Hesarin toimittaja Annika Mutanen (10.12. HS) kirjoitti siitä, miten lapset tutustutetaan digilaitteisiin jo päiväkodeissa, ja miten älylaitteiden viihdyttämät lapset eivät osaa enää keskittyä lukemaan.
Onkohan toimittaja käynyt tarkistamassa faktojaan päiväkodeissa ja koulussa ihan paikan päällä? Kuinka monella lapsella me mahdamme nähdä tabletin kädessä, kun haemme heitä päiväkodista? Tuskin yhdelläkään. Kyllä se on se kotisohva, missä tabletti kaivetaan esiin.
On kuitenkin helpointa syyttää opetussuunnitelmaa, päiväkoteja ja kouluja oppimistulosten heikkenemisestä kuin myöntää, että syy voi löytyä meistä vanhemmista.
Digilaitteet ovat yksi työväline siinä missä kirjatkin. Ja yllätys, yllätys – kouluissa käytetään edelleen ihan oikeita paperisia oppikirjoja. Siellä kirjoitetaan, lasketaan ja luetaan. Jos välillä tehdään joku tehtävä tabletin avulla, se on nykypäivää.
Haluaisiko joku ihan tosissaan vielä palata siihen, että ainoa tapa oppia on kirjan kappaleiden lukeminen ja tehtävien tekeminen? Liuta tutkimuksia todistaa, että lapsi oppii parhaiten tekemällä, ei vain passiivisesti kuuntelemalla.
Nykyisessä opetussuunnitelmassa on ymmärretty, että faktatietojen lisäksi kouluissa on tärkeää opetella myös vaikkapa tunnetaitoja ja oppia asioita myös toiminnallisuuden kautta.
Keskusteluun nykykoulun karmeasta tilasta osallistuvat suurimpaan ääneen ne, joilla ei ole mitään käsitystä koulujen todellisuudesta. Etsitään syitä opetussuunnitelmasta, sähköisistä laitteista ja opettajista. Ennenkö suuntaa syyttävää sormea, kannattaa jutella opettajien kanssa.
Yllättäen heiltä voikin löytyä ihan toisenlaisia näkemyksiä koulutyön sujuvuudesta. Kerrotaan siitä, miten erityisopetusta ei ole saatavilla tarpeeksi. Tai että oppilaat eivät jaksa keskittyä, koska eivät nuku tarpeeksi.
Yllättäen koulupäivä voikin olla ainoa aika, kun lapsi tekee jotain muuta kuin on kiinni puhelimensa ruudussa. Koulussa leikitään ja opetellaan yhdessä olemista siinä missä lukemista ja laskemista. Koulu voi olla ainoa paikka, jossa lapselle luetaan satuja, lauletaan lauluja tai piirretään.
Voisiko suurin syy lasten keskittymättömyyteen, lukutaidon ja oppimistaitojen heikkenemiseen löytyäkin ihan muualta? Ehkäpä lasten vapaa-ajasta tai jopa kodeista?
Nostan hattua varhaiskasvattajille ja opettajille. Teette valtavan upeaa työtä!
Kati Keski-Mäenpää
yliopistonopettaja
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius