Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Ensimmäinen kokonaisvaltainen saksankielinen teos suomalaisesta koulutusjärjestelmästä

tekijä: paivi_vuorio — Viimeisin muutos torstai 24. helmikuuta 2011, 16.22
Tiedote 5.6.2009

ROMUTETAANKO NYT SE, MIKÄ SUOMESSA ON KANSAINVÄLISESTI ARVIOIDEN PARASTA?


Suomalainen koulutusjärjestelmä - sittenkin malli Euroopalle?

Suomen ja saksankielisten maiden koulutusjärjestelmät ovat eurooppalaisessa vertailussa toistensa vastakohtia. Kun Suomessa siirryttiin 1970-luvulla yhteiseen, integroivaan koulutusjärjestelmään, saksankieliset maat jättivät uudistuksen väliin ja ovat säilyttäneet oppilaita lajittelevan rinnakkaiskoulujärjestelmän. Juuri tällä hetkellä useat Saksan Liittotasavallan osavaltiot, Sveitsi ja Itävalta harkitsevat uudistuksia kohti pidempää yhteistä peruskoulua.
Uudistustarvetta ovat korostaneet OECD:n PISA-tutkimukset, jossa suomalainen koulutusjärjestelmä noussut toistuvasti maailman huipulle ja edellä mainitut maat ovat pärjänneet heikosti.

Uusi kirja suureen tiedon tarpeeseen

Näistä syistä saksankielisissä maissa on nyt valtava kiinnostus suomalaista koulutusjärjestelmää kohtaan. Sen kokonaisuutta ja mahdollisia menestystekijöitä on kuitenkin vaikea kuvailla ulkomaalaiselle lyhyesti ja yksiselitteisesti. Nyt ilmestyneessä Matthiesin ja Skieran toimittamassa kirjassa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä annetaan ensimmäisen kerran saksankielellä laaja ja samalla yksityiskohtainen analyysi. Kirjaan kirjoittaneista 25 eri alojen asiantuntijasta suuri osa on Jyväskylän yliopistosta.

Kokonaisvaltaisen koulujärjestelmän kuvauksen lisäksi teos antaa tietoa myös koululaitoksen historiasta, päivähoidosta, erityisopetuksesta, opettajakoulutuksesta, kulttuuripolitiikasta, perhepolitiikasta ja vähemmistöjen kouluoloista. Lopuksi esitetään kriittinen jäsennys suomalaisen koulutusjärjestelmän ajankohtaisista haasteista.

Suurella vaivalla ja monien tekijöiden voimasta syntynyt järjestelmä - tuhon uhkaama?

Teoksesta välittyy vahva käsitys siitä, miten menestyksellinen koulutusjärjestelmä on syntynyt lukuisen *hyvien tekijöiden kehästä*, kuten pitkällisestä johdonmukaisesta tahtotilasta, kansallisesta kulttuurisesta heräämisestä, opettajankoulutuksesta, hyvinvointipoliittisesta ajattelusta, äitien työelämäorientaatiosta ja monista tukipalveluista. Vastaavasti todetaan, kuinka nopeasti Suomessa tehty kehittämistyö voidaan tuhota lyhytnäköisillä päätöksillä, kun sen eri tekijöiden kokonaisvaikutusta ei ymmärretä. Nyt esimerkiksi opetushallitus myöntää kouluille rahoitusta hankkeisiin, joilla opetusta häiritsevät oppilaat siirretään *joustavaan perusopetukseen*. Itse luokkaopetuksen perinteelle ja sen suurelle ryhmäkoolle ei tapahdu mitään. Näin otetaan askeleita kohti 40 vuotta sitten vallinnutta kansalaiskoulujärjestelmää, josta saksalaista järjestelmää muun muassa OECD:n tutkimuksissa suuresti moititaan. Jos oppilashuollon resurssit ovat kaukana tavoitteesta ja opetus keskittyy yhä suurempiin kouluihin, lähestytään niin ikään saksalaisen järjestelmän ongelmia tuottavaa ydintä. Jos erityisryhmien, kuten maahanmuuttajien, vähemmistöjen tai vammaisten tarpeita ei oteta jo ennakoivasti huomioon, rakennetaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta, jota on lähes mahdoton korjata jälkeenpäin. Suomessa ei vieläkään tajuta, miten arvokkaasta ja vaivalla kehitetystä asiasta koulujärjestelmässämme on ollut kysymys kansainvälisesti. Haasteena onkin, miten tasa-arvoinen koulu saadaan toimivaksi myös erilaisuuden yhteiskunnassa.

Teoksen tiedot:
Matthies, Aila-Leena & Skiera, Ehrenhard (toim) Das Bildungswesen in Finnland. Julius Klinkhard-Verlag  2009.

Kirjan toimittajat:
Kirjan toimittajista professori Ehrenhard Skiera on kasvatustieteilijä Flensburgin yliopistosta ja Jyväskylän yliopiston kunniatohtori.
Aila-Leena Matthies on Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professori Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa ja hän on toiminut pitkään vastaavassa tehtävässä Saksassa Magdeburgin korkeakoulussa.

Lisätietoja:
Professori Aila-Leena Matthies

Jaa |
Universitas Chydenius

UC1_2014