Vaikuttavuus on arvovälitteistä vuorovaikutusta

Yliopistotoiminnalle luontaisia arvolähtökohtia ovat uudistumishalukkuus ja yhteinen hyvä. Parhaimmillaan yliopistotoimintaan sisältyy lupauksena kyvykkyys korkeatasoisella osaamisella ratkaista yhteiskunnallisia haasteita. Toisaalta myös ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen vastuullisuus ovat yliopistotoiminnan keskeisiä lähtökohtia. Käytännössä yliopistotoimintaan liittyy kuitenkin myös säilyttämisen ja itsensä korostamisen piirteitä, kun yliopistojen ja niiden yksiköiden on varmistettava paikkansa ja jatkuvuutensa yliopistojärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Myös muut yhteiskunnalliset toimijat ovat enemmän tai vähemmän samanlaisessa arvojännitteiden luonnehtimassa tilassa kuin yliopistolliset toimijat.

Alueellisen kehittämisen näkökulmasta on pulmallista, jos säilyttämisen ja itsensä korostamisen arvot ohjaavat eri toimijoiden toimintaa merkittävästi vahvemmin kuin muutosavoimuuden ja itsensä ylittämisen arvot. Tällaisessa tilanteessa on vaarana, että kukaan ei kanna vastuuta alueen kehittämisestä kokonaisuutena.

Parhaimmillaan aluekehitykseen vaikuttavien toimijoiden yhteisenä tavoitteena on alueen kehittäminen kilpailukykyiseksi alueiden välisessä kilpailussa. Vastuullista aluekehittämistä on se, että kehittämiseen käytettävissä olevat resurssit kohdennetaan alueen kilpailukykyä edistäviin kohteisiin. Jos aluekehittämistä ohjaavat liiaksi olemassa olevan säilyttämistä ja erilaisia omia etuja vaalivat arvot, alueen kilpailukyky ei kehity optimaalisella tavalla. Samalla päädytään aluepoliittiseen eettiseen ongelmaan: miksi kehittää aluetta, joka ei pyri kehittämään kilpailukykyään.

Koska aluekehittämisen toimijat niin yliopistoissa kuin myös muilla tahoilla perustavat toimintansa hyvin erilaisiin arvolähtökohtiin, vastuu aluekehittämisen kokonaisuudesta asettuu aluekehittämisen resurssien allokoijille, Suomen ja Keski-Pohjanmaan tapauksessa Euroopan unionille, valtioneuvostolle, ministeriöille sekä alueellisille ja paikallisille hallintoviranomaisille.

Resurssien jakajilla tulisi olla riittävästi viisautta ja näkemystä siihen, miten mitkäkin alueet kehittyvät kilpailukykyisiksi.

Lisäksi resurssien jakajien olisi saatava aluekehittämisen erilaiset toimijat puhaltamaan yhteen hiileen alueen kilpailukyvyn kehittämisessä. Moniarvoisessa yhteiskunnassa tämä voi tapahtua vain resursseja viisaasti jakamalla niin, että toimijoiden vuorovaikutus palvelee alueen kilpailukyvyn kehittämistä.

Lähde: Schwartz, Shalom H. (1992). Universals in the content and structure of values: theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Advances in Experimental Social Psychology 25, 1–65.

Lisätietoja:

• Asiantuntija Olli Rosenqvist
• Nettisivu https://www.chydenius.fi/fi/vaikuttavuus
• Tiedote 18.9.2023