DokumentåtgärderOpiskelijatarinatKokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa opiskelee joka vuosi aikuisia, jotka toteuttavat opiskeluun liittyviä haaveitaan sekä elävät samalla tavallista aikuisen arkea. Tarinoita oman opiskelupolun löytymisestä ja ihmisenä kasvamisesta on yhtä monta kuin on opiskelijoitakin, tässä niistä muutama. Tietotekniikka Sosiaalityö Luokanopettaja Kemia Avoin yliopisto Tietotekniikka
Palkitsevaa tietojen päivittämistä Peruskoulutukseltani olen tietokoneinsinööri ja olin ennättänyt olla erilaisissa ohjelmistoprojekteissa kymmenisen vuotta ennen kuin aloitin opiskelun vuonna 1999 tietotekniikan maisterikoulutuksessa. Halusin päivittää tietojani ja toivoin myös tutkinnon suoritettuani saavani uusia mielenkiintoisia työtehtäviä. Valmistuin vuonna 2003. Vaikka työn ohessa opiskelu on aika ajoin rankkaakin, oli se myös palkitsevaa. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain hyödyntää monia oppimiani asioita työtehtävissäni heti. Tuki toimi myös toiseen suuntaan. Hankittu työkokemus omalta osaltaan helpotti opiskeluja suuresti. Tällä hetkellä toimin tutkijana ja tässä tehtävässä todella saan käyttää kaikkea sitä tietoa, mitä matkan varrella on mukaan tarttunut. Merja Tikkakoski Sivun alkuun
Koulutusohjelma räätälöitiin aiempaan koulutukseeni sopivaksi ja näin pääsin alkuun. Luentojen ja tenttien ajankohdista sovittiin joustavasti opintoryhmämme kanssa. Gradullekin löytyi sellainen aihe, että kiinnostus alan tutkimiseen yhä vain lisääntyi työn valmistumiseen asti. Yllätyin siitä, miten virkistävää ja innostavaa opiskelu työn ohessa voi olla! Jyrki Leijala Elinikäinen oppiminen
Avoimen yliopiston puolella aloittamistani perusopinnoista siirryin myöhemmin maisterikoulutuksen opintoihin. Siirtymä oli helppo, sillä osa aikaisemmista kursseista oli ollut yhteisiä maisteriopiskelijoiden kanssa. Aikaisempi tutkintoni ei antanut minulle ”helpotuksia” niin paljoa kuin monille opiskelutovereilleni, joten sain ahmia lähes täydet opintoviikot. Jälkeenpäin ajateltuna asian näkee positiivisemmin, sillä niin mukavan rikkauden ja lisän esimerkiksi kasvatustieteen ja johtamisen perusopinnot ovat tuoneet muuten niin teknispainotteisen alan opiskeluun. Viimeiset lähes kolme vuotta olen toiminut Chydenius-instituutin Tietoliikennelaboratoriossa, jonne alun alkaen menin tekemään graduani. Valmistumiseni jälkeenkään ei opiskelu ole jäänyt, sillä nykypäivänä tietojen ajan tasalla pitäminen ja osaamisen laajentaminen sitä vaativat. Elinikäinen oppiminen on iskostunut minun ajatusmaailmaani ja näyttääkin siltä, että elämä ja oppiminen tulevat kulkemaan käsi kädessä nyt ja aina! Jukka Määttälä Tiedon nälkään Minulla on kai aina ollut suuri into opiskelua kohtaan. Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi, ehdin työskennellä vain muutaman vuoden hoitajana, ennen kuin siirryin jälleen koulunpenkille. Toiseen ammattiini, tietojenkäsittelyn tradenomiksi, valmistuin reilun kahden vuoden kuluttua opintojeni aloittamisesta, jonka jälkeen perustimme ystävysten kanssa oman ohjelmistoalan yrityksen. Yrityksen hektinen työ sai minut pysymään poissa opiskelujen parista, mutta vain muutaman vuoden. Saimme yritykseemme viestin Chydenius Instituutilta meneillään olevasta, työn ohella tapahtuvasta maisterikoulutuksesta ja innostuin välittömästi. Todella ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla pääsin nopeasti kiinni yliopistomaailman kiemuroihin. Nyt, muutaman opiskeluvuoden jälkeen, on gradusuunnitelmien aika ja opiskeluinto vain kasvaa. Aluksi epäilin hiukan, kuinka raskaaksi opiskelu koituu työn ohessa, mutta jälkeenpäin ajateltuna pelko oli aivan turha. Aikataulut, luennot ja tentit on järjestetty erittäin mielekkäästi, enkä ole missään vaiheessa kokenut, että opiskelu ja työnteko olisivat kärsineet toisistaan. Aina, jos on kaivannut hiukan joustoa aikatauluihin, siihen on vastattu ja asiat järjestetty. Tietenkin opiskelut tuntuvat välillä raskailta ja aikaa vieviltä, mutta toisaalta se vain lisää opiskelun mielekkyyttä ja kasvattaa tiedonnälkää. Opiskelu Chydenius Instituutissa on ollut juuri niin monipuolista ja haastavaa, kuin odotinkin sen olevan. Aika maisterikoulutuksessa on avartanut huomattavasti ajatusmaailmaani, sekä ammattitaitoani. Huomaan olevani varmempi päätöksissäni ja etsiväni alati uusinta tietoa alani muuttuvassa ympäristössä. Haluan ja tiedän pystyväni vieläkin haastavampiin työtehtäviin, jonka vuoksi opiskelut tuntuvat juuri nyt, mikäli mahdollista, vieläkin mielekkäämmiltä kuin aloittaessani. Täten kehotankin kaikkia maisteriopintoja harkitsevia ottamaan rohkean askeleen kohti Chydenius Instituutin tarjoamaa tiedon virtaa. Minulle tämä on ainakin ollut päätös, jota en tule katumaan. Jan Salin SosiaalityöUuteen ammattiin Ilmoittaudun mukaan ystäväni opintojen innostamana, mutta minulla ei ollut etukäteen juuri mitään odotuksia eikä tavoitteita. Kiinnostuin ja innostuin opinnoista opintojen edetessä ja tavoitteet ovat matkan varrella selkiytyneet. Huomasin pian, että sosiaalityö ja yhteiskuntatieteet oikeasti kiinnostivat minua. Omat odotukseni ovat opintojen edetessä kasvaneet ja opinnot ovat kasvaviin odotuksiini aina vastanneet. Avoimen yliopiston opintojen kautta pääsin ensin kesällä 2005 Jyväskylän yliopistoon ja syksyllä 2006 aloitin maisterikoulutusohjelmassa Kokkolassa. Valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi joulukuussa 2006. Sosiaalityön opintojen ohella olen suorittanut pakolliset yleisopinnot sekä kieli- ja viestintäopintoja. Sivuaineina olen suorittanut psykologian cum laude approbatur – opinnot, perheopintojen approbaturin sekä jaksoja erityispedagogiikasta. Kaikki opinnot olen voinut suorittaa Kokkolassa, mikä on ollut edellytys perheen, työn ja opintojen onnistuneelle yhdistämiselle. Opiskelun kautta olen saanut uuden ammatin ja työn. Parasta opiskelussa on ollut huomata, että pystyy edelleen oppimaan uutta. Saatu palaute, menestyminen opinnoissa sekä opettajilta ja kanssaopiskelijoilta saatu tuki ovat kannustaneet ja motivoineet eteenpäin. Opintoja voi suorittaa joko tutkintotavoitteisesti tai vaikka harrastuksena. Omat