Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Opiskelijatarinat

tekijä: paivi_vuorio — Viimeisin muutos maanantai 17. tammikuuta 2011, 14.40

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa opiskelee joka vuosi aikuisia, jotka toteuttavat opiskeluun liittyviä haaveitaan sekä elävät samalla tavallista aikuisen arkea. Tarinoita oman opiskelupolun löytymisestä ja ihmisenä kasvamisesta on yhtä monta kuin on opiskelijoitakin, tässä niistä muutama.


Tietotekniikka

Sosiaalityö

Luokanopettaja

Kemia

Avoin yliopisto

Tietotekniikka

 

Palkitsevaa tietojen päivittämistä

Peruskoulutukseltani olen tietokoneinsinööri ja olin ennättänyt olla erilaisissa ohjelmistoprojekteissa kymmenisen vuotta ennen kuin aloitin opiskelun vuonna 1999 tietotekniikan maisterikoulutuksessa. Halusin päivittää tietojani ja toivoin myös tutkinnon suoritettuani saavani uusia mielenkiintoisia työtehtäviä. Valmistuin vuonna 2003. Vaikka työn ohessa opiskelu on aika ajoin rankkaakin, oli se myös palkitsevaa. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain hyödyntää monia oppimiani asioita työtehtävissäni heti. Tuki toimi myös toiseen suuntaan. Hankittu työkokemus omalta osaltaan helpotti opiskeluja suuresti. Tällä hetkellä toimin tutkijana ja tässä tehtävässä todella saan käyttää kaikkea sitä tietoa, mitä matkan varrella on mukaan tarttunut.

Merja Tikkakoski

Sivun alkuun

 

Rohkeutta uusiin tehtäviin

Leijala Olen tehnyt työurani pääasiassa tietotekniikkaan ja matematiikkaan liittyvissä tehtävissä. Yläasteen ja lukion lehtorin työn ohella olen toiminut omassa atk-alan yrityksessä. Erityisesti tietotekniikan kehitys on uusiutunut vauhdilla, mikä pani miettimään keinoja pysyä ajan tasalla. Kuin vastauksena vuosia jatkuneeseen pohdiskeluuni yritykseni sai postia Chydenius-instituutin maisterikoulutuksesta.

Koulutusohjelma räätälöitiin aiempaan koulutukseeni sopivaksi ja näin pääsin alkuun. Luentojen ja tenttien ajankohdista sovittiin joustavasti opintoryhmämme kanssa. Gradullekin löytyi sellainen aihe, että kiinnostus alan tutkimiseen yhä vain lisääntyi työn valmistumiseen asti.

Saatuani tutkinnon valmiiksi alkuvuodesta 2005 vaihdoin työpaikkani keskisuureen elintarviketeollisuuteen, yrityksen toimitusjohtajaksi. Uusi koulutus antoi lisäpotkua rohkeudelle ottaa vastaan nämä tehtävät. Nykyisessä työssäni käytän jatkuvasti tuoreita tietojani uudistettaessa yrityksen tiedonhallintaa ja kehitettäessä tuotannon automatisointia.

Yllätyin siitä, miten virkistävää ja innostavaa opiskelu työn ohessa voi olla!

Jyrki Leijala

Sivun alkuun


Elinikäinen oppiminen

Määttälä Melko nuoresta iästäni huolimatta olen ehtinyt opiskella laaja-alaisesti. AMK-sairaanhoitajatutkinnon jälkeen ehdin olla puolitoista vuotta työelämässä, kunnes terveydenhuoltoalan huonot työllisyysasiat laittoivat ajattelemaan. Kiinnostukseni opiskelua kohtaan heräsi jälleen. Avoimen yliopiston tarjoamat tietotekniikan ja matematiikan perusopinnot kiinnostivat ja imaisivat minut takaisin koulupenkille.

Avoimen yliopiston puolella aloittamistani perusopinnoista siirryin myöhemmin maisterikoulutuksen opintoihin. Siirtymä oli helppo, sillä osa aikaisemmista kursseista oli ollut yhteisiä maisteriopiskelijoiden kanssa.

