Paikkariippumaton työ murtaa työelämän paradigman – keskipohjanmaalainen tutkimus kääntää katseen tulevaan

Koronapandemia toi tullessaan työelämän perustavanlaatuisen muutoksen. Menestys globaalissa taloudessa vaatii organisaatioilta avoimuutta muuttaa totuttuja työskentelyn tapoja. Kokkolan yliopistokeskuksen tutkimushankekokonaisuus tukee siirtymää uudenlaiseen työelämään.

– Missään tapauksessa en ollut ennen koronaa etätyön kannattaja. Minä olin se, joka istui viisi päivää viikossa toimistolla. Mutta tutkijan täytyy olla skeptinen myös omia näkemyksiään kohtaan.

Näin sanoo Vaasan yliopiston liiketoiminnan kehittämisen professori Tomi J. Kallio. Hänen professuurinsa sijoittuu Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kauppatieteiden yksikköön, ja tehtävä painottuu tutkimukseen.

Etätyö ei ehkä ennen ollut lähellä Kallion sydäntä, mutta nyt hänen tutkimuksensa keskittyy juuri siihen – tai tarkalleen ottaen paikkariippumattomaan työhön.

Menneen kahden vuoden aikana koronapandemia on tehnyt etätyöstä asiantuntijatehtävissä pikemmin säännön kuin poikkeuksen. Kun yhteiskunta hakee kovaa vauhtia reittejä koronan kriisivaiheesta eteenpäin, monella työpaikalla pohditaan, mitä uusi tilanne merkitsee työn teon kannalta.

Kalliolla on organisaatioille selvä viesti:

Näen väistämättömän muutoksen, jota vastaan on turha taistella. Jos taistelee, niin häviää. Jos suhtautuu proaktiivisesti, on todennäköisesti voittajien joukossa.

– Näen väistämättömän muutoksen, jota vastaan on turha taistella. Jos taistelee, niin häviää. Jos suhtautuu proaktiivisesti, on todennäköisesti voittajien joukossa.

Työelämän paradigmamurros on täällä.

Työvoimapula on laajasti tunnistettu ongelma

Kallio on monipuolisella tutkijanurallaan väitellyt tohtoriksi niin kauppatieteissä kuin hallintotieteissä, ja hän on perehtynyt erityisesti organisaatioiden kehittämiseen ja asiantuntijatyöhön.

Kokkolan-pestissä aloitettuaan Kallio on halunnut tutustua juurta jaksaen alueen toimijoihin ymmärtääkseen, millaisia tarpeita yrityksillä ja muilla organisaatioilla alueella on. Tarkoitus on, että elinkeinoelämä ja julkinen sektori hyötyvät yliopistokeskuksessa tehtävästä korkeatasoisesta tutkimuksesta.

Kun kysyn, mikä on alueen suurin haaste, kaikki vastaavat: työvoiman saatavuus.

– Yksi seikka on korostunut käymissäni keskusteluissa. Kun kysyn, mikä on alueen suurin haaste, kaikki vastaavat: työvoiman saatavuus. Kun kysyn, millaisen työvoiman, vastaus kuuluu: kaikenlaisen, suorittavalta aina asiantuntijatasolle, Kallio kuvaa.

– Kauppatieteissä puhutaan tyypillisesti korkeasti koulutetuista ihmisistä. Mutta haluan kantaa korteni kekoon muidenkin työntekijäryhmien tavoittamiseksi.

Etätyö löi läpi paradigman muutoksen

Perinteinen aluekehittämisen ajatusmalli on Kallion mukaan eräänlaista nolla-, jopa miinussummapeliä: Kuinka saada täällä asuvat pysymään täällä ja muualla asuvat muuttamaan tänne.

– Maailma on kuitenkin muuttunut. Nuorten ikäryhmät pienevät, väki vähenee. Kun hirttäydytään siihen ajatukseen, että pidetään omat ja lisäksi rekrytoidaan työntekijöitä muualta, kaikki lopulta häviävät.