tavoitteet ja motivaatio ratkaisevat. Kannattaa ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja kokeilla millaista opiskelu avoimessa yliopistossa on. Johanna Alatalo Opiskelua työn ja perheen ehdoilla Kiinnostuin uudelleen opiskelusta kymmenen vuoden tauon jälkeen, kun hakeuduin aluksi opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun. Samana syksynä, vuoden 2002 aikana, alkoivat sosiaalityön approbatur opinnot ensi kertaa Kokkolassa. Aloitin tuolloin myös sosiaalityön approbaturin suorittamisen avoimessa ja valmistuttaessani sosionomiksi, kiinnostukseni yhteiskuntatieteitä kohtaan lisääntyi. Maria Murtomäki LuokanopettajaLastentarhanopettajasta luokanopettajaksi Alun perin haaveenani oli liikunnan- tai luokanopettajan ammatti. Aloitin kuitenkin lastentarhanopettajakoulutuksen valmistuen kasvatustieteen kandidaatiksi. Jo koulutuksen aikana jatkaminen luokanopettajaksi oli mielessäni. Lastentarhanopettajan työhön en sittemmin koskaan hakeutunut, vaan ehdin ennen luokanopettajakoulutukseen tuloani toimia yli kaksi vuotta luokanopettajana. Luokanopettajien aikuiskoulutuksen löysin kaverin ja koulutuksesta aiemmin valmistuneen naapurin vihjeiden perusteella. Puolen vuoden opiskelun jälkeen voin todeta, että parasta opiskelussa luokanopettajien aikuiskoulutuksessa on ilmapiiri, kouluttajien tasavertainen Ilkka Uusitalo kemiaTeoriaa käytännön tueksi Olen aikaisemmin suorittanut Kokkolan ammattioppilaitoksessa laboratorioalan perustutkinnon ja Chydenius-instituutin avoimessa yliopistossa kemian ja matematiikan approbatur–opinnot. Porin yliopistokeskuksessa olen opiskellut fysiikan perusopintoja. Olen työskennellyt vuodesta 1998 ensin laadunvalvontalaboranttina Kokkolassa ja vuodesta 2005 laboratorioanalyytikkona Uudessakaupungissa. Kemian maisteriopinnoilta odotan mahdollisuuksien, vaihtoehtoisten menetelmien ja teorian parempaa tuntemista sen lisäksi, mikä jo on tullut työelämässä ja aiemmissa opinnoissa tutuksi. Teoriapuolen ja tekniikoiden parempi tunteminen auttaa varmasti tarkastelemaan asioita monipuolisemmin ja laajemmin. Minna Jokinen Avoin yliopisto
Kuvaile omaa opiskelupolkuasi Tiia Lumilaakso
Taustani Opettajan työssä toimiessani mietin, että olisi hienoa saada pätevyys ja sen seurauksena vakituinen virka. Pesäpallon pelaaminen vei vapaa-ajasta kuitenkin niin paljon, ettei opiskelulle jäänyt aikaa. Vuonna 2005 kuitenkin pesäpallo sai jäädä ja aloitin opiskelut avoimessa yliopistossa. Kyseisen vuoden aikana aloin sitten miettimään luokanopettajaksi kouluttautumista Kokkolassa. Luokanopettajakoulutukseen pääseminen vaatii yliopisto-opintoja 100 opintopisteen verran mukaan lukien aineopinnot kasvatustieteestä. Kasvatustieteen aineopinnot alkoivat juuri sopivasti syksyllä 2007 ja ilmoittauduin jälleen opiskelijaksi. Tämä talvi onkin mennyt aika nopeasti, sillä töitä on riittänyt. Kuitenkin aineopinnot ovat loppusuoralla ja todistus kasvatustieteen aineopinnoista pitäisi saada kesään mennessä. Vaikka itse asun Kannuksessa, on Kokkolassa kulkeminen ollut hyvin luonnollista. Matka ei