Aikaisempi tutkintoni ei antanut minulle ”helpotuksia” niin paljoa kuin monille opiskelutovereilleni, joten sain ahmia lähes täydet opintoviikot. Jälkeenpäin ajateltuna asian näkee positiivisemmin, sillä niin mukavan rikkauden ja lisän esimerkiksi kasvatustieteen ja johtamisen perusopinnot ovat tuoneet muuten niin teknispainotteisen alan opiskeluun.

Viimeiset lähes kolme vuotta olen toiminut Chydenius-instituutin Tietoliikennelaboratoriossa, jonne alun alkaen menin tekemään graduani. Valmistumiseni jälkeenkään ei opiskelu ole jäänyt, sillä nykypäivänä tietojen ajan tasalla pitäminen ja osaamisen laajentaminen sitä vaativat.

Elinikäinen oppiminen on iskostunut minun ajatusmaailmaani ja näyttääkin siltä, että elämä ja oppiminen tulevat kulkemaan käsi kädessä nyt ja aina!

Jukka Määttälä

Sivun alkuun


Tiedon nälkään

Minulla on kai aina ollut suuri into opiskelua kohtaan. Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi, ehdin työskennellä vain muutaman vuoden hoitajana, ennen kuin siirryin jälleen koulunpenkille. Toiseen ammattiini, tietojenkäsittelyn tradenomiksi, valmistuin reilun kahden vuoden kuluttua opintojeni aloittamisesta, jonka jälkeen perustimme ystävysten kanssa oman ohjelmistoalan yrityksen.

Yrityksen hektinen työ sai minut pysymään poissa opiskelujen parista, mutta vain muutaman vuoden. Saimme yritykseemme viestin Chydenius Instituutilta meneillään olevasta, työn ohella tapahtuvasta maisterikoulutuksesta ja innostuin välittömästi. Todella ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla pääsin nopeasti kiinni yliopistomaailman kiemuroihin. Nyt, muutaman opiskeluvuoden jälkeen, on gradusuunnitelmien aika ja opiskeluinto vain kasvaa.

Aluksi epäilin hiukan, kuinka raskaaksi opiskelu koituu työn ohessa, mutta jälkeenpäin ajateltuna pelko oli aivan turha. Aikataulut, luennot ja tentit on järjestetty erittäin mielekkäästi, enkä ole missään vaiheessa kokenut, että opiskelu ja työnteko olisivat kärsineet toisistaan. Aina, jos on kaivannut hiukan joustoa aikatauluihin, siihen on vastattu ja asiat järjestetty. Tietenkin opiskelut tuntuvat välillä raskailta ja aikaa vieviltä, mutta toisaalta se vain lisää opiskelun mielekkyyttä ja kasvattaa tiedonnälkää.

Opiskelu Chydenius Instituutissa on ollut juuri niin monipuolista ja haastavaa, kuin odotinkin sen olevan. Aika maisterikoulutuksessa on avartanut huomattavasti ajatusmaailmaani, sekä ammattitaitoani. Huomaan olevani varmempi päätöksissäni ja etsiväni alati uusinta tietoa alani muuttuvassa ympäristössä.

Haluan ja tiedän pystyväni vieläkin haastavampiin työtehtäviin, jonka vuoksi opiskelut tuntuvat juuri nyt, mikäli mahdollista, vieläkin mielekkäämmiltä kuin aloittaessani. Täten kehotankin kaikkia maisteriopintoja harkitsevia ottamaan rohkean askeleen kohti Chydenius Instituutin tarjoamaa tiedon virtaa. Minulle tämä on ainakin ollut päätös, jota en tule katumaan.

Jan Salin

Sivun alkuun

Sosiaalityö


Uuteen ammattiin

Ilmoittaudun mukaan ystäväni opintojen innostamana, mutta minulla ei ollut etukäteen juuri mitään odotuksia eikä tavoitteita. Kiinnostuin ja innostuin opinnoista opintojen edetessä ja tavoitteet ovat matkan varrella selkiytyneet.