Kallion mielestä koronan myötä tapahtununeen työelämän muutoksen todellista laajuutta ei ole vielä täysin sisäistetty.

– Tässä on kyse paradigman muutoksesta. Sadassa vuodessa siirryttiin tehtaista robotiikkaan ja asiantuntijatyöhön. Nyt paikkariippumattomuus on uusi paradigmasiirtymä, joka on tapahtunut ihan muutamassa vuodessa, emmekä vielä tiedä, miten pitkälle se tulee menemään. Joka tapauksessa muutos on valtava.

Kallio kertoo esimerkin työnhaun logiikasta.

– Maailman suurin rekrytoinnin alusta LinkedIn on lisännyt työnhakijoille mahdollisuuden ilmaista, millaista työtä suostuu tekemään sen mukaan, onko työ paikkariippuvaista, hybridiä vai paikkariippumatonta. Ennen oli toisin päin: työnantajat ilmoittivat miten työ tehdään ja työntekijät sitten mukautuivat siihen.

Loppu työn tai opiskelujen perässä muuttamiselle

Tulevaisuudessa työn ja opiskelun perässä liikutaan yhä vähemmän ja vähemmän, Kallio ennustaa.

– Nuoret sukupolvet, jotka ovat koronan aikana suorittaneet yliopisto-opintonsa valtaosin etänä, tulevat viemään paikkariippumattoman kulttuurin mukanaan työelämään. He eivät välttämättä tule koskaan muuttamaan työn perässä. Uskallan väittää, että tämä on lähitulevaisuudessa oletusarvoista. Suurin haaste ovat tällä hetkellä minun ikäiseni sukupolvet, 40–50-vuotiaat, jotka nyt ovat valta-asemissa ja ovat asenteineen kasvaneet paikkariippuvaan maailmaan, Kallio pohtii.

Hän ennakoi, että koronan jälkeen on luvassa valtava kasvubuumi – jota Ukrainan sota tosin nyt sekoittaa – mutta tuo kasvu tulee tapahtumaan ennen kaikkea paikkariippumattomasti.

Mitä jos kokkolalainen nuori voisikin jäädä tänne ja opiskella etänä muualle?

– Muutos on monelle organisaatiolle kivulias, mutta voittajia tässä muutoksessa saattavatkin olla pienet, vähäväkiset, perifeeriset paikkakunnat. Esimerkiksi Kokkolan on ollut vaikeaa suoraan kilpailla Tampereen tai Jyväskylän kanssa osaavasta työvoimasta tai opiskelijoista. Mutta mitä jos kokkolalainen nuori voisikin jäädä tänne ja opiskella etänä muualle? Tai voisi muuttaa opintojen jälkeen takaisin omalle kotipaikkakunnalleen ja jatkaa paikkariippumatonta työtä suurempaan kaupunkiin.

Työpaikan sijainti pienellä paikkakunnalla ei olisi enää asiantuntijatyössä pullonkaula: oleellista on saada työpanos.

– Paikkariippumattomuus on helpotus myös kahden uran perheille, kun työskentely eri paikkakunnille on mahdollista ilman erossa oloa lapsista.

Menestys on maahanmuuton ja paikkariippumattomuuden takana

Paikkariippumattoman työn kasvu on maailmanlaajuinen ilmiö. Siinä missä viime vuosikymmenten työelämän trendit ovat suosineet suuria maita ja leutojen säätilojen alueita, Kallio näkee että Suomella on hyvät mahdollisuudet menestyä globaalissa kilpailussa – tietyin ehdoin.

– Suomen ongelma on perinteisesti ollut, miten meille tänne kylmään pohjolaan, pieneen maahan saadaan houkuteltua osaajia. Työperäinen maahanmuutto on meille tulevaisuudessa aivan välttämätöntä, ja ne maakunnat, jotka siihen myönteisimmin suhtautuvat, tulevat pärjäämään parhaiten.

Maahanmuuton rinnalle tulee myös paikkariippumaton kansainvälinen työ.

