Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Maaseudun arvoa ei voi mitata vain rahassa

tekijä: Päivi Vuorio Viimeisin muutos perjantai 07. kesäkuuta 2013, 11.51
KTM Jouni Kaipaisen kansantaloustieteen väitöskirjan ”Taloudellisen arvottamisen uudet perusteet. Sovellusesimerkkinä maksuhalu maaseudun suhteen” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Hannu Törmä (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Tervo (Jyväskylän yliopisto).

Jouni KaipainenMaaseudun hyötyjen mittaaminen pulmallista

Maaseutupolitiikan kannalta on ongelmallista, että sen kustannukset ovat hyvin tiedossa, mutta kansalaisten saamista hyödyistä ei ole ollut kunnollista kuvaa. Hyötyjä voidaan kuitenkin mitata kyselyihin perustuvilla arvottamismenetelmillä.

Useimmat ”tavalliset” kyselyt saavat tulokseksi, että lähes kaikki asiat maaseudulla ovat tärkeitä. Arvottamistutkimuksissa vastaajat joutuvat asettamaan maaseudun ominaisuudet tärkeysjärjestykseen, jolloin erot näkemyksissä käyvät ilmi. Arvostus eri asioita tai ominaisuuksia kohtaan ilmaistaan käyttäen yhteistä mittatikkua, maksuhalua.

Maksuhalun avulla arvottamistutkijat väittävät pystyvänsä arvioimaan myös sellaisten hyödykkeiden arvon, joille ei ole olemassa markkinoita. Näitä aineettomia palveluvirtoja tuottavia kohteita kutsutaan taloustieteessä julkishyödykkeiksi. Arvottamistutkijoita neuvotaan menetelmäoppaissa täsmentämään kohteessa tapahtuva muutos hyvin tarkasti, jotta mittaus olisi yhteensopiva uusklassisen talousteorian kanssa. Kyselyissä siten vaaditaan vastaajia ottamaan kantaa (valo)kuvilla konkretisoituun muutoksen, vaikka arvotettava kohde on abstrakti ja hyvin epämääräinen. Ristiriita kohteen olemuksen ja mittausmenetelmän välillä on ilmeinen. Väitöstutkimuksen kyselyissä on pidetty tutkijan ohjaus vähäisenä ja turvauduttu mahdollisimman pitkälle vastaajien itse tuottamiin maaseutuihin.

Tehdyissä kyselyissä ilmaistuista maksuhaluista maaseutupolitiikan muotoilijat saavat tietoa siitä, mihin suomalaiset haluaisivat maaseudun kehittämisvarat käyttää. Kansalaiset haluavat ensisijaisesti pitää maaseudun elinvoimaisena, mikä kehittämisen kielellä kääntyy työpaikkojen ja palvelujen riittävyydestä huolehtimiseksi. Maaseudun virkistys- ja ulkoilumahdollisuudet tai maisemat ja kulttuuriperintö pääsevät myös palkintopallille. Sen sijaan kasvi- ja eläinlajiston monimuotoisuus (biodiversiteetti) ei kiinnosta vastaajia samassa määrin.

Kyselyillä saatuja tuloksia ja arvottamismenetelmien pohjalla olevia taloustieteen oletuksia on väitöstutkimuksessa arvioitu kriittisesti. Yhteiskunnallisen päätöksenteon näkökulmasta ihmisten kertoman maksuhalun ja hyvinvoinnin välinen ero on ongelma. Ihmiset eivät aina halua asioita, jotka ovat heille hyväksi. Eron välittömän tarpeentyydytyksen (suklaapatukka) ja pidemmän aikavälin tavoitteen (painonpudotus) välillä tunnistaa jokainen. Kyselyissä erikoisongelmana on, että vastaajat tekevät monenlaisia arviointivirheitä. He saattavat yliarvioida pieniä riskejä (lentäminen) ja aliarvioida suuria riskejä (oman auton käyttö).

Osa kyselyihin vastaajista kieltäytyi ilmaisemasta todellista maksuhalua. Syynä voi olla esimerkiksi se, että maaseudun ominaisuuksien arvoa ei heidän mielestään voi mitata rahassa. Tällaiset vastaukset on perinteisesti poistettu aineistosta ennen tulosten erittelyä. Tämä menettely johtaa tulosten valikoitumiseen.

Arvottamisen uudet säännöt

Jotta kustannushyötyanalyysi toimisi luotettavasti ja kansantaloustieteen uusklassisen talousteorian mukaisesti, ihmisiltä voi kysyä vain asioista, joihin liittyy heidän oma etunsa.

Yhteisöllisiin tarpeisiin vastaavissa julkishyödykkeissä eettisillä kannoilla on paljon suurempi merkitys kuin yksityishyödykkeissä. Väitöstutkimuksessa esitettyjen arvottamisen uusien sääntöjen mukaan vastaajien mielipiteitä pitää kunnioittaa, vaikka ne eivät perustuisikaan hyödyn maksimointiin. Annettujen vaihtoehtojen arvottamisesta kieltäytyviä protestoijia ei automaattisesti poisteta kyselyaineistoista, vaan heidän vastaustensa taustalla oleva maailmankatsomus pyritään selvittämään.

Koska ihmiset näyttävät monissa tilanteissa toimivan epäitsekkäästi ja arvostavan myös muiden hyvinvointia, tällaiset tekijät huomioon ottavien ns. yhteiskunnallisten arvostusten mittaus olisi tärkeää. Yhteiskunnallisia arvostuksia selvittävästä tutkimuksesta on muodostettava kansantaloustieteen valtavirtateoriaan etäisyyttä ottava oma tutkimusohjelma.

Jaa |
Universitas Chydenius

UC1_2014