Väitös: Oppilaan sopeutumisessa erityisopetuksesta yleisopetukseen monia haasteita
KM Katja Jokisen kasvatustieteen väitöskirjan "Opintie pienluokan kautta. Peruskoulun alkuopetuksen pienluokkatoiminnan arviointia" tarkastustilaisuus 30.3. klo 12 Kokkolassa. Vastaväittäjänä professori Eija Kärnä (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena Kari Kiviniemi (Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius).
Erityisoppilaiden määrä on Tilastokeskuksen mukaan kaksinkertaistunut perusopetuksessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisopetuksessa sai opetusta vuonna 2010 runsaat 46 710 oppilasta eli 8,5 prosenttia perusopetuksen oppilaista.
Katja Jokinen arvioi pienluokkatoimintaa varhaisen tuen tarjoajana ja vaihtoehtona yleisopetuksen alkuopetukselle. Alkuopetuksen pienluokka on erityisluokka, jossa oppilas saa tehostettua ja erityistä tukea. Hän selvitti, millainen vaihtoehto pienluokka on yleisopetuksen ensimmäiselle luokalle. Samalla Jokinen selvitti minkälaisia kokemuksia erityisluokan opettajilla ja luokanopettajilla on pienluokan oppilaista, heidän sopeutumisestaan ja menestymisestään yleisopetuksessa. Yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, millaisia kokemuksia entisillä pienluokan oppilailla on pienluokka-ajasta ja miten rehtorit sekä opetustoimi ovat kokeneet pienluokkatoiminnan.
Siirtymävaiheen tuki tärkeä
Jokinen havaitsi, että pienluokkiin tulee hyvin monenlaisia oppilaita.
– Suurella osalla lapsista on oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuus- tai käyttäytymishäiriöitä. Vaasassa pienluokille tulee myös koululykkäyslapsia ja enenevässä määrin maahanmuuttajalapsia, Jokinen kertoo.
Lisäksi tutkimuksessa ilmeni että, pienluokasta yleisopetukseen sopeutuminen ja siirtyminen on jokaisella oppilaalla yksilöllistä, mutta ei aina ongelmatonta. Entisillä pienluokan oppilailla oli kokemuksia leimautumisesta ja kiusatuksi joutumisesta. Saatu tuki oppimiseen liittyvissä asioissa oli kuitenkin koettu riittäväksi. Jotta siirtyminen aikanaan helpottuisi, olisi integraatiotunteja oltava riittävästi tulevassa yleisopetuksen luokassa. Myös samanaikaisopetusta tulisi kehittää opettajien ja luokkien kesken sekä lisätä tiedonvaihtoa huoltajien ja koulun välillä. Moniammatillinen yhteistyö koettiin tärkeäksi eri ammattialojen ihmisten kesken, ja sen todettiin auttavan opettajia jaksamaan työssään. Oppilasta tulisi myös tukea jatkuvasti yleisopetukseen siirryttäessä, etenkin nivelvaiheissa.
– Pienluokkatoiminta ei ole pelkästään oppilaan opettamista ja tiedon jakamista vaan myös ilmapiirin muokkaamista, yksilöllisyyden huomioonottamista ja moniammatillista yhteistyötä vanhempien ja muiden tahojen kanssa. Tarvitaan myös yleisopetukseen panostamista eli ryhmäkokojen pienentämistä, integraation kehittämistä sekä samanaikaisopetuksen ja pätevien koulunkäyntiavustajien lisäämistä. Pitkällä tähtäimellä pienluokkatoiminta on oppilaan syrjäytymisen estämistä. Pienluokka on kuitenkin erityisluokka, joka erottelee oppilaita, ja johon saattaa liittyä leimautumista ja kiusaamista, selittää Jokinen.
Tavoitteena opiskelu lähikoulussa
Pienluokkajärjestelmä vaatii paljon resursseja, joten mahdollisia vaihtoehtoja on tarpeen miettiä tulevaisuudessa. Tutkimukseen osallistuneiden rehtorien ja opetustoimen johdon suunnitelmat pienluokkien tulevaisuudesta ovat vielä avoimia. Perusopetuksen lakimuutos saattaa vähentää pienluokkien määrää, jolloin inkluusio toteutuisi paremmin.
– Jos tavoitteena on kaikkien oppilaiden opiskelu lähikoulussa ja yleisopetuksessa, voidaan pienemmillä yleisopetuksen opetusryhmillä ja joustavilla opetusjärjestelyillä tukea oppilaan kasvua ja oppimista, Jokinen pohtii.
Jokisen tutkimuksen aineisto koostui erityisluokanopettajien ja rehtorien sekä opetustoimen johdon haastatteluista, luokanopettajien kirjoitelmista ja entisten pienluokalla olleiden oppilaiden kyselyistä.
Katja Jokinen kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan Onkilahden lukiosta vuonna 1983. Hän on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi Turun yliopistosta, Rauman OKL:stä vuonna 1988. Nykyisin hän työskentelee erityisopettajana Vaasassa, Hietalahden koulussa.
