Työttömät nuoret ekososiaalisessa siirtymässä

Itsensä toteuttamista, hyvä palkka vai tuhoavasta työstä kieltäytymistä? Nuorten työttömien sisäistä keskustelua työhön liittyvistä arvostuksista

Viime aikoina nuorista työttömistä on puhuttu usein nuorten työmotivaatiota kyseenalaistaen. Nuoria työttömiä syyllistetään ja kutsutaan syrjäytyneiksi – heiltä itseltään kysymättä. Syyllisyyspuheen rinnalle tarvitaan nykyistä laajempaa käsitystä nuorten työttömien arvostuksista ja haasteista. Entä jos onkin niin, että työttömät nuoret eivät onnistu löytämään töitä lukuisista yrityksistä huolimatta? Kokevatko he työelämän vaatimukset liian suurina? Entä jos nuoret eivät edes halua osallistua ympäristöhaittoja kasvattavaan työelämään?

Olemme tutkineet ryhmähaastatteluaineiston avulla nuorten työttömien työhön liittyviä arvostuksia. Esitämme Margaret Archerin sisäisen keskustelun käsitteeseen kiinnittyen, että työhön liittyvät arvostukset muotoutuvat henkilökohtaisten toiveiden ja rakenteellisten tekijöiden vuorovaikutuksessa. Sen sijaan, että erottelisimme nuoria työtä vieroksuviin tai korkean työorientaation omaaviin yksilöihin, tarkastelemme eri tekijöitä, jotka kaikki vaikuttavat työhön liittyviin arvostuksiin ja valintoihin, monin eri tavoin painottuen.

Kuvaamme tutkimusartikkelissa työhön liittyvää sisäistä keskustelua viiden eri teeman vuoropuheluna. Tuloksia voi konkretisoida kuvittelemalla noin 25-vuotiaita nuoria työttömiä aikuisia, jotka puntaroivat jatkuvasti heidän työhön liittyviä suunnitelmiaan, toiveitaan ja realiteettejaan. Yksi puoli heidän sisäistä keskusteluaan painottaa mielekkään työn merkitystä. Kaikkein tärkeimmältä tuntuisi löytää sellainen työ, joka vastaa sisällöltään omia arvoja ja jonka tekeminen auttaisi myös muita voimaan hyvin. Työn tulisi liittyä itsensä toteuttamiseen ja sen tulisi olla sisällöltään vaihtelevaa. Monotoninen suorittava työ ei nuorista tunnu houkuttelevalta, koska siinä ei pääse kehittymään ja käyttämään luovuuttaan.

Mutta just se, että se työ pitää olla sellaista, mikä on mielekästä, tai että  mielekästä tekemistä. Ja mikä usein on semmoinen asia, mistä musta tuntuu, että nykyään nuoria jotenkin syyllistetään ja ollaan silleen, että no kaikki pitäis olla kivaa. Että ei se elämä oo vaan kivaa ja helppoa. Mutta että ei se musta oo niinku siitä kyse. Jos on 40 vuotta työssä, joka ahdistaa ja silleen, niin ei se mun mielestä oo elämisen arvoista sitten välttämättä. Saa etsiä sellaista, mikä on itselle merkityksellistä.

Toinen sisäisen keskustelun puolista vakuuttelee, kuinka tärkeää on toimeentulon turva ja palkkatyö. Tästä näkökulmasta on luontevaa, että nuoret haluavat palkkatöihin. He haluavat päästä eroon kurjistavasta köyhyydestä ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Olennaista olisi myös itsenäisyys ja riippumattomuus sekä vanhempien kukkarosta että sosiaaliturvasta.

Kolmas sisäisen keskustelun ääni kuiskii nuoren korvaan sosiaalisia odotuksia. Palkkatyön ihannetta toistavat sosiaaliset odotukset saavat nuoret työttömät kokemaan alemmuudentunteita ja häpeää. Nuoret haluavat palkkatöihin, koska se auttaisi saamaan arvostusta muiden silmissä ja nostaisi itsekunnioitusta.

Neljäs sisäiseen keskusteluun osallistuva teema painottaa rakenteellisia tekijöitä. Nuoret korostavat, että palkkatyötä on vaikea löytää, vaikka kuinka paljon yrittää. Työpaikan ovet eivät aukea edes palkattomien työharjoittelujen ja työkokeilujen jälkeen. Työmarkkinat eivät vedä, tai ainakaan tarjolla olevat työpaikat eivät vastaa koulutusta tai omia arvoja.

Näiden lisäksi sisäiseen keskusteluun osallistuu myös viides ääni, joka kritisoi koko talous- ja työllisyysjärjestelmän kestävyyttä. Se arvioi kriittisesti terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja luontoon kohdistuvia työn haitallisia vaikutuksia. Nuoret eivät halua olla kasvuyritysten kertakulutushyödykkeitä eivätkä he halua tehdä eettisesti arveluttavaa työtä. He näkevät omien arvojen vastaisen työn psyykkisesti kuormittavana ja korostavat, että työn pitäisi rakentaa kestävää tulevaisuutta.

Esimerkiks kun mä oon mettäalalla niin mä en suostuis ajamaan mettäkonetta ja hakkaamaan aukkoja tekemään semmosta selvästi luonnolle haittaa tai ympäristölle esimerkiks haitallista työtä ni en mä kovin kauaa ainakaan pystyis sitä tekemään sillee, mulla menee yöunet sit kun mä oon herkkä.

Sisäinen puhe tekee näkyväksi nuorten työttömien tilanteeseen liittyvät ristiriidat ja eri suuntiin vetävät tavoitteet. Syyllistämisen sijaan nuoria voisikin auttaa luomalla sellaista työtä, jonka tekemisestä ei tule huono omatunto. Työn tulee olla ekologisesti kestävää ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa. Riittävän ja säännöllisen toimeentulon lisäksi nuoret tarvitsevat mielekästä työtä.

Sosiaalinen normi kokoaikaisesta palkkatyösuhteesta voi olla vahingoittava, jos se ei enää vastaa työmarkkinoiden todellisuutta. Nuoria ei kannata syyllistää työttömyydestä tai kasvattaa odotuksia heidän työurastaan, jos heidät on koulutettu alalle, jossa on tarjolla palkatonta työtä ja epävarmoja pätkiä pysyvien työsuhteiden sijaan.

Nuoret tunnistavat läheisten ja viranomaisten odotukset siitä, että nuorten pitää elättää itsensä palkkatyöllä työttömyysturvan sijaan. Sosiaalisia odotuksia puntaroidaan kuitenkin myös suhteessa itsensä toteuttamisen tarpeeseen ja haluun rakentaa kestävää tulevaisuutta. Jos työelämän ongelmat tuntuvat kestämättömiltä, on työelämästä syytäkin syrjäytyä. 

Ryhmähaastattelut toivat esiin, että nuoret käyvät kiivasta pohdintaa siitä, mikä on tärkeintä: hyvä palkka ja sosiaalinen asema vai työ, jolla on merkitys? Nuoret joutuvat myös jatkuvasti suhteuttamaan ja sopeuttamaan omia toiveitaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Pohdinta osoittaa, että nuoret työttömät eivät ole laiskoja ja syrjäytyneitä vaan omaa tilannettaan pohtivia ja itsenäisiä johtopäätöksiä tekeviä aktiivisia toimijoita.