– Asiantuntija voi asua Italiassa, ja tehdä työtä suomalaiselle firmalle tai julkisorganisaatiolle. Meillä on puolellamme korkea koulutustaso ja erittäin hyvä infrastruktuuri, jotka auttavat mahdollistamaan paikkariippumattoman työn myös maarajojen yli. Mutta samat mahdollisuudet on ymmärretty muuallakin maailmassa, joten meidän tulisi kyetä reagoimaan muutokseen nopeasti. Jos uskallamme olla tässä eturintamassa, paradigmamuutos voi pelata Suomen pussiin ja voimme menestyä. Tärkeää on, että meillä on positiivinen asenne tätä muutosta kohtaan.

Tulevat tutkimushankkeet tukevat aluekehitystä

Tomi J. Kallio aloitti yliopistokeskuksen kauppatieteiden yksikössä professorina elokuussa 2021. Kallio asuu Porissa, ja työskentelee fyysisesti Kokkolassa noin joka toinen viikko.

– Olen viihtynyt oikein hyvin. Työ on juuri sellaista, kuin olin toivonut: tutkimus- ja kehittämispainotteista. Ainoa hankaluus on toistaiseksi ollut se, että näin korona-aikana ei kasvokkaisia kohtaamisia ihmisten kanssa ole ollut helppoa järjestää. Toisaalta tämä on paradoksaalisesti juuri eräs paikkariippumattoman työn suurimmista haasteista ja myös itsessään todella mielenkiintoinen tutkimuskohde. Kuinka olisi mahdollista oppia rakentamaan verkostoja ilman palaverien ympärillä kasvokkain tapahtuvia epävirallisia keskusteluja?

Kauppatieteiden yksikössä tarjotaan Vaasan yliopiston liiketoiminnan kehittämisen maisteriohjelma. Kallion työpöydällä on myös kauppatieteen tohtorikoulutus Kokkolassa.

Suunnittelija Mari Harald (vas.), yliopistotutkija Jouni Kaipainen, professori Tomi J. Kallio, projektisihteeri Mira Hästbacka, tutkimusavustaja Katja Ristiluoma
Kuvassa: suunnittelija Mari Harald (vas.), yliopistotutkija Jouni Kaipainen, professori Tomi J. Kallio, projektisihteeri Mira Hästbacka, tutkimusavustaja Katja Ristiluoma. Kuva: Elina Paavola.

– Yksikkömme on hyvin tutkimus- ja kehittämisorientoitunut, ja yksi minun erityistehtäväni on lisätä yksikön tieteellistä tutkimusta ja käynnistää tutkimushankkeita.

Kalliolla on työn alla paikkariippumattomaan työhön keskittyvä, monivuotinen hankekokonaisuus.

– Kartoitamme Keski-Pohjanmaan alueen organisaatioissa, millaista paikkariippumatonta työtä niissä tehdään, miten sitä sovelletaan ja millaisia tarpeita siihen liittyy. Tarvitsemme tietoa mahdollisista asenteista ja osaamisvajeista, jotta voimme tukea organisaatioiden proaktiivisia kehittämistoimia. Hankkeissa tehdään tiivistä yhteistyötä eri toimialojen yritysten ja julkisorganisaatioiden kanssa ja pilotoidaan käytännöllisiä ratkaisuja. Pyörää ei kannata keksiä uudestaan, joten parhaiden käytäntöjen jakaminen on tärkeää.

Rahoitusta hankekokonaisuudelle tullaan hakemaan laajasti esimerkiksi erilaisilta säätiöiltä ja rahastoista. Kalliolla on tavoitteita myös hankekokonaisuuden tieteellisen annin suhteen.

– Odotan, että tuotamme hankkeiden aikana useampia väitöskirjoja, jotka vastaavat alueen tutkimustiedollisiin tarpeisiin. Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan alueella tarvitaan lisää tohtoreita monenlaisiin vaativiin asiantuntijatehtäviin, ja kauppatieteiden tohtorikoulutus yliopistokeskuksessa tulee osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen.

Lisätiedot

professori Tomi J. Kallio tomi.kallio@uwasa.fi +358 29 4498632