Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Opiskelijatarinoita

tekijä: tanja_isoaho — Viimeisin muutos torstai 04. syyskuuta 2014, 12.49

Seuraavien linkkien avulla pääset tutustumaan meillä opiskelleiden opiskelijatarinoihin:

Etänä ja työn ohessa opiskelevan arki

Tietotekniikan maisterikoulutuksesta valmistuneen Marjo Heikkilän pitämä opiskelijapuhe yliopistokeskuksen valmistujaisjuhlassa marraskuussa 2013 antaa hyvän kuvan siitä, mitä opiskeleminen aikuisena, etänä ja työn ohessa on ja vaatii.

Hyvät opiskelijat ja valmistuneet. Arvoisat opettajat. Hyvä henkilökunta ja läheiset.


Näimme Luokanopettaja opiskelijan päivään liittyvät kuvakollaasin, joka kuvasi luokanopettaja opiskelijoiden yhteisöllistä opiskelua ryhmässä. Haluaisin myös antaa kuvan millainen on etäopiskelijan tyypillinen päivä. Kuvaan voitte kuvitella minut kuulokkeet päässä ja läheisin opiskelutoveri sylissäni - Opiskelutoverini Söpö kissa ei valitettavasti päässyt paikalle vaan hän valmistunee myöhemmin.


Opiskelun tärkeyttä korostetaan nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Olen itsekin ollut tämän näkemyksen kannalla, olenhan ison osan elämästäni kuluttanut koulun penkkejä - opiskelijana ja opettajana. Aloin kuitenkin miettiä asiaa enemmän luettuani keväällä erästä Kauppalehden blogia, otsikolla: Ei oppi ojaan kaada – paitsi käyttämätön.


Onko opiskelu sittenkään niin tärkeää? On siis varmasti syytä analysoida opintojen merkitystä yksilölle ja laajemminkin, koko yhteiskunnalle. Omallakin kohdalla asiaa tuli tuumailtua lisää, kun maisterinpaperit kolahtivat postilaatikkoon syksyllä. Mitä opinnot ovat antaneet ja mistä on pitänyt luopunut opiskelun takia.
Opintojen aikana saamme valtavasti uutta tietoa opittavaksi ja omaksuttavaksi. Tiedot ovat tulleet tarpeeseen ja olen kokenut, että voin hyödyntää oppimaani omassa työssäni. Opinnot ovat tukeneet työtäni. Tietojen lisäksi opiskelu tuo paljon muuta hyödyllistä osaamista.


Opiskeluaikaa miettiessäni tulee ensimmäisenä mieleen tarkka ajankäytön suunnittelu. Missä välissä ehtii tehdä läksyt, missä välissä kirjoittaa tutkielman, missä välissä tehdä ohjelmoinnin harkkatyön. Niin ja totuuden nimissä tietenkään en voi unohtaa sitä tosiasiaa huonosta omasta tunnosta ajankäytön suhteen: pohjaan palaneita riisipuuroja, unohtuneista tapaamisista. Tätä käytännössä aikuisopiskelijan arki on, tasapainoilua aivan liian täyden kalenterin kanssa – miten yhdistää työ, perhe, harrastukset, ystävät, sukulaiset, kodinhoito ja opiskelu… Nyt kun mietin en oikein itsekään tiedä, miten onnistuin saada kaiken mahtumaan kalenteriin, jotta opiskelu oli mahdollista. Jokaiselle meistä on ajanhallintaan opiskelun aikana kehittynyt oma tapamme. Olemme kuitenkin kaikki oppineet tärkeän läksyn työelämää varten, miten hallitta aikaa.


Toki pelkkä ajankäytön suunnittelu ei olisi mahdollistanut opiskelua, vaan mahdollistaja on tämä erinomainen tapa opiskella etänä. Aloitin yliopisto-opinnot 12 vuotta sitten. Silloin opinnot päättyivät käytännössä synnytyssaliin ja muuttoon pois yliopistopaikkakunnalta. Ajattelin, että opinnot on nyt minun osaltani opiskeltu. Viitisen vuotta sitten erään ystäväni rohkaisemana aloitin opettajaopinnot Hämeen ammatilliseen opettaja korkeakouluun, tietenkin etänä. Ope-opintojen innoittamina uskalsin tarttua maisteriopintoihin. Päätelmäni on siis, etäopiskelu mahdollistaa maisteritasoiset opinnot periferian keskelläkin. Etäopiskelu mahdollisuuden näen siis tasoarvoistavana opiskelutapana.


Etäopiskelu on minusta itsessäänkin kokemus, jota kutsuisin oppimiskokemukseksi. Erityisesti opintojen alkuvaiheessa törmäsin ennakkoluuloihin: Miten maisteriopintoja voi suorittaa kirjekurssilla? Omat ennakkoluulot ovat opintojen myötä hävinneet. Olen nähnyt etäopiskelun todella varteen otettavana opiskelumuotona, joka vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta ja opetuksen järjestäjältä lujaa osaamista verkkopedagogiikasta. Etäopiskelu nähdään osaksi uudistuvaa opetuskenttää, tämäkin siis tärkeää oppia tulevaa varten.