Huomasin pian, että sosiaalityö ja yhteiskuntatieteet oikeasti kiinnostivat minua. Omat odotukseni ovat opintojen edetessä kasvaneet ja opinnot ovat kasvaviin odotuksiini aina vastanneet. Avoimen yliopiston opintojen kautta pääsin ensin kesällä 2005 Jyväskylän yliopistoon ja syksyllä 2006 aloitin maisterikoulutusohjelmassa Kokkolassa. Valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi joulukuussa 2006.

Sosiaalityön opintojen ohella olen suorittanut pakolliset yleisopinnot sekä kieli- ja viestintäopintoja. Sivuaineina olen suorittanut psykologian cum laude approbatur – opinnot, perheopintojen approbaturin sekä jaksoja erityispedagogiikasta. Kaikki opinnot olen voinut suorittaa Kokkolassa, mikä on ollut edellytys perheen, työn ja opintojen onnistuneelle yhdistämiselle.

Opiskelun kautta olen saanut uuden ammatin ja työn. Parasta opiskelussa on ollut huomata, että pystyy edelleen oppimaan uutta. Saatu palaute, menestyminen opinnoissa sekä opettajilta ja kanssaopiskelijoilta saatu tuki ovat kannustaneet ja motivoineet eteenpäin.

Opintoja voi suorittaa joko tutkintotavoitteisesti tai vaikka harrastuksena. Omat tavoitteet ja motivaatio ratkaisevat. Kannattaa ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja kokeilla millaista opiskelu avoimessa yliopistossa on.

Johanna Alatalo

Sivun alkuun


Opiskelua työn ja perheen ehdoilla

Kiinnostuin uudelleen opiskelusta kymmenen vuoden tauon jälkeen, kun hakeuduin aluksi opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun. Samana syksynä, vuoden 2002 aikana, alkoivat sosiaalityön approbatur opinnot ensi kertaa Kokkolassa. Aloitin tuolloin myös sosiaalityön approbaturin suorittamisen avoimessa ja valmistuttaessani sosionomiksi, kiinnostukseni yhteiskuntatieteitä kohtaan lisääntyi.

Opintojen kertyessä, aloin suunnittelemaan opiskelujani tutkintotavoitteellisesti. Opiskelujeni edistymiseen ja jatkumiseen on vaikuttanut osaltaan se, että olen voinut opiskella omalla paikkakunnallani. Työssäkäyvänä ja perheellisenä ihmisenä koen omalla paikkakunnalla opiskelemisen mahdollisuuden merkittävänä. Tämä on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että kiinnostuin sosiaalityön maisterikoulutukseen hakeutumisesta.

Opiskeluni muuttui tutkintotavoitteiseksi, jolloin siihen liittyvät odotukset kohdistuivat sosiaalityön sisällöllisiin osuuksiin, joita voi luonnehtia sosiaalityön kentän monimuotoisuudella ja haastavuudella.

Sosiaalityön opinnot ovat antaneet tähän mennessä minulle hyvät valmiudet ja lähtökohdat erilaisten ilmiöiden ymmärtämiselle ja käsittelemiselle. Opintojen myötä olen voinut syventää tietojani ja osaamistani. Opiskeluissa on ollut muun muassa mukavaa se, että opiskelijoiden taustakoulutus voi olla vaihteleva, jolloin se on vaikuttanut muun muassa opintojen yhteydessä käytyjen keskusteluiden sisältöön rikastavasti ja näkökulmia laajentavasti.

Olen kokenut merkittäväksi myös sen, että opintojen järjestelyissä on huomioitu työssäkäyvien aikuisopiskelijoiden mahdollisuudet osallistua opetukseen. Sekä se, että opintosuorituksista saadut arvioinnit ovat olleet rakentavia ja opiskelijaa eteenpäin kehittäviä.

Avoimessa voi opiskella valmiiksi omaan tahtiin sopivasti monia opintoja, joita voi hyödyntää esimerkiksi maisterikoulutuksessa. Koulutuksessa huomioidaan myös aikuisopiskelijan tarpeet ja mahdollisuudet opintojen edistymisessä.