kestä kuin puoli tuntia, joten siihen ei kulu liikaa aikaa. Myös kimppakyydit ovat hyvin yleisiä, koska luennoilla ja tenteissä kulkee väkeä kauempaakin. Itsellä kävi viime talvena hyvä tuuri, kun aineopintoihin ilmoittautui kaksi ennestään tuntemaani kaveria ja olemme kimpassa kulkeneet menneen talven. Kun aloitin opiskelut, minulla ei oikeastaan ollut mitään ihmeellisiä tavoitteita. Pyrin käyttämään vapaa-aikana hyvin ja siksi valitsin avoimen yliopiston, joka tarjosi kiireetöntä opiskelua joka ei ollut liikaa sidottu määrättyyn aikaan. Perusopinnoissa ei ollut päivämäärää mihin mennessä pitää saada valmiiksi. Aineopinnoissa aikataulu oli hieman tiukempi, mutta sen voi itse sovitella itselleen sopivaksi. Kuitenkin olen ollut tyytyväinen näihin opintoihin, mitkä olen avoimessa yliopistossa suorittanut. Kohta on kasassa tarvittavat opinnot, jotta voi hakea luokanopettajakoulutukseen. Jos haen toiseen yliopistoon opiskelemaan, on näistä jo suoritetuista opinnosta minulle siellä hyötyä. Kuitenkin kaikki opinnot olen periaatteessa tehnyt työn ohessa, lukuun ottamatta viime syksyä. Aviomiehenä ja kolmen pienen lapsen isänä aika on riittänyt kuitenkin opiskeluun. Aloittaessani perusopintoja syksyllä 2005 olin aivan varma, että voin selvitä opinnoista ainoastaan opintotehtäviä tekemällä. En koskaan ollut mikään kokeisiin lukija, mutta viimeistään aineopinnoissa jokaisen on valittava muitakin opiskelutyylejä kuin etätehtävät kotona. Kuluneen vuoden aikana olen tehnyt opintotehtävien lisäksi esseeseminaareja sekä käynyt yleisissä tenteissä. Piti vain ottaa itseä niskasta kiinni ja opetella uudelleen opiskelun erilaiset muodot. En minäkään ensimmäisestä tentistä päässyt läpi, mutta sillä sain purettua jännittämisen jota tenttihetki on usein tuonut. Nyt tuntuu siltä, että mikään opiskelumuoto ei voi enää yllättää minua vaan pystyn selviytymään kaikesta. Itseensä luottaminen auttaa kyllä asiaa.
Avoimen yliopiston opiskelu ei ole sidoksissa ikään. Kolmen vuoden aikana olen törmännyt opinnoissa monen ikäiseen opiskelijaan. Nuorimmat ovat olleet juuri yläkoulun päättäneitä ja vanhimmat jo lähellä eläkeikää. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa opiskeluja. Rohkeasti opiskelemaan kaiken ikäiset ihmiset. Vaikka itse olenkin ainakin omasta mielestä aika nuori, jatkan opintoja hamaan tulevaisuuteen asti. Ohjeena voin sanoa niille, jotka haaveilevat opinnoista avoimessa yliopistossa niin kun aloitat tee itsellesi hyvä suunnitelma. Ei liian kova, eli anna itsellesi aikaa nauttia opiskeluista ilman ylimääräistä painetta. Jokaisella on elämää koulunkin ulkopuolella ja siitä pitää nauttia. Jos taas huomaat, että opiskelu sujuu mallikkaasti ja voisit jopa kiristää vauhtia, niin silloin on helppo tehdä niin. Itse olen aikatauluttanut aina opiskeluni niin, että se häiritsisi mahdollisimman vähän perhe-elämää. Joskus pitää poikkeuksia tehdä, mutta nekin ovat jääneet hyvän suunnitelman ansiosta minimaalisiksi. Ei muuta kuin opiskelemaan avoimeen yliopistoon kaikki
halukkaat ja nähdään siellä. |
|
|
||||||||||||||
