Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

KAMPA-hanke: Kuntakartta pitää kääntää kansallisosallistumisen nousuksi

tekijä: Päivi Vuorio Viimeisin muutos torstai 23. helmikuuta 2012, 09.58

Nyt on aika luoda kansalaislähtöistä lähipalveluiden ja lähidemokratian mallia

Kaikki puhuvat nyt ylätason isoista rakenteista, kuten kuntaliitoksista ja piirikunnista vedoten palveluiden säilyttämiseen. Maaseudun asukkaat hahmottavat toisenlaista, alhaalta lähtevä lähidemokratian ja lähipalvelujen mallia. Kansalaisosallistumista ja yhteisöllisyyttä maaseudun hyvinvointipalveluissa kehittävä ja tutkiva KAMPA-hanke on koonnut tietoa mm. kansalaisfoorumeilla sekä verkostoitumalla paikallisten yhteistyötahojen kanssa. Kehittämisalueina ovat Kokkola ja Kruunupyy, Lesti- ja Perhojokilaaksot sekä Järvi-Pohjanmaa. Alueilta löytyy hyviä toimivia esimerkkejä kansalaisten osallistumisesta oman kylänsä hyvinvoinnin ylläpitoon. Näistä malleista ollaan kiinnostuneita kansallisestikin Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-kehittämisohjelmassa, josta hanketta rahoitetaan. Kyse ei ole täysin uusista ajatuksista, vaan jo hyväksi koettujen yksittäistenkäytäntöjen kokoamisesta. Kansalaiset palvelujen tarvitsijoina on otettava vahvemmin mukaan palvelujen kehittämiseen ja heidän kokemuksensa on nähtävä arvokkaana tietopääomana. Tähänastisessa palvelujen rakennemuutoksessa tämä voimavara on ohitettu.

KYLÄTASON OMAEHTOISET VOIMAVARAT LÄHTÖKOHDAKSI

Riippumatta siitä, millaisiin ratkaisuihin isoissa rakennemuutoksissa päädytään, lähipalvelujen ja lähidemokratian tukeminen on välttämätöntä. Silloin kaikki mahdollinen tuki suunnataan olemassa oleville usein kylätason yhteisölliselle toiminnalle ja palveluille. Niillä on vahvin ennaltaehkäisevä merkitys kalliiden erityispalveluiden tarpeelle. Esimerkkinä ovat kylätalot monipalvelukeskuksina, perhekahvilat, ikäihmisten ”keinutuolikerhot” sekä monipuolinen yhdistystoiminta, myös kulttuurin ja liikunnan alalla. Kylät voivat sopia alueella myös keskinäisestä työnjaosta palvelujen tuottamisessa. Näiden ylläpitämiseksi on luotava kylien sekä hallintojärjestelmän kesken pitkäaikaisia luottamukselle pohjautuvia sopimuksia toiminnasta, tiloista ja rahoituksesta.  Kylät ovat kuitenkin erilaisia, joten niiden oma elinvoimaisuus ja organisoitumisaste on otettava lähtökohdaksi.

PAIKALLISET PALVELUT SÄILYTETTÄVÄ MUTTA DEMOKRATIAA UUSITTAVA

Kansalaisten mielestä kuntien vastuulla olevat sosiaali- terveydenhuollon peruspalvelut säilytettävä nykyisissä tai entiskunnissa.  Se varmistaa oikeuden palvelujen saatavuuteen asuinpaikasta riippumatta ja pitää yllä tarvittavaa paikallista asiantuntemusta ja sektorirajat ylittävää ”talonpoikaisjärkeä”. Tälle tasolle on kuitenkin luotava uudenlaisia lähidemokratian ja kansalaisosallistumisen käytäntöjä. Ne voivat olla esimerkiksi alueneuvostoja, kansalaisraateja sekä palvelu- ja asiakohtaisia kansalaislähtöisiä neuvostoja. Perinteinen kuntataso on myös mielekkäin koordinoimaan ja sopimaan kansalaistoiminnan tarvitsemista tiloista ja rahoituksesta. Siihen tarvitaan paikallistason budjetit. Lisäksi tarvitaan kansalaisosallistumisen ja vapaaehtoistoiminnan tarpeen ja tarjonnan koordinaattoria alueilla. Tällainen yhteisötyöntekijä voi olla ”kokoonjuoksija” myös yhdistysten, yksityisten yritysten ja julkisen sektorin välisessä yhteistoiminnassa. Pienillä yhdistyksillä kun useinkaan ei ole palkattuja toimitsijoita, mutta merkittävä vastuu hyvinvointia ylläpitävissä palveluissa, esimerkiksi vanhusten kotona-asumisen tukemisessa maaseudulla. Paikallisidentiteetin merkitystä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ei pidä unohtaa.

Mitä suurempiin keskusyksiköihin mennään, sitä voimakkaammin on estettävä kansalaisten ja hallinnon välisen kuilun syvenemistä. Tähän tarvitaan uudenlaisia kaksisuuntaisen tiedotuksen ja säännöllisen vuorovaikutuksen keinoja, kuten säännöllisiä viranomaisten kyläkierroksia ja avoimia kansalaisfoorumeita.
Ylipäänsä keskeisintä on ylläpitää ja vahvistaa keskinäisen huolenpidon kulttuuria alhaaltapäin.

KAMPA-hankkeessa mukana olevilla alueilla on noussut esiin toteutettavaksi esimerkiksi seuraavia toimintamalleja:

  • Kansalaisfoorumityyppiset säännölliset keskustelutilaisuudet ja kyläkierrokset
  • Tiedotus kuntoon! Palvelunkäyttäjät itse laatimaan palveluoppaita, sosiaalinen media käyttöön
  • Kylien hyvinvointisuunnitelmat tukemaan palveluja ja kansalaistoimintaa
  • Matalan kynnyksen kokoontumiset (perhekahvilat, keinutuolikerhot, virkistysiltapäivät, asukastuvat, korttelikahvilat, nuorisotilat)
  • Asiakkaat arvioimaan ja kehittämään palveluja, myös miesnäkökulmasta
  • Kylien ja kuntien sopimukset tiloista, palveluista ja toiminnasta sekä niiden rahoituksesta
Jaa |
kuuluu seuraaviin kategorioihin:
Universitas Chydenius

UC1_2014