Etäopiskelussa on kuitenkin eräs negatiivinen piirre nykytyöelämän vaatimusten näkökulmasta. Etäopiskelu ei mahdollista sosiaalisten verkostojen muodostumista. Työelämä toimii hyvin pitkälti ihmisten välisten verkostojen avulla. Verkostojen syntymiseen vaaditaan vuorovaikusta ja luottamusta. Aiemmista opinnoista opiskelutoverit ovat itselleni tärkeitä ystäviä ja myös tärkeä osa ammatillista verkostoani. Kehittämisideani onkin järjestää mahdollisuus opiskelijoiden väliseen tapaamiseen, vaikkapa yhteisen labrapäivän nimissä ja tietenkin jatkuen yhteiseen iltatapaamiseen.


Opiskelijan roolissa oleminen on mielestäni myös hyvää oppia opettajana toimivalla. Olleessaan pöydän väärällä puolella, eli itse opiskelijana, opettaja ymmärtää opiskelijalähtöisyyden merkityksen konkreettisesti. Opiskelijalähtöisyys ei tarkoita sitä, ettei opiskelijalta saisi ja pitäisi vaatia asioita. Minusta se tarkoittaa sitä, että opiskelija tietää, mitä häneltä vaaditaan ja odotetaan. Vaatimukset pitää ilmaista selkeästi, ei verhoiltuna mihinkään jargoniin.


Opiskelun sivutuotteena syntyy myös taito oppia. Nykyään nähdään kyky elinikäiseen oppimiseen tärkeäksi osaksi ammattitaitoa. Elinikäinen oppiminen määritetään valmiuksiksi, joita jatkuva oppiminen, tulevaisuuden uusien tilanteiden haltuunotto sekä työelämän muutokset vaativat. Nämä taidot ovat tärkeitä, jotta menestymme erilaisista tilanteista. Oppimistaitojen avulla pystymme seuraamaan yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuvia muutoksia ja mikä tärkeintä muutumme itse olosuhteiden mukana.


Opiskelu voidaan nähdä myös yhteiskunnalle sijoituksena, jonka tulisi tuottaa. Opintojen myötä ihmisillä on osaamista ja taitoa yritysten ja liiketoiminnan uudistaminen. Tätä kautta toivottavasti yhteiskunnankin tuotto-odotukset täyttyvät.


Kuitenkaan yksilönä en voi vähätellä, sitä onnen tunnetta, kun postilaatikkoon kolahtivat maisterin paperit. Paperit osoittavat opiskelusta saatua pätevyyttä toimia erilaisissa tutkimus- ja asiantuntijatehtävissä. Kiitos teille arvoisat opettajani ja Kokkolan Yliopistokeskus Chydenius, että olette tehneet monipuolisen ammatillisen kehittymisen mahdolliseksi. Meidän opiskelijoiden vastuulle jää, että hyödynnämme saamaamme osaamista, niin ettei se vie meitä ojaan. Vastuumme on viedä uudet opit omille opiskelijoillemme, yrityksiin ja luoda samalla jotain uutta.

Marjo Heikkilä

Tiedon nälkään

Minulla on kai aina ollut suuri into opiskelua kohtaan. Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi, ehdin työskennellä vain muutaman vuoden hoitajana, ennen kuin siirryin jälleen koulunpenkille. Toiseen ammattiini, tietojenkäsittelyn tradenomiksi, valmistuin reilun kahden vuoden kuluttua opintojeni aloittamisesta, jonka jälkeen perustimme ystävysten kanssa oman ohjelmistoalan yrityksen.

Yrityksen hektinen työ sai minut pysymään poissa opiskelujen parista, mutta vain muutaman vuoden. Saimme yritykseemme viestin Chydenius Instituutilta meneillään olevasta, työn ohella tapahtuvasta maisterikoulutuksesta ja innostuin välittömästi. Todella ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla pääsin nopeasti kiinni yliopistomaailman kiemuroihin. Nyt, muutaman opiskeluvuoden jälkeen, on gradusuunnitelmien aika ja opiskeluinto vain kasvaa.

Aluksi epäilin hiukan, kuinka raskaaksi opiskelu koituu työn ohessa, mutta jälkeenpäin ajateltuna pelko oli aivan turha. Aikataulut, luennot ja tentit on järjestetty erittäin mielekkäästi, enkä ole missään vaiheessa kokenut, että opiskelu ja työnteko olisivat kärsineet toisistaan. Aina, jos on kaivannut hiukan joustoa aikatauluihin, siihen on vastattu ja asiat järjestetty. Tietenkin opiskelut tuntuvat välillä raskailta ja aikaa vieviltä, mutta toisaalta se vain lisää opiskelun mielekkyyttä ja kasvattaa tiedonnälkää.

Opiskelu Chydenius Instituutissa on ollut juuri niin monipuolista ja haastavaa, kuin odotinkin sen olevan. Aika maisterikoulutuksessa on avartanut huomattavasti ajatusmaailmaani, sekä ammattitaitoani. Huomaan olevani varmempi päätöksissäni ja etsiväni alati uusinta tietoa alani muuttuvassa ympäristössä.

Haluan ja tiedän pystyväni vieläkin haastavampiin työtehtäviin, jonka vuoksi opiskelut tuntuvat juuri nyt, mikäli mahdollista, vieläkin mielekkäämmiltä kuin aloittaessani. Täten kehotankin kaikkia maisteriopintoja harkitsevia ottamaan rohkean askeleen kohti Chydenius Instituutin tarjoamaa tiedon virtaa. Minulle tämä on ainakin ollut päätös, jota en tule katumaan.

Jan Salin

Palkitsevaa tietojen päivittämistä

Peruskoulutukseltani olen tietokoneinsinööri ja olin ennättänyt olla erilaisissa ohjelmistoprojekteissa kymmenisen vuotta ennen kuin aloitin opiskelun vuonna 1999 tietotekniikan maisterikoulutuksessa. Halusin päivittää tietojani ja toivoin myös tutkinnon suoritettuani saavani uusia mielenkiintoisia työtehtäviä. Valmistuin vuonna 2003. Vaikka työn ohessa opiskelu on aika ajoin rankkaakin, oli se myös palkitsevaa. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain hyödyntää monia oppimiani asioita työtehtävissäni heti. Tuki toimi myös toiseen suuntaan. Hankittu työkokemus omalta osaltaan helpotti opiskeluja suuresti. Tällä hetkellä toimin tutkijana ja tässä tehtävässä todella saan käyttää kaikkea sitä tietoa, mitä matkan varrella on mukaan tarttunut.

Merja Tikkakoski

Elinikäinen oppiminen

 Melko nuoresta iästäni huolimatta olen ehtinyt opiskella laaja-alaisesti. AMK-sairaanhoitajatutkinnon jälkeen ehdin olla puolitoista vuotta työelämässä, kunnes terveydenhuoltoalan huonot työllisyysasiat laittoivat ajattelemaan. Kiinnostukseni opiskelua kohtaan heräsi jälleen. Avoimen yliopiston tarjoamat tietotekniikan ja matematiikan perusopinnot kiinnostivat ja imaisivat minut takaisin koulupenkille.

Avoimen yliopiston puolella aloittamistani perusopinnoista siirryin myöhemmin maisterikoulutuksen opintoihin. Siirtymä oli helppo, sillä osa aikaisemmista kursseista oli ollut yhteisiä maisteriopiskelijoiden kanssa.

Aikaisempi tutkintoni ei antanut minulle ”helpotuksia” niin paljoa kuin monille opiskelutovereilleni, joten sain ahmia lähes täydet opintoviikot. Jälkeenpäin ajateltuna asian näkee positiivisemmin, sillä niin mukavan rikkauden ja lisän esimerkiksi kasvatustieteen ja johtamisen perusopinnot ovat tuoneet muuten niin teknispainotteisen alan opiskeluun.

Viimeiset lähes kolme vuotta olen toiminut Kokkolan yliopistokeskuksen informaatioteknologian yksikön  tietoliikennelaboratoriossa, jonne alun alkaen menin tekemään graduani. Valmistumiseni jälkeenkään ei opiskelu ole jäänyt, sillä nykypäivänä tietojen ajan tasalla pitäminen ja osaamisen laajentaminen sitä vaativat.

Elinikäinen oppiminen on iskostunut minun ajatusmaailmaani ja näyttääkin siltä, että elämä ja oppiminen tulevat kulkemaan käsi kädessä nyt ja aina!

Jukka Määttälä

Rohkeutta uusiin tehtäviin

Olen tehnyt työurani pääasiassa tietotekniikkaan ja matematiikkaan liittyvissä tehtävissä. Yläasteen ja lukion lehtorin työn ohella olen toiminut omassa atk-alan yrityksessä. Erityisesti tietotekniikan kehitys on uusiutunut vauhdilla, mikä pani miettimään keinoja pysyä ajan tasalla. Kuin vastauksena vuosia jatkuneeseen pohdiskeluuni yritykseni sai postia Chydenius-instituutin maisterikoulutuksesta.

Koulutusohjelma räätälöitiin aiempaan koulutukseeni sopivaksi ja näin pääsin alkuun. Luentojen ja tenttien ajankohdista sovittiin joustavasti opintoryhmämme kanssa. Gradullekin löytyi sellainen aihe, että kiinnostus alan tutkimiseen yhä vain lisääntyi työn valmistumiseen asti.

Saatuani tutkinnon valmiiksi alkuvuodesta 2005 vaihdoin työpaikkani keskisuureen elintarviketeollisuuteen, yrityksen toimitusjohtajaksi. Uusi koulutus antoi lisäpotkua rohkeudelle ottaa vastaan nämä tehtävät. Nykyisessä työssäni käytän jatkuvasti tuoreita tietojani uudistettaessa yrityksen tiedonhallintaa ja kehitettäessä tuotannon automatisointia.

Yllätyin siitä, miten virkistävää ja innostavaa opiskelu työn ohessa voi olla!

Jyrki Leijala

Jaa |
Ilmoittaudu koulutukseen!

Ajankohtaisimmat koulutukset ja niiden ilmoittautumisajat löydät etusivulta.