Maria Murtomäki

Sivun alkuun

Luokanopettaja


Lastentarhanopettajasta luokanopettajaksi

Alun perin haaveenani oli liikunnan- tai luokanopettajan ammatti. Aloitin kuitenkin lastentarhanopettajakoulutuksen valmistuen kasvatustieteen kandidaatiksi. Jo koulutuksen aikana jatkaminen luokanopettajaksi oli mielessäni. Lastentarhanopettajan työhön en sittemmin koskaan hakeutunut, vaan ehdin ennen luokanopettajakoulutukseen tuloani toimia yli kaksi vuotta luokanopettajana. Luokanopettajien aikuiskoulutuksen löysin kaverin ja koulutuksesta aiemmin valmistuneen naapurin vihjeiden perusteella. Puolen vuoden opiskelun jälkeen voin todeta, että parasta opiskelussa luokanopettajien aikuiskoulutuksessa on ilmapiiri, kouluttajien tasavertainen
suhtautuminen opiskelijoihin, tiivis opiskelijaporukka ja hyvä yhteishenki. Haastavinta opiskelussa on ollut opintoihin liittyvien tehtävien ajoittainen kasautuminen.

Ilkka Uusitalo

Sivun alkuun

kemia


Teoriaa käytännön tueksi

Olen aikaisemmin suorittanut Kokkolan ammattioppilaitoksessa laboratorioalan perustutkinnon ja Chydenius-instituutin avoimessa yliopistossa kemian ja matematiikan approbatur–opinnot. Porin yliopistokeskuksessa olen opiskellut fysiikan perusopintoja. Olen työskennellyt vuodesta 1998 ensin laadunvalvontalaboranttina Kokkolassa ja vuodesta 2005 laboratorioanalyytikkona Uudessakaupungissa.Minna Jokinen

Kemian maisteriopinnoilta odotan mahdollisuuksien, vaihtoehtoisten menetelmien ja teorian parempaa tuntemista sen lisäksi, mikä jo on tullut työelämässä ja aiemmissa opinnoissa tutuksi. Teoriapuolen ja tekniikoiden parempi tunteminen auttaa varmasti tarkastelemaan asioita monipuolisemmin ja laajemmin.

Minna Jokinen

Sivun alkuun

Avoin yliopisto


Opiskelu avaa maailmoja

Kuvaile omaa opiskelupolkuasi
Aloitin avoimessa yliopistossa syksyllä 2002 sosiaalityön
perusopinnoilla, odottaessani toista lastani. Siitä jatkoin
psykologian perusopintoihin, aluksi vain aikeena lukea sitä
sivuaineeksi, mutta psykologia vei mennessään ja suoritin siitä myös aineopinnot. Luin vielä kasvatustieteen perusteet ja täydensin sivuaineeni valmiiksi keväällä 2006.

Kiinnostustani ohjasi ja ohjaa yhä halu tutustua ennaltaehkäisevään työhön lasten ja nuorten parissa, ja avoimesta yliopistosta löysin paljon oppiaineita jotka tukivat kiinnostustani. Opiskeluun sisältyi runsaasti vaihtoehtoisia tehtävänantoja, joiden avulla olen saattanut  koko ajan kerätä opintoja teeman "lapset ja nuoret" ympäriltä hieman
eri viitekehyksistä.

Jyväskylän yliopistoon sain opiskelupaikan 2006, kehityspsykologian pääaineopiskeljaksi. Sain kandidaatin tutkinnon valmiiksi seuraavana  keväänä (2007), hyvällä tahdilla koska minulla oli jo sivuaineet valmiiksi tehtynä Kokkolassa. Sinä talvena tein tutkielman lisäksi tiedekunnan edellyttämiä täydentäviä pääaineopintoja ja suoritin  muutamia mielenkiintoisia luentokursseja lisää sivuaineisiin. Kesällä
2007 jatkoin laudatur-opintoihin, joita suoritin kesätenteillä ja esseillä.

