opettaja, joka osasi havainnollistaa kemiallisia ilmiöitä ja tehdä niistä kiinnostavia itsensä likoon laittaen."
Lukion jälkeen Toni valmistui kemiantekniikan insinööriksi vuonna 2010. Työpaikkaa ei heti löytynyt, mutta sattuma ja oikeat ihmiset muuttivat suunnan. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö oli tehty professori Ulla Lassin työryhmälle, ja työharjoittelupaikka Kokkolan yliopistokeskuksella avasi oven tutkimuksen maailmaan.
"Ilmeisesti tein harjoittelussa riittävän hyvin hommat, koska pääsin seuraavana keväänä mukaan tutkimusprojektiin. Siitä lähtien olenkin ollut mukana yliopistomaailmassa."
Työn ohessa kemian maisteriksi
Työn rinnalla alkoi myös uusi opiskeluvaihe. Professori Ulla Lassin kannustamana Toni haki kemian kandidaatti- ja maisteriopintoihin Oulun yliopistoon. Opinnot suoritettiin pääosin Kokkolasta käsin työn ohella.
"Alle viisi prosenttia opiskeluajasta tuli vietettyä Oulussa. Se mahdollisti opiskelun työn rinnalla, vaikka vaati paljon myös vapaa-ajalta."
Maisteriopinnoissa erityisen mieleenpainuviksi jäivät hydrometallurgian opinnot sekä laboratoriotyöt, joiden vuoksi hän matkusti Ouluun tekemään fysikaalisen ja epäorgaanisen kemian harjoituksia.
Työn ja opiskelun yhdistäminen opetti ennen kaikkea ajanhallintaa ja omien oppimistapojen kehittämistä.
"Alalla kuin alalla varsinaisen työn oppii usein työelämässä, mutta opinnot antoivat vahvan teoreettisen perustan ja auttoivat kehittämään omia oppimismenetelmiä."
Yritysyhteistyöstä väitöskirjaksi
Kemian maisteriksi Toni valmistui vuonna 2018. Jo tuolloin yritysyhteistyöhankkeissa oli kertynyt tutkimusaineistoa ja kokemusta tieteellisestä julkaisemisesta. Se johti luontevasti seuraavaan askeleeseen.
"Tohtoriopinnot eivät olleet koskaan mikään selkeä tavoite. Niihin vain jotenkin ajautui työn kautta."
Väitöskirjatutkimus liittyi läheisesti Kokkolan suurteollisuuden tarpeisiin. Tutkimuksessaan hän kehitti menetelmän, jolla Boliden Kokkolan sinkkitehtaan mangaanipitoinen anodilieju voidaan jalostaa erittäin puhtaaksi mangaanisulfaatiksi akkuteollisuuden käyttöön. Ratkaisu tukee samalla kiertotaloutta ja kriittisten raaka-aineiden tehokkaampaa hyödyntämistä.
"On hienoa nähdä, että oma kädenjälki voi näkyä käytännössä. Vaikka muut eivät sitä välttämättä huomaa, itse tietää olleensa mukana kehittämässä jotain, jolla voi olla yhteiskunnallista merkitystä."
Tänä vuonna pitkä opintopolku huipentui väitöstilaisuuteen ja tohtorin tutkintoon.
"Kyllä sen muistaa edelleen, kun vastaväittäjä lopuksi totesi, ettei hänellä ole enää kysyttävää. Siinä vaiheessa tuli valtavan huojentunut olo. Silloin tajusi, että nyt tämä on oikeasti valmis."
Työ jatkuu
Tällä hetkellä Toni työskentelee Oulun yliopiston tutkijatohtorina Kokkolan yliopistokeskuksella ja jatkaa tutkimusta hydrometallurgian parissa. Tulevaisuudessa hän haluaa syventää osaamistaan edelleen ja jatkaa tutkimustyötä yliopistoympäristössä.
Mitä hän sanoisi nykyiselle maisteriopiskelijalle, joka pohtii voisiko hänestä joskus tulla tohtori?
"Vaikka tutkinto tuntuisi aluksi valtavan suurelta tavoitteelta, se kannattaa pilkkoa pienempiin välitavoitteisiin. Kun etenee askel kerrallaan, huomaa lopulta päässeensä paljon pidemmälle kuin olisi alussa uskonut."