Ekososiaaliset innovaatiot ja sosiaaliturva

Ekososiaaliset innovaatiot kohtaavat nykyisissä eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa monia haasteita. Käytännössä ekososiaalisten innovaatioiden rahoitus on usein epävarmalla pohjalla. Osa toimijoista toimii osuuskuntina, osa saa projektirahoitusta tai apurahoja.

Suuri osa ekososiaalisissa innovaatioista tehtävästä työstä perustuu vapaaehtoisuuteen tai erilaiseen tuettuun työhön. Työn luonne on moninainen, jolloin raja palkkatyön ja palkattoman työn välillä hämärtyy. Ekososiaaliset innovaatiot haastavatkin kapeaan palkkatyön malliin perustuvaa sosiaaliturvajärjestelmää ja aktivointipolitiikkaa.

Tutkimamme ekososiaaliset innovaatiot eivät ole julkisen sektorin alkuunpanemia työvoimapoliittisia toimijoita, joiden ensisijaisena tavoitteena olisi vaikeasti työllistyvien työllistäminen. Siitä huolimatta kaikki ekososiaaliset innovaatiot hyödyntävät erilaisia työvoimapoliittisia ohjelmia toiminnan mahdollistamiseksi. Käytössä on esimerkiksi työkokeilua, työharjoittelua, kuntoutustukea, vapaaehtoistyön ohjelmia ja palkkatukea.

Kaikista neljästä Euroopan maasta löytyy erilaisia tuetun työn malleja ja sosiaalietuuksia, joilla on kahtalainen rooli ekososiaalisten innovaatioiden tukemisessa: ne mahdollistavat työvoiman ja tarjoavat toimijoille toimeentuloa.

Esimerkiksi Hirvitalossa pidetään galleriaa auki työkokeilussa tai palkkatukityössä olevan henkilön voimin ja Kunst-Stoffe hyödyntää saksalaista ”ekologisen vapaaehtoisvuoden” -ohjelmaa työvoiman löytämisessä. Ekososiaalisissa innovaatioissa tarvitaan myös aktiivisia henkilöitä, jotka ovat virallisesti työttömiä ja nostavat työttömyyskorvauksia tehdäkseen kestävän siirtymän kannalta mielekästä ja välttämätöntä palkatonta työtä. Tällöin työttömyysturva toimii eräänlaisena perustulona, jota voidaan käyttää paikallisten innovaatioiden rakentamiseen. 

Toistaiseksi eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa ei ole sellaisia ekososiaalisia politiikkakeinoja, joiden avulla tuetaan ekologisesti kestävää työtä. Mikään sosiaaliturvan muoto ei suoranaisesti tue ekososiaalisia innovaatioita, vaikka niiden yksilöllinen ja yhteiskunnallinen mielekkyys on kiistaton. Lähimmäksi tätä tulee Saksan vapaaehtoisohjelma, joka mahdollistaa nuorten vapaaehtoistyön ympäristönsuojelussa.

Nykyiset aktivointitoimet voivat olla ristiriidassa kestävyyden kanssa, jos ne pakottavat työttömän ympäristöä kuormittavaan palkkatyöhön ekososiaalisten innovaatioiden rakentamisen sijaan.