Politiikkasuosituksia

Hyvinvointivaltioissa tarvitaan sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita yhdistävää ekososiaalista politiikkaa. Sen sijaan, että sosiaalipolitiikalla kompensoitaisiin ympäristöpolitiikan epäoikeudenmukaisia vaikutuksia, tulisi toteuttaa politiikkaa, joka pyrkii jo lähtökohtaisesti turvaamaan työtä ja toimeentuloa ekologisesti kestävissä rajoissa. Sosiaaliturvajärjestelmän ja sosiaalityön tulisi tukea ekososiaalisia innovaatioita ja edistää niissä rakennettavaa vaihtoehtoista taloutta.

 Tutkimustulokset auttavat konkretisoimaan hallitusohjelmaa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunnasta

Tutkimuksessa paikannetut ekososiaaliset innovaatiot, sekä niiden yhteys sosiaaliturvaan ja sosiaalityöhön ovat keskeisiä edellytyksiä ekososiaaliselle siirtymälle. Niissä luodaan uudenlaisia käytäntöjä, jotka tarjoavat useita konkreettisia mahdollisuuksia toteuttaa hallitusohjelman tavoitteita luoda Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä.

Ekososiaaliset innovaatiot haastavat vallitsevaa ympäristöhaittoja aiheuttavaa kasvutalouden ja palkkatyön järjestelmää. Samalla ne ovat edelläkävijöitä oikeudenmukaiselle taloudelle, jossa ei tavoitella ensisijaisesti taloudellista voittoa mutta vähennetään päästöjä ja luonnonvarojen käyttöä. Talous ja työ käsitetään laajemmin. Osallisuutta vahvistaa yhteisöllinen demokraattinen päätöksenteko.

Ekososiaalisten innovaatioiden tukemiseksi tarvitaan

• yhteisö- ja solidaarisuustalouden vahvistamista lainsäädännön keinoin, jotta ekososiaaliset innovaatiot voivat palkata työntekijöitä ja turvata toimeentuloa.
• ympäristön kantokyvyn huomioimista kaikessa työllisyyspolitiikassa ja työvoimapoliittisissa toimenpiteissä.
• enemmän valinnanvapautta ja mahdollisuuksia työmarkkinoille niin, että työttömillä on mahdollisuus osallistua mielekkääseen ja kestävään työhön, joka edistää kestävää kehitystä. 

Ekososiaaliset innovaatiot ovat kehittyneet eurooppalaisissa yhteiskunnissa kokeilualustaksi sellaiselle työlle, taloudelle ja yhteisöllisyydelle, joka ei perustu luonnonvarojen riistoon. Ne ovat kehittäneet esimerkiksi kierrätystä, kiertotaloutta ja uusiotuotteita sekä kaupunki- ja korttelikulttuuria. Keskeisintä on kuitenkin niiden innovatiivinen toiminta matalan kynnyksen työllistymisen, sosiaalitalouden ja sosiaalisen valmentautumisen edistämiseksi. Suomessa ekososiaalisen innovaatioiden prototyyppinä voi pitää jo lähes joka kunnasta löytyvää työpajaa tai työllistämisverstasta. Ilman niitä suomalaiset työmarkkinatilastot näyttäisivät kovin toisenlaiselta.

Ekososiaaliset innovaatiot kuten työpajat on saatava pysyvän rahoituksen piiriin niiden ainutlaatuisen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. 

Merkittävästä ja monipuolisesta yhteiskunnallisesta kontribuutiostaan huolimatta ekososiaaliset innovaatiot ovat lähes kokonaan pätkittäisen hankerahoituksen varassa. Hankehallinta syö huomattavasti voimavaroja itse toiminnan kehittämiseltä – ideoista kun ei ole pulaa.

Sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistaminen edistäisi ekososiaalista siirtymää.

Ekososiaalisissa innovaatioissa toimivat ihmiset joutuvat sukkuloimaan erilaisten lyhytaikaisten tukimuotojen välillä. Ekososiaalisten innovaatioiden rahoituspohja on myös epävarma. Havainnot vahvistavat tarvetta yksinkertaistaa sosiaaliturvajärjestelmiä perustulon suuntaan. 

Työmarkkinapolitiikan, sosiaaliturvauudistusten sekä yritystukien on vastattava kestävyyden tavoitteisiin - tarkoituksena ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen edistäminen.

Eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden sosiaaliturvaa ja työmarkkinapolitiikkaa on tarkasteltu tähän saakka talouden ehdoilla ja sosiaalisina tulonsiirtoina. Tutkimuksessa osoitetaan, että hyvinvointivaltiolta puuttuu vielä konkreettiset välineet kytkeä sosiaaliturvaan ympäristönäkökulmia. Sosiaaliturvan uudistamisessa tulisi huomioida myös bruttokansantuotteen kasvusta irrottautuva talouskehitys sekä muu kuin palkkatyön muotoinen yhteiskunnallinen toimijuus ja osallisuus. Solidaarisuustalouden tai yhteisötalouden tarjoamia työmahdollisuuksia tulee hyödyntää nykyistä enemmän.

Työvoimapolitiikkaa tulee kehittää ja arvioida kestävän työn näkökulmasta. Nuorille työn suhde ympäristöön saattaa olla jopa työmarkkinoille hakeutumisen kynnyskysymys. Nuorten ilmastoahdistus haastaa jo nyt käsitystä palkkatyöstä ja toimijuudesta uudella tavalla.  

Talouden kestävyyttä tulee parantaa tekemällä radikaalisti tilaa muillekin kuin taloudellista voittoa tuottaville toimeliaisuuden ja osallisuuden muodoille. Näissä syntyvillä innovaatioilla voi olla jatkossa myös suoranaista taloudellista kannattavuutta tai ne voivat epäsuorasti vähentää sosiaaliturvan kustannuksia ja ehkäistä ulkopuolisuudesta johtuvia riskejä.

Sosiaalityölle lisää mahdollisuuksia toteuttaa ekososiaalista siirtymää –kohti ekososiaalista työtä.

Aikuissosiaalityö on tiiviissä yhteydessä aktivointipolitiikkaan ja mukana etsimässä mielekästä tekemistä, osallisuutta ja toimeentuloa ihmisille. Ekososiaaliset innovaatiot ovat silloin keskeinen yhteistyökumppani sosiaalityölle. Sosiaalityön käsiä ei pidä sitoa sellaiseen aktivointipolitiikkaan, jossa tavoitellaan talouden ja työllisyyden kasvua luonnon kestävyyden kustannuksella.

Sosiaalityön organisaatioiden johtamisessa ja päätöksenteossa tarvitaan muutoksia, joissa nostetaan keskeiseksi kestävyyden kriteerit ja mahdollistetaan ekososiaalisen työn tekeminen. Sosiaalityö tulee ottaa keskeisemmin osaksi kuntien ja valtionhallinnon kestävän kehityksen politiikkaa.    

Sosiaalityön koulutuksessa tarvitaan enemmän opetussisältöjä kestävyyden kysymyksistä ja ekososiaalisen siirtymän edistämisen keinoista. Suomalaisen sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen on oltava aktiivisesti mukana kansainvälisessä ekososiaalityön/ekososiaalisen työn tutkimuksessa ja kehittämisessä.