Mielipidekirjoitus: Yhdessä jaetusta vastuusta apua sote-henkilöstöpulaan

Keski-Suomen hyvinvointialueen hallitus pohtii kantaa lääkäreiden ammatinharjoittajamalliin, jolla saada jarruja keikkalääkärikarusellin kustannuskierteeseen. Harkinta onkin nyt paikallaan.

Sote-uudistusta tehtiin n. 20 vuotta ja tavoitteena oli erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana kaikki keskeiset ammattiryhmät ovat henkilöstöpulassa. Sen keskeiseksi syyksi on tunnistettu johtajuuden ongelmat. Onko siis viisasta etsiä ratkaisua vain yhdelle ammattiryhmälle tavalla, joka murentaa integraation pohjaa jo sen alkumetreillä?

Mallia uudistukselle on haettu Norjasta, Virosta ja Englannista. Huolimatta eurooppalaisten mallien eroista, kaikki ovat kriisissä kustannusten ja kasvavan palvelutarpeen kanssa varsinkin vanhustenhuollossa. Myös Saksassa on jo Bismarckin ajoista lähtien ollut yksityislääkärimalli, jonka ympärille koko sosiaalivakuutusjärjestelmä on rakentunut. Muiden ammattilaisten asema on jäänyt kehittämättä, ja rakenne on päätynyt kustannuksiltaan umpikujaan.

Onko siis viisasta etsiä ratkaisua vain yhdelle ammattiryhmälle?

Nyt sitä haastaa hoivapalveluissa lupaavasti pilotoitu malli, joka herättää yli puolue- ja ammattirajojen suurta kiinnostusta.

CareShare -malli rakentuu sote-ammattiryhmien tasavertaiseen asemaan ja yhteisvastuullisuuteen. Hallintarakenne on matala ja moniammatillinen. Se kiinnittyy seutukunnallisiin alueellisiin toimijaverkostoihin. Palvelumitoitus, resurssointi, ja toimintamallien suunnittelu lähtevät ruohonjuuritason moniammatillisten työryhmien kuuntelemisesta ja tiedontuotannosta. Sitä tuetaan käyttäjälähtöisellä digitalisaatiolla.

Yhteisöllinen väestövastuuajattelu korostaa terveydenedistämistä ja jarruttaa arjen ongelmien medikalisaatiota. Kiinnostavaa onkin, että CareSharen taustalla on kokeneiden käytännön ammattilaisten, palvelujohtajien ja tutkijoiden verkosto, jossa on kaikkien sote-ammattien asiantuntijoita.

Kun Saksan politiikassa on väsytty toistuviin kriiseihin, käytännönläheinen ja osallistava reformi herättää toivoa, ja vakuuttaa avoimella toimintatavallaan.

Äkkiseltään katsoen Suomen sotessa on luotu CareSharen kaltaiselle ajattelulle jo alustavia rakenteita. Nyt niihin pitäisi löytyä yhdessä tekemisen henki.

Olisi ehkä syytä harkita kaikkien sote-ammattilaisten kunnioittavaa innostamista ja sitouttamista vaikkapa yhteisiin seutukunnallisiin osuuskuntiin, sen sijaan että huolehditaan yhden etuoikeutetun ammattiryhmän asemasta.

Aila-Leena Matthies, professori, Sosiaalitieteet, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius