Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Väitöstilaisuus 14.11.2008

tekijä: paivi_vuorio — Viimeisin muutos torstai 24. helmikuuta 2011, 16.23
Paikan henki kumpuaa todellisen ja kuvitteellisen murroksesta

Väitöstilaisuus: tutkija Ilkka Luoto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Yhteiskuntatieteiden maisteri Ilkka Luodon maantieteen alaan kuuluva akateeminen väitöskirja esitetään Oulun yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi salissa L10, Linnanmaa (Oulu), perjantaina 14. päivänä marraskuuta 2008 kello 12.

Paikan tekstit ja niiden henki. Johdatus geosemiotiikkaan – matkakertomus paikan kulttuuriseen ytimeen. 235 s. Nordia Geographical Publications 37: 2, maantieteen laitos, Oulun yliopisto.

Vastaväittäjä: filosofian tohtori Päivi Kymäläinen Turun yliopistosta. Kustos: professori Pauli Tapani Karjalainen Oulun yliopistosta.

Paikan henki kumpuaa todellisen ja kuvitteellisen murroksesta


Paikkoja, alueita ja jopa valtioita markkinoidaan nykyisin aktiivisesti. Paikan henki – genius loci –
on kuitenkin kahlitsematon ja se kulkee omia teitään. Tässä semioottisen maantieteen alaan kuuluvassa tutkimuksessa päädyttiin kysymään, voidaanko paikan henkeä ylipäätänsä määritellä tai hallita, ja jos voidaan, miten ja missä paikan henki syntyy?

Tutkimuksen kirjallinen kaari seuraa matkakertomuksen reittiä läpi kuuden maaseutukylän Suomessa (Fiskari, Äkäslompolo ja Tuuri) ja Skotlannissa (Drumnadrochit, Dufftown ja Baile Mór). Matkallaan tutkija kohtaa turistisia paikkoja ja kertomuksellisia kulttuureja. Matkapäiväkirjan merkinnät sekoittuvat subjektiivisen muistin kannattelemaan yksilölliseen kokemushistoriaan. Alkuperäinen naiivi innostus kääntyy hämmästykseksi, sitten jälkistrukturalismin lävistämäksi epäilyksi ja lopulta metaforiseksi toivoksi.

Kieli sitoo ihmiset paikkoihin. Teksteinä luettavat paikat sisältävät jännitteitä, jotka ovat ristiriitaisia, mutta myös toisiaan vahvistavia. Esimerkiksi markkinointitekstit kohottavat paikan odotusarvoa, joka vierailun toteutuessa saattaakin kääntyä pettymykseksi. Toisaalta, sama pettymys voikin jo hetkessä vaihtua paikallisten myyttien, vihjeiden ja legendojen kautta herääväksi uteliaisuudeksi tai jopa laajemman mielenkiinnon kohteeksi.

Tutkimuksen perusteella kielen, kokemuksen ja paikan syvempi rakenteellinen yhteys tarkoittaa, että me havaitsemme ja ajattelemme paikkojen avulla. Toisin sanoen, paikka kiinnittää havainnon merkkeihin ja merkityksiin. Paikka on myös laajempien kulttuuristen kertomuksien kiinnekohta. Nämä kertomukset sitovat tai erottavat paikan käyttäjiä rakentamalla tai purkamalla yhteistä identiteettiperustaa.

Kielen ja jälkimodernin median käytänteissä mikä tahansa paikka voidaan löytää aina uudestaan tai uuden käyttäjäryhmän näkökulmasta käsin. Mielenkiintoiset paikat ovat sepitteellisten seittien verhoamia, mutta todellisten ihmistoimintojen tahdistamia. Paikan vaikeasti tavoiteltavaa henkeä voidaan selittää juuri tekstilaatujen välisinä jännitteinä. Se, mikä on yhtä aikaa totta ja kuvitteellista, on kestojännitteellisen hengen eli toivon tyyssija.


Jaa |
Universitas Chydenius

UC1_2014