Mikko Myllymäen kolumni: Digitalisaatio ratkaisee, mutta myös haastaa kestävää kehitystä

Digitalisaatio muuttaa tapojamme elää, työskennellä ja kuluttaa. Ennen kaikkea se avaa uusia mahdollisuuksia ratkaista aikamme haasteita, joista yksi suurimpia on kestävän kehityksen toteutuminen. Kuten kaikki suuret muutokset, myös digikehitys vaatii kuitenkin harkintaa, tasapainoa ja avoimuutta sen mukanaan tuomiin vaikutuksiin.

Ympäristön näkökulmasta digitalisaation hyödyt ovat kiistattomia. Älykkäiden sensorijärjestelmien ja datavetoisten analyysien avulla voimme seurata ympäristön tilaa tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Saamme rikkaampaa tietoa esimerkiksi ilmanlaadusta, vesistöjen olosuhteista, maaperän tilasta tai luonnon monimuotoisuuden muutoksista reaaliaikaisesti ja jatkuvatoimisesti. Tämä avaa täysin uusia mahdollisuuksia ympäristövaikutusten ennakointiin ja ehkäisyyn.

Teollisuudessa digitalisaatio mahdollistaa muun muassa prosessien optimointia, joka vähentää raaka-aineiden ja energian kulutusta. Logistiikassa älykkäät reititykset ja kuormanhallinta pienentävät päästöjä. Rakentamisessa digitaaliset suunnittelutyökalut parantavat materiaalitehokkuutta. Tekoäly voi tunnistaa pullonkauloja tuotantoketjuissa ja tarjota ratkaisuja, joita ihminen ei pystyisi havaitsemaan. Kaikki tämä tukee suoraan vihreää siirtymää, resurssitehokkuutta ja ilmastotavoitteita.

Arvioiden mukaan datakeskukset ja tietoliikenne kuluttavat jo nyt noin 2–3 prosenttia maailman sähköstä.

On kuitenkin tärkeää tunnistaa, ettei digitalisaatio ole vaikutuksiltaan yksisuuntainen. Sen kehittäminen ja hyödyntäminen kuluttaa mittavia määriä energiaa ja luonnonvaroja. Esimerkiksi tekoälyn kouluttaminen ja käyttö sekä datan siirtäminen ja säilyttäminen ovat hyvin energiaintensiivisiä prosesseja. Arvioiden mukaan datakeskukset ja tietoliikenne kuluttavat jo nyt noin 2–3 prosenttia maailman sähköstä. Kun mukaan lasketaan kaikki digitaaliset laitteet, osuus sähkönkulutuksesta on 5–12 prosenttia. ICT-alan kasvihuonepäästöt kokonaisuudessaan ovat samaa luokkaa kuin lentoteollisuudella.

Arjen digikäyttö konkretisoituu vertauksilla. Yhden tekoälykyselyn sähkönkulutukseksi arvioidaan 0,3–3 wattituntia, riippuen käytetystä tekoälymallista. Neljä 3 Wh kyselyä kuluttaa saman verran sähköä kuin puhelimen akun lataaminen täyteen tai led-lampun polttaminen reilun tunnin ajan. Yksittäinen haku saattaa vielä tuntua merkityksettömältä, mutta kun kyselyitä tehdään maailmanlaajuisesti noin miljardi päivässä, kokonaiskulutus onkin jo 0,3–3 gigawattituntia päivässä. Arvion yläpää vastaa noin puolen miljoonan kerrostalokaksion sähkönkulutusta.

Myös Google-haut kuluttavat sähköä, joskin murto-osan tekoälykyselyihin verrattuna. Viime aikoina Googlekin on kuitenkin alkanut ”rikastaa” hakutuloksiaan tekoälyvastauksilla, mikä jälleen lisää energiatarvetta. Yllättävää voi olla, että datakeskukset kuluttavat myös runsaasti vettä jäähdytykseen.

Kulutusta eivät lisää vain tekoäly ja hakukoneet. Videosisällöt muodostavat lähes 70 prosenttia internetin liikenteestä, ja niiden katselu kuluttaa huomattavasti energiaa ja muita resursseja.

Laitteiden valmistus puolestaan kuormittaa ympäristöä raaka-aineiden tarpeen vuoksi. Harvinaisten maametallien kysyntä kasvaa, ja niiden kaivaminen, jalostus ja kuljetus rasittavat ympäristöä. Nopean teknologisen kehityksen myötä laitteiden käyttöikä jää usein lyhyeksi, mikä lisää luonnonvarojen kulutusta.

On selvää, että digitalisaatio on keskeisessä asemassa kestävän kehityksen edistämisessä. Sen avulla voidaan saavuttaa tavoitteita, joihin ei muuten olisi keinoja. Samalla meidän on kuitenkin ratkaistava sen aiheuttamat haasteet niin, etteivät ne kumoa saavutettuja hyötyjä. Tämä edellyttää vastuullista suunnittelua, resurssitehokkuutta ja tietoisuutta vaikutuksista.

Kulutusta eivät lisää vain tekoäly ja hakukoneet. Videosisällöt muodostavat lähes 70 prosenttia internetin liikenteestä, ja niiden katselu kuluttaa huomattavasti energiaa ja muita resursseja.

Digitalisaatiota edistävien tahojen tehtävä on kehittää ratkaisuja, jotka ovat sekä älykkäitä että kestäviä. Tulevaisuudessa on myös tärkeää, että datakeskuksia käytetään puhtaalla energialla ja että uusia, entistä energiatehokkaampia komponentteja tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti.

Yksilöinä voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme: miettiä, tarvitseeko kaikkea tallentaa pilveen, kuinka paljon suoratoistovideoita kulutamme ja milloin tekoälykysymykset ovat tarpeen. Nämä valinnat eivät yksin muuta maailmaa, mutta ne muuttavat suuntaa.

Kestävä digitalisaatio ei ole ristiriita, vaan välttämättömyys. Kun teknologiaa kehitetään tiedostaen ja sen koko elinkaaren vaikutukset huomioiden, siitä voi tulla yksi aikamme tärkeimmistä työkaluista kohti ekologisesti oikeudenmukaista ja kestävää tulevaisuutta.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja informaatioteknologian yksikön tutkimuskoordinaattori Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.