Matkablogi: Etelä-Koreasta perspektiiviä suomalaiseen koulujärjestelmään
Olen Lassi Kannel, yliopistonopettaja Kokkolan yliopistokeskuksen Kasvatustieteen yksikössä ja väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistossa.
Lähdin Etelä-Koreaan opettajavaihtoon, koska minua kiinnosti oppia paikallisesta koulutusjärjestelmästä. Tutkin väitöskirjassani lasten mielenterveyttä mikä on tällä hetkellä Etelä-Koreassa todella puhuttu aihe niin yhteiskunnallisesti kuin akateemisesti. Etelä-Koreassa asuu sukulaisiani ja maa oli sen kautta tuttu jo entuudestaan.
Soonchunhyangin yliopisto, Asan
Matkustin Soulista Asanin kaupunkiin, joka on lähes päätepysäkki Soulista noin kahden tunnin päästä tuleville metroille. Yövyin Asanissa ja matkustin sieltä yliopistoalueelle seuraavina päivinä. Pääkaupunki Souliin nähden kyseessä on pieni sivukylä, jossa asukkaita on alle 300 000, joskin kaupungin vierestä löytyy myös Cheonan, joka on yksi tiheimmin asutetuista kaupungeista Etelä-Koreassa (n. 600 000).
Kuva 1. Soonchunhyangin yliopiston pääsisäänkäynti
Matkallani kampusaluetta minulle esitteli Putri, Indonesialainen vaihto-opiskelija. Keskustelimme samalla suomalaisen, korealaisen ja indonesialaisen koulujärjestelmien eroista ja yhtenäisyyksistä. Kampusalue vaikutti viihtyisältä, etenkin 24/7 auki oleva kirjasto oli komea ja opiskelemaan kannustava.
Kuva 2. Kampuksen kirjaston pääaula
Mielenkiintoinen konsepti oli myös erillinen rakennus, jossa yrityksillä on mahdollisuus pitää jotain toimitilaa ja toimintaa. Sisältä löytyi erinäisiä teollisia laitteita, joilla opiskelijat saavat toteuttaa projekteja ja samalla aukeaa mahdollisuus etsiä työelämäkontakteja ja harjoittelupaikkoja sekä laatia prototyyppejä.
Kuva 3. Projektihalli
Opiskelijaelämää kampusalueella Putri kehui rauhalliseksi, joskin kilpailuasetelma ja menestymisen stressi näkyi opiskelijan näkökulmasta. Yliopisto on erikoistunut lääketieteeseen, joten mahtavat neljä yliopistollista sairaalaa tekivät vaikutuksen. Opiskelijoita yliopistossa on noin 15 000, eli määrältään se vastaa aika hyvin Jyväskylän yliopistoa, mutta yllätyin kuullessani, että ulkomaalaisia opiskelijoita on vain noin 90! Opiskelu toteutetaan tosin lähes kokonaan koreaksi.
Työpäivät Etelä-Koreassa
Usein päiväni alkoivat koulutuksen ja ihmistieteiden laitoksen rakennuksen edustalla, jossa minua odotti sähköposteihini vastannut Heebok Lee tiimeineen.
Kuva 4. Ihmistieteiden laitoksen päärakennus
Työpäivien aikana esittelin omaa väitöstutkimustani, suomalaista koulutusjärjestelmää sekä suomalaisia mielenterveyspalveluita. Lisäksi keskustelimme ja vertasimme niin mielenterveyspalveluiden kuin laajemmin koko koulujärjestelmien ja yhteiskuntien yhtäläisyyksiä ja eroja.
Mieleen painuvia asioita olivat etenkin se, että mielenterveyspalveluiden käyttöä vältetään Etelä-Koreassa leimaantumisen pelossa ja miten paikallinen koulutusjärjestelmä perustuu kilpailuun ja menestykseen. Monet koululaiset esimerkiksi käyvät joko vanhempien tai koulun jälkeisen opetuksen turvin seuraavan vuoden tai jopa seuraavan oppiasteen sisällöt läpi! Toisaalta oppilaita kehuttiin rauhallisiksi, tunnollisiksi ja älykkäiksi ja esimerkiksi käytöshäiriöt luokassa ovat koko maassa melko harvinaisia.
Myös kunnioitus opettajia ja toisia oppilaita kohtaan on arvossa jokaisella koulutusasteella. Suomen osalta kehuja sai etenkin mielenterveyden edistäminen kouluissa matalan kynnyksen psykologin ja kuraattorin palveluina sekä MIELI RY:n toiminta. Suurta ihmetystä herätti myös yliopistojen lukukausimaksujen puuttuminen sekä opintotukijärjestelmä, mikä oli taas muistutus itselleni koulutusjärjestelmämme hienoudesta.
Kuva 5. Kampusalueen maisemaa. Kirsikat nupuillaan!
Matkallani pääsin myös näkemään runsaasti opiskelijoita ja pidin useille ryhmille luennon, joka käsitteli suomalaista koulutusjärjestelmää, mielenterveystyötä Suomessa, omaa väitöstutkimuksestani ja samalla esittelin Suomea ja Jyväskylän yliopistoa vaihtokohteena.
Luennot sujuivat mielestäni hyvin, joskin huomasin, että opiskelijoiden englannin kielen taidoissa oli parantamisen varaan. Ylipäätään Koreassa pääkaupungin ulkopuolella (ja paikoitellen myös sen sisällä) englannin tasossa on parantamisen varaa Suomeen nähden, huolimatta siitä, että englannin kieltä painottavat päiväkodit ja koulut ovat maan kalleimpia ja niitä pidetään laadukkaimpia.
Kuva 6. Pitämässä luentoa.
Jätin viimeisenä päivänä tuliaisina tuomani Marimekon lahjakassin varustettuna muutamilla Muumi tuotteilla ja Fazerin herkuilla ja sain vastaan tuliaisiksi lahjakassin, josta löytyi paikallisia herkkuja ja yliopiston termosmuki. Hyvästien jälkeen suuntana oli taas Soulin vilinä!