Väitös 26.11.2021: YTM Lauri Ruotanen (Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, sosiaalityö)

YTM Lauri Ruotasen sosiaalityön väitöskirjakäsikirjoituksen "Kolttasaamelaiset ja suomalainen sosiaalihuolto. Siirtymä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja saamelaista alkuperäiskansaa etnisyyden ja sosiaalihuollon kontekstissa" tarkastustilaisuus.
  • Avainsanat sosiaalityö sosiaaliala väitös
  • Aika 26.11.2021 klo 12.0015.00 (Europe/Helsinki / UTC200)
  • Paikka Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Ulappa-sali
  • Lisää tapahtuma kalenteriin iCal

Vastaväittäjänä toimii lehtori emerita, dosentti Pirkko-Liisa Rauhala (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Aila-Leena Matthies (Jyväskylän yliopisto).

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Väitöskirja: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/78441

Lisätietoja:

Väittelijä Lauri Ruotanen, +358 40 513 0019 lruotanen@gmail.com
Professori Aila-Leena Matthies, sosiaalitieteiden yksikönjohtaja, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto, aila-leena.matthies@jyu.fi +358 40 7422 199

Väitöstiedote

Saamelaiserityinen sosiaalityö voisi purkaa kolonialismin painolastia

YTM Lauri Ruotanen väittelee 26.11.2021Lauri Ruotasen väitöskirjassa käsitellään sosiaalihuollon ja etnisyyden suhdetta saamelaisuuden näkökulmasta. Kolttasaamelaisten integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansainväliseen alkuperäiskansojen kontekstiin hahmottuu kolme vaihetta. Saamelaisten kielellinen ja kulttuurinen vähemmistöasema heijastuu myös sosiaalipalveluiden käyttöön.

Saamelaisten kielellistä, kulttuurista ja poliittista tilannetta Suomessa ovat viime vuosina määritelleet esimerkiksi vuonna 1996 perustetun Saamelaiskäräjien toiminta sekä enenevissä määrin kansainväliseen alkuperäiskansojen yhteisöön linkittyminen. Tänä syksynä on käyty yhteiskunnallista keskustelua valtioneuvoston asettamasta saamelaisten totuus- ja sovintokomissiosta, joka on aloittamassa työtään.

YTM Lauri Ruotasen 26.11. tarkastettavassa väitöskirjassa (Kolttasaamelaiset ja suomalainen sosiaalihuolto. Siirtymä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja saamelaista alkuperäiskansaa etnisyyden ja sosiaalihuollon kontekstissa) käsitellään kolttasaamelaisten ja saamelaisuuden suhdetta suomalaiseen yhteiskuntaan erityisesti sosiaalihuollon ja etnisyyden kautta. Tutkimuksessa nousee esiin saamelaisten toive sosiaalipalvelujärjestelmän kehittämisestä niin, että järjestelmä ottaisi nykyistä paremmin huomioon saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset erityistarpeet. 

Tutkimuksen viitekehyksenä on alkuperäiskansojen sosiaalityön lähestymistapa.

Ruotasen tutkimus on hänen sanojensa mukaan moniaineksinen laadullinen sosiaalitutkimus. Ruotasen tutkimus perustuu enimmäkseen kirjalliseen aineistoon ja asiantuntijahaastatteluihin. Aiempaa tutkimuskirjallisuutta saamelaisista, heidän hyvinvoinnistaan ja kokemuksistaan sosiaalipalveluissa on olemassa jonkin verran, ja tarkastelussa oli myös laajasti erilaisia viranomaisasiakirjoja, kuten valtioneuvoston, ministeriöiden ja saamelaiskäräjien tuottamia päätöksiä, mietintöjä, selvityksiä ja lausuntoja.

Kolttien integroitumisen kolme vaihetta

Ruotanen kuvaa kolttasaamelaisten integroitumista suomalaiseen sosiaalihuoltoon ja sosiaalipalveluihin kolmen keskeisen muutoksen kautta.

Ensimmäinen muutos oli kolttasaamelaisten tulo osaksi suomalaista kansallisvaltiota Tarton rauhassa vuonna 1920, kun Petsamo ja sen mukana Koltanmaa liitettiin Suomeen. Tämä merkitsi koltille etnistä uusinmäärittelyä: Suomen kansalaisina koltat tulivat valtion taholta määritellyiksi omaksi etniseksi ryhmäkseen.

