Opiskelijatarina: Kipinä opetusalalle vei avoimen kautta tutkinto-opiskelijaksi

Vili Ruuttula, yksi avoimen ahkerimmista opiskelijoista vuonna 2020, kertoo oman opiskelijatarinansa. 

Lukion ja varusmiespalveluksen jälkeen opinnot veivät Seinäjoelle ja valmistuin vuonna 2018 tradenomiksi. Heti tradenomiksi valmistumisen jälkeen hakiessani kaupan alan töitä, tarjoutui mahdollisuus muutaman päivän sijaistamiseen vanhalla yläasteellani. Tämän jälkeen sijaisuuksia alkoi tulla enemmänkin ja oikeastaan sille tielle jäätiin. Kevät 2019 menikin niissä merkeissä kokonaan ja kesäksi pääsin Tampereelle myyntihommiin. Kipinä opetusalalle oli kuitenkin niin kova, että myyntihommat jäivät lyhyeen. Palasin heti syksyllä Sieviin sijaishommiin ja tein sijaisuuksia eri rooleissa Sievin ala-asteilla, yläasteella ja lukiossa. Sijaisuuksien ohella aloitin kasvatustieteen opinnot avoimessa. Tavoitteena oli tehdä vuoden aikana töiden ohella vaadittavat 80 opintopistettä luokanopettajan aikuiskoulutusta varten ja osallistua vuoden 2020 hakuun. Nyt tammikuussa 2021 aloitin luokanopettajan opinnot Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.

Opiskelin avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot, erityispedagogiikan perusopinnot sekä jaksoja kasvatustieteen aineopinnoista ja nuorisotutkimuksen perusopinnoista. Kasvatustieteen perusopinnot suoritin, koska ne kuuluivat luokanopettajan hakuvaatimuksiin. Erityispedagogiikan perusopinnot sen sijaan valikoituivat opintoihini työkavereiden suosituksesta, toki koin ne itsekin tärkeiksi ja mielenkiintoisiksi. Muut yksittäiset opintojaksot valitsin avoimen henkilökunnan avustuksella niin, että ne tukisivat tulevia opintoja.

Aluksi opiskelu tuntui kauhean työläältä, mutta kun löysin itselleni sopivat työtavat, aikataulun ja rytmin, niin opinnot sulautuivat arkipäivän rutiineiksi. Aloitin osallistumalla ohjattuihin verkkokursseihin, missä opintojakso oli aina jaettu useammalle viikolle pienempiin osiin. Niissä tehtiin useampi pienempi tehtävä, joten niillä pääsi hyvin alkuun, mutta ne myös vaativat yhteisen aikataulun noudattamista. Vaihdoinkin pian opiskelumuodon itsenäisiin oppimistehtäviin, joiden tehtävänannot olivat huomattavasti laajempia, mutta sain päättää työtahtini itse. Näin pystyin pitämään myös kovempaa tahtia yllä, mutta toisaalta rasitustakin tuli enemmän.

Itsenäinen oman aikataulun mukaan opiskelu helpotti myös työn yhdistämistä opintoihin. Pystyin säätelemään opiskelun määrää sen mukaan, kuinka paljon työkuviot vaativat vaikkapa tuntisuunnittelua vapaa-ajalla. Enkä suinkaan ollut vuoden ajan tehokas jatkuvasti, vaan välillä tuli useiden viikkojenkin taukoa opiskeluista. Opinnot sisälsivät todella paljon kirjoittamista ja lukemista, enkä niihin itseäni ruvennut pakottamaan, jos olin väsynyt tai ajatukset muualla. Pidin kuitenkin huolen, etten pitänyt taukoja kesken opintojakson vaan niiden välissä, jotta asiakokonaisuudet pysyivät tuoreina mielessä.

Opinnoissa oli parasta se, että sain samalla tehdä opintoja vastaavaa työtä, jolloin sain ajatuksia ja ideoita kumpaankin suuntaan hyödynnettäväksi. Tykkäsin myös oppimistehtävissä siitä, ettei niissä ollut yhtä oikeaa vastausta tai tapaa tehdä, vaan ne tarjosivat mahdollisuuksia luovuuteen. Toisaalta välillä se aiheutti päänvaivaakin, kun tarttumapintaa ei aina meinannut heti löytyä. Avoimen opinnoissa oli myös hienoa, että apua oli aina tarjolla eikä asioiden kanssa tarvinnut jäädä yksin. Erityisesti opinnoista on jäänyt mieleen muutamien opettajien sanalliset palautteet opintokokonaisuuksien päätteeksi. Työstä saatu palaute antoi monesti lisää motivaatiota jatkaa eteenpäin.

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen avoimesta yliopistosta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. Kynnys on matala, kanssakäynti helppoa ja opinnot suunnitellaan yksilöllisesti. Suosittelen!

Opintoja suunnitteleville annan vinkiksi:

  • Kysy apua suunnitteluun ja muihinkin ongelmiin, koska sitä kyllä saa. Tähän liittyen vielä suosittelen selvittämään asiat hyvissä ajoin etukäteen, koska kaikki kurssit ei pyöri ympäri vuoden.
  • Tee itsellesi aikataulu ja sisällytä siihen särkymävaraa.
  • Pitkiä tehtävänantoja ei kannata kauhistella. Tärkeintä on, että aloittaa jostain, kokonaisuus rupeaa kyllä muotoutumaan.
  • Väsyneenä ei kannata puurtaa eikä tuijottaa tyhjää paperia. Etene harppauksin, kun flow on päällä.
  • Kun aloitat opintojakson, tee sitä tiiviillä aikataululla. Oman ajatuksenkulun ja aineiston mieleen palautus jälkeenpäin on aina ylimääräistä työtä.

- Vili Ruuttula

Lisätietoa kasvatustieteen perusopinnoista, kasvatustieteen aineopinnoista, erityispedagogiikan perusopinnoista ja nuorisotutkimuksen perusopinnoista.