Tällä hetkellä teen gradua Alkuportaat-hankeeseen ja täydennän
syventäviä opintojani sekä käyn vielä ylimääräistä sivuainetta
Nuorisotutkimuksen tiimoilta. Maisteriksi valmistumisen tähtäin on ensi syksyssä, jolloin tulee kuluneeksi 6 vuotta siitä kun aloitin opiskeluni avoimessa yliopistossa.

Olen asunut koko opintojeni ajan Kokkolassa. Tein opinnot valmiiksi kandivaiheeseen asti Chydenius-Instituutissa sivuaineita ja kieliopintoja myöden. Tiedekunnan asettamat täydentävät opinnot ja kandidaatin tutkielman tein viime talven aikana Jyväskylään, jolloin jouduin välillä myös yöpymään siellä. Kokkolasta Jyväskylään kulkeva bussilinja on ollut ahkerassa käytössä. Keskimäärin matkoja on tullut varmaan 2 per kuukausi ja olen pyrkinyt sovittamaan pakollisia tapaamisia samoille tai peräkkäisille päiville välimatkoista johtuen.

Pääosin olen saanut hienoa joustoa Jyväskylän päästä opiskeluni
tueksi, ja esimerkiksi nyt gradua tehdessäni olen osallistunut ryhmäni kokoontumisiin myös puhelimitse. Kaiken aikaa kolme lastani ovat olleet minulla kotihoidossa ja lasten isovanhemmat ovat tarvittaessa tuuranneet minua kun reissupäiviä on tullut. Mies on kantanut osan hoitovastuusta jotta minulle on jäänyt lukuaikaa ja ollut taustatukena sekä välillä myös mukanani Jyväskylässä.

Odotuksesi aloittaessasi opinnot avoimessa yliopistossa?
Odotin opiskelulta omatahtisuutta ja sitä se on pääosin ollutkin.
Avoimen yliopiston opinnot aloittaessani huomasin pian, että halusin opiskella tutkintotavoitteisesti ja että se sopii myös perheenäidin päivärytmiin.

Entä odotukset aloittaessasi yliopiston puolella?
Siirtyminen yliopistoon oli joustavaa, ja sain hyväksytetyksi kaikki aikaisemmat opintoni avoimen puolelta osaksi tutkintoani. Odotin (en kylläkään innokkaasti) tilastomatematiikan painottumista varsinaisena opiskelijana, sillä tutkintovaatimuksiin sisältyy runsaasti tilasto-opintoja.

Miten opinnot ovat näihin odotuksiin vastanneet?

Tilastomatematiikan kurssit ja tutkimusmenetelmiin liittyvät
täydentävät opinnot tulivat välittömästi eteen aloittaessani
yliopistolla ja ne vaativat yllättävän paljon läsnäoloa "demoissa".
Muuten opiskeluaikataulut ovat olleet melko joustavia.

Minut yllätti se, kuinka vähän opintoja suoritettiin kirjallisilla
oppimistehtävillä tai tutustumalla tieteellisiin artikkeleihin.
Monilla opiskelutovereilla ensikosketus pitkien esseiden lukuun ja
tekoon tulee vasta kanditutkinto-vaiheessa, kun taas minulla oli
"rutiini" esseiden kirjoittamiseen ja artikkeleiden analysointiin jo
avoimen yliopiston ajoilta aloittaessani kandidaatin tutkielmaani.
Omasta mielestäni tenttiminen ei mahdollista niin syvällistä tiedon prosessointia, kuin mitä pohdiskelevat esseet. Siinä suhteessa avoimen yliopiston opinnot ovat olleet loistava pohja.

Minkälainen prosessi avoimen väylän valinta oli?
Hakuaika oli aikaisin keväällä. Kieliopintojen valmiiksi saaminen
ajallaan meinasi mennä tiukalle, mutta onneksi joustoa löytyi (siitä kiitos myös eräälle opiskelutoverille Chydiksessä, kun hän vaihtoi kanssani opiskeluryhmää jotta ehtisin saada loppuarvostelun ennen hakuajan päättymistä). Sain kuin sainkin tarvittavat kieliopinnot kasaan ennen hakuajan päättymistä.

Esivalinta tehtiin opintojen laadun, opintomäärän ja oman
vapaamuotoisen hakemuskirjoitelman perusteella. Näiden jälkeen osa sai kutsun haastatteluun Jyväskylään. Haastattelu oli kesäkuun alussa ja tiedon valituksitulemisesta sain jo muistaakseni viikon sisällä. Minun lisäkseni avoimelta väylältä sai opiskelupaikan kehityspsykologiaan yksi toinen opiskelija, silloin syksyllä 2006. Muita kehityspsykologian pääaineopiskelijoita en ole tavannutkaan, sillä opiskeluun sisältyy lopulta aika vähän pienryhmätyöskentelyä jossa ehtisi tutustua.

Miten yliopistolla on suhtauduttu avoimen väylän opiskelijoihin?

En ole huomannut mitään ennakkoluuloja. Meitä on kuitenkin niin vähän, että sulaudumme joukkoon saumattomasti. En itsekään tiedä, kuinka monta tai ketä kehityspsykologian opiskelijoita kampuksella liikkuu lukuunottamatta samana syksynä aloittanutta tyttöä, jonka kanssa olemme kyllä ystävystyneet.

Jutellessani muiden psykalaisten kanssa opinnoista nousee usein esiin se, kuinka moni muukin on tehnyt perusopintoja jo avoimessa yliopistossa. Varsinkin he, jotka ovat pitäneet välivuotta lukion jälkeen. Avoin yliopisto on antanut monelle eväitä pääsykokeita varten.

Mitä opinnot ovat sinulle antaneet?
Olen saanut joustavasti opiskellen kehittää ammattitaitoani
kiinnostuksen kohteideni ympäriltä. Opiskelu ei ole missään vaiheessa tuntunut "pakkopullalta", kun lähes jokaisen kurssin sisältöön on voinut vaikuttaa kirjallisuusvalinnoillaan ja uuden näkökulman asettamisella. Olen koko tämän ajan ollut kotiäitinä, joten opiskelu on tuonut myös toivottua vastapainoa ja peilauspintaa kotielämälle ja taas toisinpäin. Molemmat ovat täydentäneet toisiaan.

Mikä on ollut parasta opiskelussa?
Opiskelu avaa maailmoja. On saanut huomata, että omat ajatukset ovat tärkeitä. Huomata, että ajatuksista voi rakentaa vuoria, kun perustaa ne tukevalle pohjalle. Teorioiden pohdiskelu ja yhdistäminen omiin ajatuksiin tuo parhaimmillaan hienoja ahaa-elämyksiä.

Minkälaisiin työtehtäviin koulutuksesi avulla tähtäät?
Kaiken aikaa minua on kiinnostanut ennaltaehkäisevä työ, ihmisen potentiaalin ja motivaation tutkimisen kautta - käytännön tasolla pääosin lasten ja nuorten tukeminen. Kehityspsykologia pääaineena on ollut oiva pohja tälle. Perhetyö ja oppilaskeskeinen ohjaustyö molemmat siis kiinnostavat vahvasti, ja kasvavissa määrin myös tutkijan tehtävät.

Vinkkisi tutkintoon tähtääville avoimen opiskelijoille
Omalla kohdallani on toiminut se, että minulla on ollut selvä
"punainen lanka" kautta opintojeni, teema jonka ympärille olen punonut tehtävävalintojani. Se on helpottanut keskittymistä, ajankäyttöä ja tiedon jäsentymistä sekä motivoinut kaiken edessä. Se antaa myös uusien kontekstien kautta uutta näkökulmaa. Niitä valintoja voi tehdä ihan kaikkien oppiaineiden sisällä; esimerkiksi tehdä englannin tunnille esitelmän vastaluetun pääaineen tenttikirjan pohjalta ja saada sieltä muiden palautteesta ihan uuden ahaa-elämyksen aihetta koskien. Kannattaa siis olla uskollinen omille kiinnostuksen kohteilleen ja samalla suunnitelmallinen eri oppiaineiden yhdistämisessä.

