Sosiaalityön rooli ekososiaalisessa siirtymässä

Maailmanlaajuiset ympäristöongelmat ja kestävien ratkaisujen etsiminen haastavat sosiaalityötä uudistumaan. Tämän hetken sosiaalityön organisaatioiden pinnallinen suhde kestävään kehitykseen ei vahvista ekososiaalista ajattelua ja käytäntöjä. Suomessa tarvitaan lisää julkista pohdintaa ja keskustelua siitä, kuinka heikommassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset tilanteet ja ympäristövaikutukset sekä ympäristöön liittyvät huolet liittyvät toisiinsa. Ekososiaalisesti orientoituneella sosiaalityöllä voi olla tärkeä rooli yhteiskunnan siirtymässä kestävämpään suuntaan. 

Sosiaalityön suhde ympäristöön on perinteisesti tarkoittanut sosiaalista ympäristöä ja sosiaalisia suhteita. Samalla on sivuutettu sosiaalityön suhde ympäristöongelmiin ja ihmisen luontoyhteys. Ekososiaalinen näkökulma palauttaa sosiaalityön sen päätavoitteensa äärelle: tarkastelemaan yhdessä ihmisten kanssa heidän sosiaalista todellisuuttaan heidän luonnollisissa ympäristöissään.

Kolmella eri paikkakunnalla ryhmähaastattelemillamme ekososiaalisesta kestävyydestä kiinnostuneilla sosiaalityöntekijöillä on valmiuksia ja tietoa hyödyntää sosiaalisen ympäristön ohella myös laajemmin elinympäristöä ja luontoa sosiaalityön tavoitteiden saavuttamisessa. Sosiaalisen ympäristön ohella on selvitettävä, millaisessa fyysisessä elinympäristössä asiakas elää.

on myös tärkeää huomioida, millaisessa ympäristössä sosiaalityötä asiakkaan kanssa tehdään. Luonto on neutraali ja tasa-arvoinen ympäristö, jota voi hyödyntää sosiaalityön välineenä ja metodina asiakkaan kanssa. Sosiaalisen ja fyysisen ympäristön kestävyys kiteytyy sekä sosiaalisten, materiaalisten että taloudellisten resurssien järkevänä ja kohtuullisena käyttönä, ja ylipäänsä resurssiviisautena. 

Kyllä mä aattelen, et just tommoset retket ja ryhmätoiminnat tai jotkut luovat jutut ihan mitä vaan, niin niitten kautta voi tehdä sosiaalityötä. Että sais tehdä yhdessä niitten ihmisten kanssa sitä.

Kapea käsitys sosiaalityöstä jarruttaa ekososiaalista siirtymää

Sosiaalialan työntekijät ovat huomanneet, että ympäristöasiat ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat työyhteisöissä vieläkin lähes tabun asemassa. Työntekijät eivät välttämättä uskalla puhua omista huolistaan ja uusista ideoistaan, jotta he eivät leimaudu hankaliksi työntekijöiksi. Aiheesta voidaan puhua työpaikan kierrätysastioiden tasolla mutta usein avaukset, jotka pyrkivät muuttamaan olemassa olevaa järjestelmää eivät haastateltavien mukaan sovi tällä hetkellä sosiaalityön agendalle.

Ekososiaalisen työn kehittämistä

Kestävyyttä on se, että tavoitteissa ja toiminnassa lähdetään asiakkaan näkökulmasta ja voimavaroista. Niistä tulisi johtaa tavoitteiden tehokkuus ja mittarit hallinnon tavoitteiden ja tarpeiden sijaan. Käytännössä toimintaa ja kehittämistä tulisi siirtää toimistoympäristön ulkopuolelle. Työhön voi kuulua esimerkiksi metsäretket, joiden aikana työntekijä oppii tuntemaan asiakkaan tilannetta usein byrokraattisemmin orientoituvaa toimistotyötä paremmin. 

Lisäksi tulisi siirtyä työtä dominoivasta yksilötason toiminnasta ryhmä- ja yhteisötason toimintaan. Sosiaalityössä on vaikutettava myös kestämättömiin yhteiskunnan rakenteisiin. Tarvitaan innovatiivista ja rohkeaa ajattelua ’näennäisestä’ tehokkuudesta sosiaalityön ’ekososiaalisesti kestävään tehokkuuteen’, monin eri tavoin ja eri toiminnan tasoilla. Tehokkuus tulisi määritellä asiakkaan tarpeiden, ei palvelujärjestelmän näkökulmasta. Lisäksi on kehitettävä toiminnan tehokkuuden mittareita, jotka mittaavat asiakkaan kestävää hyvinvointia. Haastateltavien mukaan tehokkaan toiminnan yksi peruslähtökohta on se, että asiakas tulee kohdatuksi tasa-arvoisessa ympäristössä.

Ekososiaalisen toiminnan muutospotentiaali on paikallistasolla, jossa luodaan yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Paikallisissa ympäristöissä voi konkreettisesti ymmärtää elinympäristön ja luonnon merkityksen asiakkaan elämässä sekä ekososiaalisesti kestävien toimintamallien mahdollisuudet kestävän hyvinvoinnin edistämisessä. 

Peruslähtökohtia ja reunaehtoja, jotka mahdollistavat ekososiaalisen sosiaalityön nivomisen osaksi perussosiaalityötä:

Työntekijöille

Työntekijän tulisi tiedostaa oma luontosuhteensa; miten ymmärtää itsensä osana luontoa ja kestävän kehityksen tavoitteita. Tutkimusten mukaan tiedostettu luontosuhde on peruslähtökohta sille, että työntekijä on valmis ja kiinnostunut toimimaan ekososiaalisesti kestävästi työssään. Työntekijät voivat kehittyä ekososiaalisen työotteen muutosagenteiksi. Sen lisäksi tarvitaan työyhteisötasoista keskustelua ja kehittämistoimintaa ekososiaalisen työn sanoittamiseksi ja työtapojen luomiseksi. Tarvitaan uskallusta ja rohkeutta ekososiaalisten innovaatioiden kokeilemiseksi. 

Sosiaalityön johdolle

Sosiaalityön organisaation ymmärrystä ympäristökysymysten ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välisistä suhteista on parannettava. Ekologinen kestävyys on edellytys taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Johdon tehtävänä on syventää sosiaalityön organisaatioiden ja työntekijöiden ymmärrystä siitä, mikä on sosiaalityön tavoite ja miten tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti kestävällä tavalla. Tarvitaan laajempaa ymmärrystä sosiaalityöstä. Toimistoissa tehtävän yksilötyön ohella sosiaalityö on toiminnallista, yhteisöllistä ja rakenteellista vaikuttamista. On kehitettävä toiminnan tehokkuuden mittareita, jotka mittaavat asiakkaan kestävää hyvinvointia. Tehokkuus ei ole lain ja aikamääreiden/palvelu-suositusten toteuttamista tai sosiaalityöntekijöiden kontrollointia. Painopistettä ja resurssointia tulee siirtää korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään työorientaatioon. Näin säästetään pitkällä aikavälillä sekä taloudellisia että inhimillisiä resursseja sekä toimitaan resurssiviisaasti.