Tiedonjano toi sosiaalityön maisteriopintoihin aikuisena – vapaus opiskella on arvokasta
"Koukkuun jäin ja koukussa olen edelleen."
Näin kuvaa yliopisto-opintojaan Tuija Kuorikoski, joka on valmistunut Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalityön maisteriohjelmasta. Nykyään hän on yliopistokeskuksessa töissä ja kirjoittaa väitöskirjaa.
"Aloitin projektitutkijana yliopistokeskuksessa kesällä 2021, ja olen mukana AIKUMETOD-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan aikuissosiaalityön menetelmien vaikuttavuutta. Lisäksi työskentelen TASOS-hankkeessa (taloudellinen toimintakyky ja sosiaalinen osallisuus), joka keskittyy käytännön työn kehittämiseen", Kuorikoski kertoo.
Hänen väitöksensä tutkii aikuissosiaalityötä ja sen kirjaamista vaikuttavuuden ja käytännön työn näkökulmista. Jatko-opinnot Chydeniuksessa Kuorikoski aloitti tammikuussa 2020.
Akateeminen ura ei ollut Kuorikoskelle millään muotoa itsestäänselvyys.
Akateemiselle uralle voi päätyä aikuisopiskelun kautta
"Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1995, ja vuonna 1999 valmistuin sosiaalialan ohjaajaksi. Olen tehnyt erilaisia ohjaajan töitä lasten ja nuorten parissa", Kuorikoski kertoo.
Astelin lukion ovista ulos ja olin varma, että yliopisto ei ole minun paikkani ja niin sanottu käytännön työ sosiaalialalla on ainut oikea vaihtoehto.
"Astelin lukion ovista ulos ja olin varma, että yliopisto ei ole minun paikkani ja niin sanottu käytännön työ sosiaalialalla on ainut oikea vaihtoehto. Olen työskennellyt koulussa, lastensuojeluyksikössä ja ammattiopistossa. Näiden vuosien aikana olen käynyt aika ajoin pohdintaa alan valinnan suhteen. Olen välillä tehnyt pieniä hyppyjä tuntemattomaan, pois sosiaalialalta, sekä työn että opiskelun merkeissä: opiskelin esimerkiksi taidelasiartesaaniopintoja. Sosiaaliala on kuitenkin aina vetänyt minut takaisin."
Jossain vaiheessa Kuorikoski alkoi tuntea, että ohjaajan työt oli nähty. Hän huomasi haluavansa kokeilla, miltä yliopisto-opinnot mahtaisivat tuntua.
Tein työn ohessa aikuiskasvatustieteen perusopinnot, ja jäin jo siinä vaiheessa ”koukkuun” opiskeluun. Huomasin, että kirjoittaminen oli minulle aika luontevaa, ja tiedonjano oli valtava.
"Tein työn ohessa aikuiskasvatustieteen perusopinnot, ja jäin jo siinä vaiheessa ”koukkuun” opiskeluun. Huomasin, että kirjoittaminen oli minulle aika luontevaa, ja tiedonjano oli valtava."
Kuorikoski jatkoi opintoja avoimessa yliopistossa sosiaalityön perusopinnoilla. Vähitellen alkoi kasvaa ajatus tutkintotavoitteisesta opiskelusta, ja hän päätyi tekemään avoimessa opinnot siihen saakka, että pystyi hakemaan avoimen väylän kautta sosiaalityön maisteriopintoihin.
Opinahjoksi valikoitui Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.
"Siinä vaiheessa mikään muu paikka ei edes käynyt mielessä. Ajatus oli, että työ, opinnot ja perhe pitää pystyä yhdistämään mahdollisimman joustavasti, joten mikä voisi olla parempi vaihtoehto kuin asuinpaikkakunnalla toteutuva opiskelu."
Ahaa-elämykset siivittivät aikuisopiskelua
"Parasta opinnoissa oli varmaankin se, että työuraa sosiaalialalla oli takana jo ihan reippaasti, ja sitä pystyi koko ajan peilaamaan opinnoissa vastaan tuleviin asioihin. Tuli sellaisia ahaa-elämyksiä, kun pystyi yhdistelemään teoriaa ja käytäntöä. Mukavaa oli myös kuulla erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia eri puolilta Suomea tulevilta opiskelijoilta. Lähiopintoja Kokkolassa oli säännöllisesti, ja vaikka ne olivat monelle kaukaa tulevalle pitkiä ja raskaitakin reissuja, uskon, että niistä saimme opintojen aikana kuitenkin paljon", Kuorikoski kuvaa.