Tiia Lumilaakso

Sivun alkuun

 

Pesäpalloilijasta opettajaksi

Taustani
Olen kohta 34-vuotias Kannuksessa asuva perheellinen aikuisopiskelija.  Olen aikoinani harrastanut paljon eri urheilulajeja, mutta varsinaisesti jäin koukkuun pesäpallon pelaamiseen, jonka,  pelaamiseen kuluikin sitten kaiken kaikkiaan 25-vuotta.

Koulutustaustaltani olen ylioppilas, urheiluhieroja ja erityisryhmien liikunnanohjaaja.  Avoimessa yliopistossa olen suorittanut kasvatustieteen perusopinnot, erityispedagogiikan perusopinnot ja kasvatustieteen aineopinnot. Olen toiminut useiden vuosien ajan liikunnan ja terveystiedon määräaikaisena opettajana yläkoulussa ja lukiossa. Lisäksi olen tehnyt opettajan sijaisuuksia eri kouluasteilla.

Opettajan työssä toimiessani mietin, että olisi hienoa saada pätevyys ja sen seurauksena vakituinen virka. Pesäpallon pelaaminen vei vapaa-ajasta kuitenkin niin paljon, ettei opiskelulle jäänyt aikaa. Vuonna 2005 kuitenkin pesäpallo sai jäädä ja aloitin opiskelut avoimessa yliopistossa.


Opiskelupolkuni avoimessa yliopistossa
Aluksi selvitin soittamalla Kokkolaan, että mistä opiskelusta minulle olisi hyötyä. Minulle ehdotettiin kasvatustieteen perusopintoja ja päätin aloittaa ne heti kyseisenä syksynä. En ollut vielä tehnyt silloinkaan päätöstä, että mihin nämä opintoni johtaisivat. Halusin vain pehmeän laskeutumisen opiskelun pariin ja kyseiset opinnot sen myös antoivat. Perusopinnot kestivät lukuvuoden ajan ja sain ne suoritettua kesään 2006 mennessä. Seuraavana syksynä halusin vielä lisää miettimisaikaa siihen, mitä todella haluan opiskelultani. En halunnut viettää vapaata vuotta ja siitä syystä ilmoittauduin erityispedagogiikan perusopintoihin. Kyseiset opinnot sain valmiiksi keväällä 2007.

Kyseisen vuoden aikana aloin sitten miettimään luokanopettajaksi kouluttautumista Kokkolassa. Luokanopettajakoulutukseen pääseminen vaatii yliopisto-opintoja 100 opintopisteen verran mukaan lukien aineopinnot kasvatustieteestä. Kasvatustieteen aineopinnot alkoivat juuri sopivasti syksyllä 2007 ja ilmoittauduin jälleen opiskelijaksi. Tämä talvi onkin mennyt aika nopeasti, sillä töitä on riittänyt. Kuitenkin aineopinnot ovat loppusuoralla ja todistus kasvatustieteen aineopinnoista pitäisi saada kesään mennessä.

Vaikka itse asun Kannuksessa, on Kokkolassa kulkeminen ollut hyvin luonnollista. Matka ei kestä kuin puoli tuntia, joten siihen ei kulu liikaa aikaa. Myös kimppakyydit ovat hyvin yleisiä, koska luennoilla ja tenteissä kulkee väkeä kauempaakin. Itsellä kävi viime talvena hyvä tuuri, kun aineopintoihin ilmoittautui kaksi ennestään tuntemaani kaveria ja olemme kimpassa kulkeneet menneen talven.

