Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Ensimmäiset sosiaalityön maisterit valmistuivat

tekijä: paivi_vuorio — Viimeisin muutos torstai 24. helmikuuta 2011, 16.23
Tiedote 14.12.2007

Ensimmäiset sosiaalityön maisteritutkinnot ovat valmistuneet Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Opiskelijat Johanna Alatalo ja Marja Paananen kirjoittivat yhdessä pro gradu-tutkielmansa ja saivat maisterin tutkintonsa Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta torstaina 13.12. He ovat aloittaneet opintonsa sosiaalityön ensimmäisten opiskelijoiden joukossa avoimessa yliopistossa Kokkolassa vuonna 2002. Maisteriopinnot he aloittivat yhdessä 14 muun opiskelijan kanssa syksyllä 2006. He ovat edenneet siis opinnoissaan varsin nopeassa tahdissa ottaen huomioon perheenäitien samanaikaisen työssäkäynnin.  

Alatalon ja Paanasen ”erittäin hyvä” arvosanalla hyväksytty maisteritutkielma käsittelee pitkäaikaistyöttömyyttä ja aktivointipolitiikkaa. Tutkimuksessa paneuduttiin kokkolalaisen pitkäaikaistyöttömyyden taustoihin yhdistämällä toimeentulotuen ja työvoimatoimiston asiakasrekisterin tietoja.

Pro gradu-tutkielma: Alatalo, Johanna ja Paananen, Marja. Aktivointisuunnitelma tehty. Kokkolan pitkäaikaistyöttömyys ja aktivointipolitiikka rekisteritietojen valossa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa kokkolalaisista 25 vuotta täyttäneistä pitkäaikaistyöttömistä, joille on tehty aktivointisuunnitelma. Tutkimuksessa kuvattiin pitkäaikaistyöttömyyden rakennetta ja pitkäaikaistyöttömien osallistumista aktivoiviin toimenpiteisiin. Lisäksi selvitettiin aktivointisuunnitelmaan osallistuneiden tämän hetkistätilannetta. Tutkimustulosten avulla analysoitiin aktivointipolitiikan mahdollisuuksia auttaa pitkäaikaistyöttömiä kohti työllistymistä tai muita ratkaisuja pois työttömyydestä.

Tutkimusaineiston perusjoukon, josta otettiin 366 henkilön otos, muodostivat kokkolalaiset 25 vuotta täyttäneet pitkäaikaistyöttömät, joille oli tehty aktivointisuunnitelma ajanjaksolla 1.9.2001 – 6.2.2007. Aineisto on kerätty työnhakijarekisteristä ja toimeentuloturvan asiakasrekisteristä. Tutkimusaineistoa analysoitiin SPSS - ohjelman avulla. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli kehittää rekisteritietojen käyttöä ja hyödyntämistä tiedon tuottamisessa.

Tarkastelujaksolla aktivointisuunnitelmaan osallistuneista  edelleen työttömänä oli 40 prosenttia, avoimille työmarkkinoille oli työllistynyt 15 prosenttia, aktivointitoimenpiteessä oli 17 prosenttia ja eläkkeellä tai sairauslomalla oli yhteensä 13 prosenttia.

Pitkäaikaistyöttömyyden taustalta paljastuu kolme työllistymistä rajoittavaa tekijää: ammatillisen koulutuksen puute, pitkä kulunut aika siitä, kun henkilö on työskennellyt viimeksi avoimilla työmarkkinoilla sekä velkaongelma. Tutkimustulosten mukaan pitkäaikaistyöttömistä noin 40 prosentilla ei ole ammatillista koulutusta lainkaan. Tutkimusjoukosta vajaa puolet on ollut viimeksi avoimilla työmarkkinoilla yli 12 vuotta sitten tai heillä ei ole ollenkaan työkokemusta avoimilta työmarkkinoilta.

Velkaisuus on iso ongelma Kokkolan pitkäaikaistyöttömien keskuudessa. Aineiston pitkäaikaistyöttömistä hieman yli puolella oli ollut velkaa ulosotossa tarkastelujaksolla. Tyypillisimmin velkaongelmat kasaantuivat ammattitaidottomille, nuorempien ikäluokkien  miehille. Avoimille työmarkkinoille työllistyneiden joukossa velkaongelmaa oli merkittävästi muita ryhmiä vähemmän.

Tutkimustulosta voisi tulkita siten, että velat voivat olla kannustinongelma ja nostaa kynnystä palkkatyöhön lähtemiseen. Toisaalta velkaongelma kasautuu muutenkin heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville kuten ammattitaidottomille. Taloudelliset ongelmat näyttävät myös kasaantuvan siten, että toimeentulotukiasiakkaiden joukossa velkaongelmaa on merkittävästi enemmän kuin ei toimeentulotukea saaneiden joukossa.

Aktivointipolitiikassa tulisikin edelleen kehittää keinoja työllistymisen rajoitteiden lievittämiseksi huomioiden esille tulleita pitkäaikaistyöttömyyden taustalla olevia tekijöitä. Velkaongelman osalta keinoina voisi olla esimerkiksi kohdennettu velkaneuvonta ja velkasovittelu. Onnistunut aktivointipolitiikka edellyttää myös, että työmarkkinoilla tehdään tilaa erilaisten ihmisten työpanokselle. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi erilaisten pidempikestoisten tukimuotojen tarjoamista työnantajille, jotka palkkaavat pitkään työttömänä olleita henkilöitä. Lisäksi tarvitaan sekä asenteiden että työmarkkinoiden rakenteiden muuttamista entistä joustavampaan suuntaan. 

 

Jaa |
Universitas Chydenius

UC1_2014