"Haastavinta oli varmasti työn, perhe-elämän ja opiskelun yhteensovittaminen. Illat ja viikonloput olivat aika lailla opiskeluntäyteisiä ja välillä omatuntokin kolkutteli, kun aikaa kului niin paljon koneen ääressä. Opiskelu tuntui kuitenkin pääsääntöisesti kivalta, ja olin motivoitunut. Ajattelin opiskelun vähän niin kuin harrastuksena: toiset käyvät esim. harrastamassa liikuntaa ahkerasti illasta toiseen ja minä luen, pähkäilen ja kirjoitan."
Kokkolan maisteriohjelmaan on paljon hakijoita
Pääsääntöisesti opiskelu oli Kuorikosken mielestä mukavaa.
"Pientä painetta oli ennen maisteriopintoihin hakeutumista, koska Kokkolaan on paljon hakijoita ja piti tavoitella mahdollisimman hyviä arvosanoja, jotta pääsisi sisään. Silloin opiskelu tuntui vähän suorittamiselta."
"Vaikka opintoihin maisterivaiheessa sisältyi ryhmäpäiviä, oli opiskelu pääsääntöisesti melko itsenäistä. Minulle sen tyyppinen opiskelu soveltui ja soveltuu hyvin. Ehkä sen vuoksi myös korona-ajan etätyöskentely ei ole tuntunut kovin raskaalta ja olen siinä mielessä onnekas – kaikille tilanne ei ole ollut yhtä suotuisa", Kuorikoski pohtii.
Opiskelijoita myös tuetaan opintojen suunnittelussa.
"Olen kokenut, että apua on saanut aina niin opiskeluiden suunnitteluun kuin itse opiskeluunkin hyvin joustavasti ja nopeasti yliopistokeskuksen väeltä. Aina on tullut kysymyksiin vastaus. Tietysti vaatii aina oman aikansa, että pääsee sisälle käytäntöihin ja vaikkapa erilaisiin opiskeluvälineisiin ja alustoihin, mutta kun ei liikoja panikoi ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy aikanaan, niin hyvä tulee."
Halu ja motivaatio oppia keskeinen syy hakea maisteriopintoihin
Kenen kannattaa hakea sosiaalityön maisteriohjelmaan?
"Se kai on keskeisintä, että herää halu ja motivaatio oppia lisää. Oli sitten kyse minkä vaiheen opinnoista tahansa", vastaa Kuorikoski.
Kuorikoskella ei ole tiettyä urasuuntaa pitkän aikavälin tähtäimessä.
"Koen, että mahdollisuuksia on monia, ja ne minulle sopivimmat varmasti hahmottuvat tässä matkan aikana."
Ylioppilas, joka vuonna 1995 asteli ulos lukion ovista, oli varma, että yliopisto ei ole hänen paikkansa ja niin sanottu käytännön työ sosiaalialalla on ainut oikea vaihtoehto. Nyt vuonna 2022 se sama lukiolainen huomaa olleensa väärässä.
Kuorikoski ei olisi voinut ennustaa omaa polkuaan:
"Elämä ei mene aina niin kuin ajattelee, joten ehkä ei pidä laittaa liian tiukkoja suunnitelmia ja päämääriä, vaan malttaa myös elää hetkessä. Tästä osoituksena oma työuratarinani: ylioppilas, joka vuonna 1995 asteli ulos lukion ovista, oli varma, että yliopisto ei ole hänen paikkansa ja niin sanottu käytännön työ sosiaalialalla on ainut oikea vaihtoehto", Kuorikoski sanoo.
"Nyt vuonna 2022 se sama lukiolainen huomaa olleensa väärässä. Hienoa, että meillä on vapaus ja mahdollisuuksia opiskella ja kehittää itseämme. Se tuntuu etenkin tässä maailmantilanteessa erittäin arvokkaalta asialta."