Kun aloitin opiskelut, minulla ei oikeastaan ollut mitään ihmeellisiä tavoitteita. Pyrin käyttämään vapaa-aikana hyvin ja siksi valitsin avoimen yliopiston, joka tarjosi kiireetöntä opiskelua joka ei ollut liikaa sidottu määrättyyn aikaan. Perusopinnoissa ei ollut päivämäärää mihin mennessä pitää saada valmiiksi. Aineopinnoissa aikataulu oli hieman tiukempi, mutta sen voi itse sovitella itselleen sopivaksi. Kuitenkin olen ollut tyytyväinen näihin opintoihin, mitkä olen avoimessa yliopistossa suorittanut. Kohta on kasassa tarvittavat opinnot, jotta voi hakea luokanopettajakoulutukseen. Jos haen toiseen yliopistoon opiskelemaan, on näistä jo suoritetuista opinnosta minulle siellä hyötyä. Kuitenkin kaikki opinnot olen periaatteessa tehnyt työn ohessa, lukuun ottamatta viime syksyä. Aviomiehenä ja kolmen pienen lapsen isänä aika on riittänyt kuitenkin opiskeluun.

Aloittaessani perusopintoja syksyllä 2005 olin aivan varma, että voin selvitä opinnoista ainoastaan opintotehtäviä tekemällä. En koskaan ollut mikään kokeisiin lukija, mutta viimeistään aineopinnoissa jokaisen on valittava muitakin opiskelutyylejä kuin etätehtävät kotona. Kuluneen vuoden aikana olen tehnyt opintotehtävien lisäksi esseeseminaareja sekä käynyt yleisissä tenteissä. Piti vain ottaa itseä niskasta kiinni ja opetella uudelleen opiskelun erilaiset muodot. En minäkään ensimmäisestä tentistä päässyt läpi, mutta sillä sain purettua jännittämisen jota tenttihetki on usein tuonut. Nyt tuntuu siltä, että mikään opiskelumuoto ei voi enää yllättää minua vaan pystyn selviytymään kaikesta. Itseensä luottaminen auttaa kyllä asiaa.


Opintojen anti ja vinkit opintojaan aloittaville
Parasta opinnoissa on tähän mennessä ollut niiden monipuolisuus. Itse pystyy aika pitkälle muodostamaan omanlaisensa opintokokonaisuuden minkä aikatauluttaa juuri itselleen sopivaksi. Luennot paikan päällä ja verkossa ovat olleet antoisia ja sieltä saa opiskelutehtäviin erittäin arvokkaita neuvoja. Myös ohjaavat yliopiston opettajat ohjaavat tarvittaessa oikeaan suuntaan. Itse en olisi heidän apuaan päässyt kyllä alkua pitemmälle. Kiitokset kuuluvat siis heille.

Avoimen yliopiston opiskelu ei ole sidoksissa ikään. Kolmen vuoden aikana olen törmännyt opinnoissa monen ikäiseen opiskelijaan. Nuorimmat ovat olleet juuri yläkoulun päättäneitä ja vanhimmat jo lähellä eläkeikää. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa opiskeluja. Rohkeasti opiskelemaan kaiken ikäiset ihmiset. Vaikka itse olenkin ainakin omasta mielestä aika nuori, jatkan opintoja hamaan tulevaisuuteen asti.

Ohjeena voin sanoa niille, jotka haaveilevat opinnoista avoimessa yliopistossa niin kun aloitat tee itsellesi hyvä suunnitelma. Ei liian kova, eli anna itsellesi aikaa nauttia opiskeluista ilman ylimääräistä painetta. Jokaisella on elämää koulunkin ulkopuolella ja siitä pitää nauttia. Jos taas huomaat, että opiskelu sujuu mallikkaasti ja voisit jopa kiristää vauhtia, niin silloin on helppo tehdä niin. Itse olen aikatauluttanut aina opiskeluni niin, että se häiritsisi mahdollisimman vähän perhe-elämää. Joskus pitää poikkeuksia tehdä, mutta nekin ovat jääneet hyvän suunnitelman ansiosta minimaalisiksi.

Ei muuta kuin opiskelemaan avoimeen yliopistoon kaikki halukkaat ja nähdään siellä.

Jarkko Hallanoro

Sivun alkuun

Jaa |
Ilmoittaudu koulutukseen!

Ajankohtaisimmat koulutukset ja niiden ilmoittautumisajat löydät etusivulta.