Toinen Ruotasen nostama muutos oli kolttasaamelaisten liittyminen laajempaan saamelaisyhteisöön. Tullessaan Suomen kansalaisiksi koltat samalla tulivat uudella tavalla kontaktiin muiden saamelaisryhmien kanssa ja totesivat olevansa samaa kansaa. Tästä alkoi eri saamelaisryhmien yhteinen poliittinen toiminta, minkä yhtenä tärkeänä ilmentymänä voidaan pitää saamelaisten itsehallintoelimeksi ja viralliseksi edustajaksi 1990-luvulla muodostettua Saamelaiskäräjiä.

Kolmannen muutoksen Ruotanen nostaa merkittävimmäksi: saamelaispolitiikan kansainvälistyminen ja erityisesti saamelaisten liittyminen muiden maailman alkuperäiskansojen yhteyteen, kun maailman maat vuonna 2007 hyväksyivät YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen. Tämä kehitys on osa Saamelaiskäräjien aktiivista poliittista toimintaa.

Kansainvälinen vaikutus näkyy myös työnsä aloittavan totuus- ja sovintokomission toiminnassa. Saamelaisten on ollut mahdollista jakaa kokemuksia kolonialistisesta taustasta muiden alkuperäiskansojen kanssa.

Äidinkielisten palveluiden käyttöön liittyy ongelmia

Ruotasen tutkimuksessa nousi esiin saamelaisväestön kokema tarve saamelaiserityiselle sosiaalityölle, joka ottaisi paremmin huomioon heidän lähtökohtansa esimerkiksi kielen ja kulttuuristen erityispiirteiden osalta. Totuus- ja sovintokomission käynnistymisessä nähtiin tilaisuus purkaa kolonialismin otetta myös sosiaalityön osalta.

Palveluita ei aina ole saatavilla riittävissä määrin koltansaameksi. Toisaalta saamelaiset saattavat itse valita suomen kielen viranomaisasioinnin kieleksi syvään juurtuneiden kielihierarkioiden vuoksi: Saamelaiskulttuuria ja -kieliä on vuosikymmeniä pilkattu ja syrjitty, mikä on vaikeuttanut kielen siirtämistä seuraaville sukupolville.

Heikolla kielellisellä ja kulttuurisella itsetunnolla on pitkäkantoisia vaikutuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että kolttasaame koetaan usein arkisten asioiden kotikieleksi, ja sosiaalipalveluihin hakeuduttaessa siirrytään tällöin suomen kieleen. Palvelutilanteet voidaan kokea hämmentäviksi tai jopa nöyryyttäviksi, kun omaa kieltä ei kyetä käyttämään. Suomalaisesta palvelujärjestelmästä ei löydetä omaa paikkaa, ja järjestelmää kohtaan koetaan voimakkaita ennakkoluuloja.

Ruotanen huomauttaa, että tutkimuksen mukaan kolttasaamelaiset eivät halua sosiaalityöhön rinnakkaisjärjestelmää saamelaisia varten, vaan he näkevät, että palvelu pitäisi ensisijaisesti saada samoista kanavista pääväestön kanssa. Toiveet kohdistuvat järjestelmän kehittämiseen myös saamelaisten ehdoilla. Tähän liittyy jännitteitä suomalaisen yhteiskunnan valtarakenteiden kanssa: Saamelaiskäräjienkin sinänsä itsenäisestä toiminnasta säätää lakeja ulkopuolinen taho, valtayhteiskunta. Saamelaiset eivät pysty itse täysin määräämään oman itsehallintoelimensä toimintamekanismeista tai rahoituksesta. Saamelaiskäräjien hallintomalli ei esimerkiksi noudata saamelaisten perinteistä hallintomallia, vaan taustalla on kunnallishallinnon malli, mikä on ongelmallista.

Kokkolasta Rautalammille

Tunnen että olen päässyt alkuun mielenkiintoisen ja tärkeän asian parissa, joten olisi mielenkiintoista jatkossakin olla tuottamassa tietoa yhteiskunnan päätöksenteon tueksi. Seuraan varmasti totuus- ja sovintokomission toimintaa mm. saamelaiserityisten palveluiden ja yhdenvertaisuuskysymysten osalta, Ruotanen kertoo.

Ruotanen asuu Rautalammilla, jossa hän työskenteli 19 vuotta sosiaalityöntekijänä. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna Jyväskylän yliopistosta Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa vuonna 2008.